Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

#Soosi – Henri Alénin tomaattikastike

Henri Alénin tomaattikastike
Joskus on vain parasta myöntää, että on väärässä. Väitin, ettei tomaattikastikkeesta olisi ilmiöksi. En olisi voinut olla enempää väärässä.

tomaattikastike-2

Kun pohdin postauksessa reilu vuosi sitten syitä avokadopastan suosioon, totesin, että olennainen osa juttua on kummallisuus. Avokado on riittävän yllättävä ainesosa pastakastikkeeseen noustakseen ilmiöksi. Väitin, että perustomaattikastike ei pystyisi samaan.

Miten väärässä olinkaan. Henri Alen twiittasi tomaattikastikkeen pastalle. Muttin myynti S-ryhmässä viikossa +148 %. Enemmänkin olisi mennyt, mutta kun loppuivat kaupasta.

Alén totesi twitterissa, että häntä “sieppasi, kun joku hipsteri kutsui hänen kokkaamaansa ruokaa tylsäksi”. Syntyi Mutti-soosi. Osoitukseksi, että kyse on raaka-aineista. Ei tarvita kikkailuja, kun raaka-aineet ovat parhaat mahdolliset. En voisi olla enempää samaa mieltä Alénin kanssa.

Perustomaattikastikkeen ohjeesta resepti eroaa lähinnä siltä osin, että appelsiinin kuorenpala maustaa kastiketta ja oliiviöljyä lisätään ihan tukevasti sekaan juuri ennen kastikkeen sekoittamista pastaan. Mutta ennenkaikkea kyse on siis raaka-aineista: Hyvästä tomaattimurskasta ja parhaasta mahdollisesta oliiviöljystä – ja ajankäytöstä. Jokaisessa vaiheessa. Jo pelkästään sipuleita kuullotetaan 10 minuuttia ja kaikkiaan hauduttelin kastiketta noin tunnin.

Mutti sai paljon ilmaista mainosta, mutta meidän keittiöön kelpuutan sen lisäksi mm. Bionan purkkitomaatit sekä tomaattien rollsroycet eli Hella & Herkku -kaupasta ja Roinisilta Hakaniemen hallista saatavat Cirio Pomodoro San Marzano -tomaatit. Tuo viimeinen on myös Alénin twiitin perusteella hänenkin mielestään paras tomaateista.

Tähän asti ruokaihmiset ovat kehottaneet sylkemään murskaan päin ja valitsemaan aina säilötyt kokonaiset tomaatit. Tästä uskomuksesta pidän kiinni, minusta kokonaiset maistuvat paremmalta. Jotenkin enemmän tomaatille.

Ei ollut paljon melua tyhjästä. Loistosoosi. Tuhdisti makua ja ihanan öljyinen koostumus. Seuraavan kerran taidan lisätä hiukan yrttejä ja vähentää lopussa lisättävää oliiviöljyä, mutta vain ihan vähän.

Toivottava #muttigaten seuraus: Muttit ja muu kunnon tavara myyntiin laajemmin ja isommat erät tilaukseen. Eikä vain murska vaan ne kokonaiset tomaatit myös. Terveisiä lähikauppaamme.

Henri Alénin tomaattikastike eli #soosi

1 prk hyvää tomaattimurskaa tai kokonaisia tomaatteja (esim. Mutti, Biona taia Cirio Pomodoro San Marzano)
1 pieni sipuli
2 pientä valkosipulin kynttä
1 tl sokeria
2 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl punaviiniä
2 palaa appelsiininkuorta kuorimaveitsellä
suolaa
mustapippuria

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa, lisää sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä 10 minuuttia alhaisella lämmöllä. Näin rakennat kastikkeeseen makeuden.

2. Lisää puoli purkkia säilöttyjä tomaatteja tai tomaattimurskaa ja sokeri. Hauduta kastiketta 10 minuuttia. Soosi makeutuu edelleen.

3. Lisää loppu tomaattimurska ja vesi. Hauduta vielä 15 minuuttia.

4. Lisää punaviini eli tuo happamuus kastikkeeseen. Sekoita koko ajan. Keitä kunnes on sakeaa.

5. Mausta suolalla ja pippurilla ja appelsiinikuorella (joita ei syödä, ne tuovat vain makua kastikkeeseen).

6. Ota levyltä, sekoita joukkoon 1/2 dl oliiviöljyä ja sekoita kastike heti pastan joukkoon.

 

facebookissa-lätkä

28 kommenttia “#Soosi – Henri Alénin tomaattikastike

  1. Campasimpukka on 11.01.2014 at 9:49 sanoi:

    Minulla taitaa pantryssani olla pari purkkia tuota himoittua tomaattia, tohtiikohan käyttää, vai pitäisikö jemmata, jos tulee pahempikin pula-aika niiden suhteen? 😀

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.01.2014 at 10:46 sanoi:

      Kohta niillä maksaa asuntolainan 😉 Ainakin S-ryhmän ostajan, jos hänen bonuksensa on sidottu myyntiin.

  2. Pitää vissiin alkaa seurata twitteriä, että tietää mistä kaikki saa alkunsa. Jos soossigaten alkusysäys on tuo, voisin kuvitella tietäväni mistä kaikki sai alkunsa. Tämä on siinäkin mielessä kiva ohje, että voisin kuvitella sen vähentävän vähän käytettävän lihan määrää vähän, kun maku on soosissa, voisi ajatella että vähän vähempi lihaa riittäisi.

    Ja kuten omassa lihapullakastike-postauksessa totesin, meidän kaupoissa Mutit ovat olleet lopussa vähän väliä tässä vuosien aikana, eli minulle ei mikään uusi ilmiö.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.01.2014 at 10:49 sanoi:

      Minäkin laskeskelin yksi plus yksi, mutta voihan olla että tulkintani on väärä. Siksi ei siitä sen enempää.

      Kastike ei todellakaan kaipaa lihaa. Ymmärrän hyvin, että kiireessä ei aina tuntia haudutella, mutta aina kun on aikaa, se kyllä palkitsee. Tämä oli oikeasti todella maukas soosi, joka ei kaipaa lihaa jatkokseen.

      Meidän muuten hyvä vakiokauppa, jonka pitäisi olla kaikkien ruokaharrastajien paratiisi, ei vaikuta edes pitävän Muttia valikoimassaan. Toivottavasti jatkossa pitää. Stokkaan sitä aina, kun tulee vastaan. Tosin nykyään minulla on kyllä kaapissa noita Cirioita spesiaalimpiin hetkiin.

      • Samaa varmaan ajattelin minäkin, mutta samaa mieltä olen siitäkin että tulkinta voi olla väärä ihan yhtä hyvin kuin oikea.

        Näköjään tuli toistoa, ei pitäisi juuri heränneenä vastata mihinkään, ainakaan ennen kuin on saanut aamiasta eteensä 🙂 Minäkin ajattelin seuraavalla kerralla Annan kaupasta napata Cirioita mukaan, tai joltain hallikeikalta. Perus-Muttiin olen ollut vuosia tyytyväinen, mutta joskus voisi kokeilla muutakin.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.01.2014 at 11:40 sanoi:

          Ilman aamiaista ei ajatus kulje 😉

          Perus-Mutissa ei ole mitään vikaa, välillä on kiva vaan vähän fiinistellä vielä paremmalla tavaralla. Hyvää tulee kummallakin.

  3. Minä olen ollut tyytyväinen ihan Lidlinkin purkkitomaattimurskaan…. Ilmeisesti mä olen kuitenkin niin huono kulinaristi, että en oikein kyllä erota, mistä tomaatista tehty kulloinkin. Paitsi, että kyllä Muttista hyvää tuloo, mutta en oo niin nuukana pitänyt mitä ostan. Tässä on vähän niinkun vertaispainostus, että kyllähän munkin nyt pitäis tajuta hyvän päälle, jos kerran kaikki muutkin.

    Ja onhan se artesaanipastakin niin paljon parempaa, ennen kelpas barilla…

    Ja olihan ne Henkan tekemät -mistä lie nyt olivatkaan kaukaa haetut tiikeriravut- ehdottomasti parhaita.

    Ja oman maan sipulikin on paljon parempaa kuin kuin kaupasta.

    Että kai tässä opin koko ajan…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.01.2014 at 11:45 sanoi:

      Ne tiikeriravut oli parhaita, mitä olen koskaan maistanut sillä saralla. Valmistajalla lienee osuutta asiaan, mutta myös raaka-aineella.

      Twitterissä oli päästy myös keskusteluun pastasta. Henkan kommentti oli, että Barilla on hyvää. Koirille. Hänen mielipiteensä mukaisesti perusbrändeistä paras on De Cecco. Samaa sanoo muistaakseni myös Saku Tuominen Aglio & Oliossa. Eli Ankerias sai komppaajan tässä asiassa ja Ankeriaksen pastalla täytetty vaatehuone sai oikeutuksen 😉 Ankerias, paljonko sitä on vielä jäljellä?

      Ei vertaispainotuksen varaan kannata laskeutua, oma suu maistaa, mikä on maistuu hyvältä ja se on olennaista. Mutta kyllä minusta hiukan raaka-aineuskovainen on tullut, mutta yritän välttää ylilyöntejä.

      PS Mennään muuten Muruun pitkästä aikaa hääpäivänä.

      • Ynnäilin tuossa nyt, että suunnilleen jotain 20-25 kiloa on vielä jäljellä 🙂 Välillä on syöty myös Hellan & Herkun herkkupastoja.

        Nyt lähden tarkistamaan lähikaupan Mutti-tilanteen. Ennen Mutti-kohua se oli 0 kpl hyllyssä. Tämän kohun jälkeen on vähän toivoa, että tulis muutakin kuin sitä Euroshopperia ja Pirkkaa.

        Tule sinäkin Nanna jo Twitteriin. Sauvajyvänenkin tuli tänään.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.01.2014 at 12:54 sanoi:

          Ei siis ihan vielä ole loppumassa… Joskus on hyvä olla kaukaa viisas 😉

          Toivottavasti meidän lähikauppakin ymmärtää yskän. Edes jotain kunnon kamaa hyllyyn.

        • No perhana, tänä yönä lähtee, twitterit ja instagrammit. Liityn ihan kaikkeen! Kuhan saan lapset nukkumaan!

      • Haittaaks jos mäkin tuun <3…

      • Vesa on 12.01.2018 at 12:29 sanoi:

        Mutti on meilläkin käytössä, ja yleensä sitä aina Prismasta saa.
        Pastojakin on tullut useita kokeiltua, ja De Cecco on loistava pasta. Nykyisin käytän Rummoa joka on mielestäni vieläkin parempi.

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.02.2018 at 18:36 sanoi:

          Vesa, anteeksi, että vastaan vasta nyt. Tietokoneen hajottua blogi oli tavoittamattomissa. Minäkin käytän nykyään Rummoa, se on De Ceccoakin parempaa. Tämän tekstin kirjoittamisen aikaan Rummoa ei saanut vielä Suomesta. Se on todella hyvä markettipasta.

  4. Täälläkin tykätään eniten kokonaista säilötyistä tomaateista, niissä on vaan sitä jotain. Mutta kovin on nyt epätrendikäs olo kun en ole itse vielä testannut tätä kohuttua soosia!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.01.2014 at 11:47 sanoi:

      Toivottavasti tämä kantaa trendien yli. Ei hauduttamalla ja hyvillä raaka-aineilla huonoa saa. Hyvin ehdit siis vielä.

      Minäkin tykkään kokonaisista + toinen suosikkini ovat kokonaiset kirsikkatomaatit.

  5. Ah, rakastan tällaisia ilmiöitä, jotka syntyvät pienestä ja ovat hetken kaikkien huulilla. Ihanan piristävää. Oma suosikkini on Muttin kirsikkatomaatit. Toivoisin vain saavani Muttia purkin sijasta tölkissä. Luulen sen olevan parempaa minulle ja ympäristölle.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.01.2014 at 13:10 sanoi:

      Näitä on mielenkiintoista seurata. Piti taas palata twitteriinkin ihan vain seuraamaan tätä leimahdusta.

      Kirsikkatomaatit ovat omatkin suosikkini. Muttin ja Bionan maistuvat molemmat. Maalaisjärjellä tuo purkkihomma on juuri noin. Onkohan siihen mitään muuta syytä kuin “näin on aina ollut”, miksi juuri muuta kuin yhtä kaupan omaa merkkiä ei saa pahviin pakattuna?

  6. Meidän lähimpään kauppaan voi laittaa webbisivujen kautta toiveita, ne vastaavatkin viesteihin. Ja siellä on Muttia pahvikuorissa. Pettymys on ollut Muttin yrttimaustettu murska (polpa alla erbe), siinä maistuu minttu ja tuoteselosteen mukaan on yrttien lisäksi “luonnollista aromia” !

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 11.01.2014 at 20:06 sanoi:

      Enpä olekaan koskaan törmännyt Muttiin pahvikuorissa. Meidän entiseen lähikauppaan olen antanut toiveita ja hyvin on toiminut. Muuton jälkeen lähikauppa on toisen ketjun ja siellä on tunnetusti aika keskusohjattu valikoimanhallinta. Vielä ei ole oikein sellaista mieleistä lähikauppaa löytynyt.

      Just tuon takia maustan mieluummin itse, mutta tuo luonnollinen aromi on kyllä aikamoinen rimanalitus!

  7. Pakko myöntää, että en olis kyllä ikinä minäkään arvannut että tomaattisoosista voi kasvaa ilmiö. Pistää hymyilemään… niin se sitten aina vaan menee, että jossain vaiheessa todetaan, että ei sen kummosempaa tarvitse olla 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.01.2014 at 19:32 sanoi:

      Nykymaailmassa taitaa olla niin, että kyse on ennenkaikkea lähettäjästä. Jonkun muun twiittamana tämä olisi saattanut jäädä unholaan. Hyvä, ettei jäänyt. Ei sen tosiaan tarvitse kummoisempaa olla kun tästäkin tulee oikein hyvää 😉

  8. Pingback: Summa summarum

  9. Sointu on 18.02.2019 at 18:16 sanoi:

    Siis nam! Tein maanantain kunniaksi itselleni ja puolisolleni työpäivän jälkeen annokset lasten ollessa hiihtolomariennoissaan, ja maistui aivan taivaalliselta. Aivan ihanan lihaisa umamin maku, ilman sitä lihaa! Molemmat putsasimme lautasemme vielä lopuksi patonginpalasella. Jäin vähän kaipaamaan punaviinilasillista kruunuksi tuohon annoksen kylkeen, ehkäpä teen joku viikonloppu tätä uudestaan ja samalla korkkaamme sen punkun. ❤️??

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 09.07.2019 at 11:39 sanoi:

      Eikö ole mahtavan helppo ja simppeli resepti ja niin hyvää. Ihanaa, että maistui teillekin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation