Tietoa mainostajalle ›

Blog

Katse palloon – sitruunatartaletit

Kyllä se on niin, että onnistumisen edellytyksiä ovat nöyryys ja keskittyminen. Katse palloon pätee myös keittiössä. Muistin sen taas kantapään kautta.

tartaletti

Jos on käyttänyt viime ajat keittiövaakaa lähinnä saumauslaastin punnitsemiseen, ei pidä lähteä soitellen sotaan ja aloittaa uudessa keittiössä vaahtokarkkien valmistamisella – ainakaan samalla kun tekee tartalettipohjia ja marenkeja.

Ihan vaan itselle muistutukseksi seuraavaa kertaa varten:

  • Lue se resepti. Alusta loppuun. Ennenkuin aloitat. Ehkä silloin tartalettipohjat eivät sorru uunissa, koska et huomannut sulattaa voita leivontavaiheessa.
  • Käyttäydy kuin olisit putkiaivo, vaikka väitätkin pystyväsi tekemään montaa asiaa yhdellä kertaa. Yksi asia kerrallaan. Silloin ainakin jotain valmistuukin. Jotain syömäkelpoista. Ei tarvitse ruokkia pelkästään biojäteastiaa.
  • Jos teet neljä erilaista ruokaa, joku niistä voi olla ennestään tuttukin. Ainakin jos tulee vieraita. Voihan ne olla uusiakin, mutta lue nyt edes ne reseptit. Alusta loppuun. Ennen aloittamista.

Joulupäivän kunnianhimoinen petit fours kuihtui vähän vähempiin pieniin annoksiin ja ne vähätkin aika kyseenalaisia luomuksia. Sokerihumalan aiheuttaneita vadelmavaahtokarkkeja, turhan liivatteista pannacottaa, nahkeita marenkeja ja biojätepussiin päätyneitä tartalettipohjia. Mutta eihän sitä kukaan tiedä, jos ei tunnusta. Varsinkaan julkisesti.

Jälkikäteen oli otettava niskalenkki tarteleteista. Niissä ei edes ole mitään vaikeaa, tarvitaan vain hiukan tarkkuutta, paljon aikaa ja se katse palloon. Resepti on yhdistelmä: pohjana on Kulinaari-blogista löytämäni pariin kertaan käyttämäni Laduren mantelinen tartalettipohja ja täytteenä Jauhot Suussa-Jonnan voitokkaiden sitruunatartalettien täyte muokattuna versiona.

Niinpä, olisi kannattanut lukea se resepti. Maissijauho on eri asia kuin maissitärkkelys. Ensimmäisiä ei löytynytkään kaapista, joten joudun muokkaamaan Jonnan täytettä. Ihan ei pysynyt koko aikaa katse pallossa. Unohdin päätöksen putkiaivoisuudesta, huomasin vatkaavani toisella kädellä keltuaisia ja sokeria vaahdoksi ja toisella kädellä kuumentavani maitoa hellalla. Valmista kuitenkin tuli ja vieläpä hyvääkin. Joskus hoitelen ne loputkin petit foursit syömäkelpoisiksi.

Tein tartaletit kaksitoistasenttisiin vuokiin. Ne ovat niin tuhtia tavaraa, että tästä määrästä syö jo aika monta ihmistä – varsinkin jos kyseessä on osa petit fourseja. Ainoana jälkiruokanakin tämä mielestäni riittäisi ainakin kahdeksalle, mutta määrä on toki makuasia.

Sitruunatartaletit

Laduren mantelinen tartalettipohja

4 pohjaa (halkaisija noin 12 senttiä)

60 g voita
35 g tomusokeria
15 g mantelijauhoa
ripaus suolaa
ripaus vaniljajauhetta (tai vaniljasokeria)
1/2 muna
100 g vehnäjauhoja

Lisäksi voita vuokien voiteluun ja kuivattuja herneitä tai papuja painoksi vuokiin.

1. Tee pohjataikina hyvissä ajoin. Sen pitää vetäytyä jääkaapissa ainakin kaksi tuntia ja sen voi hyvin tehdä myös edellisenä päivänä. Kylmää taikinaa on helpompi käsitellä.

2. Kuutioi voi kulhoon. Notkista sitä tarvittaessa käsilläsi. Lisää loput ainekset. Ensin tomusokeri, sitten mantelijauho, ripaus suolaa ja vaniljajauhetta. Sen jälkeen muna ja lopuksi vehnäjauhot. Sekoita taikinaa jokaisen aineen lisäämisen jälkeen vain juuri sen verran kuin se on välttämätöntä ainesten sekoittumisen kannalta.

3. Pyöritä palloksi, kääri kelmuun ja nosta jääkaappiin vetäytymään vähintään muutamaksi tunniksi.

4. Voitele vuoat. Kaulitse taikinasta muutaman millin paksuisia levyjä, kääri taikina kaulimen ympärille ja rullaa auki vuokaan. Painele taikina tarkasti vuokaan ja leikkaa ylimääräinen reuna pois. Jos käytössäsi on teräväreunainen metallivuoka, saat taikina leikattua siistiksi yksinkertaisesti kaulimalla vuoan yli.

5. Nosta kylmään vielä noin tunniksi.

6. Leikkaa leivinpaperista hiukan vuoan pohjia suuremmat palat, nosta ne vuoan pohjalle ja kaada päälle painoksi kuivattuja herneitä (joita voit käyttää tähän tarkoitukseen uudestaan ja uudestaan).

7. Paista 170 asteessa 20 minuuttia, poista herneet ja leivinpaperi, paista pohjia vielä muutama minuutti ilman painoja, jotta ne saavat hiukan väriä.

8. Ota vuoista pois jäähtymään.

Sitruunakiisseli

4 keltuaista
60 g sokeria
4 dl maitoa
puolikkaan sitruunan mehu ja kuori
2 rkl maissitärkkelystä

Lisäksi marjoja koristeluun ja halutessasi lemon curdia levitettäväksi pohjan päälle

1. Purista sitruunamehu ja raasta kuori. Muista pestä sitruuna huolellisesti ennen raastamista.

2. Vatkaa sokeri ja keltuaiset vaahdoksi.

3. Kuumenna maidosta noin 2/3 kattilassa kiehuvaksi. Kaada se ohuena nauhana muna-sokerivaahdon joukkoon koko ajan vatkaten. Lisää myös sitruunamehu ja sitruunan kuori. Maista sitruunaisuus ja lisää tarvittaessa. Muista, että kiisselliin tulee vielä lisää nestettä eli se saa maistua tässä vaiheessa tuhdisti sitruunalta.

4. Kaada seos kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja sekoita joukkoon loppuun maitoon (kylmään) sekoitettu maissitärkkelys.

5. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keittele muutama minuutti, kunnes kiisseli sakenee.

6. Lusikoi samantien (lemon curdilla päällystettyjen) pohjien päälle. Kiisseli jähmettyy nopeasti jäähtyessään.

7. Anna jäähtyä ja koristele esimerkiksi marjoilla ennen tarjoilua.

9 kommenttia “Katse palloon – sitruunatartaletit

  1. Kaunista! Ja ilmeisen herkullista.

    Pallukka numero kolme kolahti… Että kun vieraita tulee, niin voisi tehdä jotain ennen testattua. Aina en tätä muista. Sitten jännittää.

  2. Buahhahhaa, tunnistan niin itseni, jokaikisestä pallukasta… 😀

    Mutta näyttää niin kauniilta ja kuulostaa ihanalta. Että mitäs siitä, jos vähän prosessissa tökki. Kuten sanoitkin, ensi kerralla sitten. Ehtiihän tuota.

    Ainoa, jossa olen ollut lähestulkoon aina hyvä tai edes kohtuullinen on reseptin etukäteen lukeminen. Tästä on kiittäminen lukion jälkeisiä köksän maikan sijaistuksia. Teinien kanssa sitä todella oppi jauhamaan tiettyjä hyvin perustavanlaatuisia juttuja.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 22.01.2014 at 18:57 sanoi:

      Minä en tiedä, missä vaiheessa niin ylpistyin, että muka kuvittelin hoitavani hommat reseptejä lukematta. Olen palannut vanhoihin tapoihin ja todellakin luen reseptin kokonaan aina etukäteen – tai ainakin melkein aina.

  3. Oi kuinka nättejä! Oli hyvä painottaa avainkohtia, minä olisin pudonnut varmaan kaikkiin kuoppiin. 😉

  4. Erinomaisia nuo muistutukset. Putkiaivouden olen minäkin huomannut toimivan keittiössä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation