Tietoa mainostajalle ›

Blog

Tuoksuva vastalause suorittamiselle – Lasagne

Lasagne
Pöytään puolessa tunnissa! Viidentoista minuutin ateria. Helppoa ja nopeaa. Pahoitteluni, tämä resepti ei vastaa mihinkään noista vaatimuksista. Sen sijaan se on tuoksuva vastalause nopealle tankkaukselle ja ruoanlaiton suorittamiselle. Tässä menee rutkasti aikaa, kun jokaisessa vaiheessa haudutellaan ja muhitellaan maut esille. Mutta lopputuloksena on todella hyvää lasagnea (vaikka kuva ei sille kunniaa teekään).

lasagne

Ei sovi nykyajan kiireiseen elämäntyyliin? Itse asiassa juuri päinvastoin. Muistan harvoin saaneeni suuria onnistumisen elämyksiä nopeista arkiruoista. Enemmän iloa saan siitä, kun pilkon, silppuan, hauduttelen ja keitellen kokoon kaikessa rauhassa ilman kiirettä huumaavien tuoksujen ympäröimänä.

Kaiken tämän jälkeen pistän ensimmäisen haarukallisen suuhun ja ihanat maut leviävät koko suuhun. Se on täydellistä irtautumista suoriutuskeskeisestä ajattelusta ja kiireestä: olennaista ei ole mahdollisimman nopea ja helppo lopputulos, vaan tekemisen ilo. Tyhjennän päätäni pilkkomalla, maustamalla ja reduktoimalla. Lasagnen valmistaminen pitkän kaavan mukaan onkin lähes sielunhoitoa.

Italialaisen kastikepohjan muodostaa perinteisesti soffrito, makupohja. Sen koostumuksessa on paikallisia eroja, mutta yksinkertaisimmillaan siinä on porkkanaa, sipulia ja juuri- tai varsiselleriä. Vastaavia makupohjia tunnetaan lukuisissa muissakin keittiöissä pienillä variaatioilla. Italialaisten tunnusmerkki erityisesti Etelä-Italiassa on oliivöljyn käyttö. Käytin makupohjassa porkkanaa, sipulia ja varsiselleriä. Kun minulla on oikein paljon aikaa, saatan paahtaa soffriton uunissa kevyesti oliiviöljyllä silattuna. Se antaa kastikkeeseen mukavaa paahteisuutta.

Mausteisesta raakamakkarasta (esimerkiksi chorizo tai merquez) kastike saa paitsi mukavaa potkua myös hiukan rasvaa. Olen tuunannut lasagnea muutoinkin vähän eteläitalialaiseen mausteisuuteen: Kastikkeesta löytyy mausteisen makkaran lisäksi niin chiliä kuin valkosipuliakin.

Harrastin ennen paksuja bechamel-kastikkeita, joihin raastoin reilusti juustoa joukkoon. Se tekee lasagnesta raskaan ja tymäkän. Olen sittemmin ottanut Saku Tuomisen Aglio & Olio -kirjan vinkistä vaarin: Teen tuoreella muskottipähkinällä maustetun valkokastikkeen ohuena, jätän siitä juuston pois ja raastan reilusti parmesania kerrosten väliin.

Vielä kruunuksi Soul Kitchenin Annan Hella & Herkku -kaupasta Museokadulta artesaanilasagnelevyjä, joita ei normaalisti juurikaan Suomesta saa. Artesaanipastalevyjä on kahta paksuutta. Toiset niistä ovat noin kaksi-kolme kertaa peruslasagnelevyjä paksumpaa, joten pasta todella maistuu. Jos valitset paksummat levyt, ei lasagneen kannata tehdä kovin montaa kerrosta ja kastikkeesta kannattaa tehdä aika nestemäistä. Tein tämän lasagnen paksummista levyistä, ensi kerralla otan testiin ohuemmat – ihan vain vertailun vuoksi.

Ohjeen mukaan levyt pitäisi esikeittää, mutta ne olivat niin suuria, etteivät ne sopineet yhteenkään kattiloistani, joten lykkäsin ne kylmästi raakana uuniin. Kypsyivät hyvin sitenkin, mutta vaativat tavallista pidemmän ajan uunissa ja hiukan enemmän nestettä kastikkeeseen. Pitkän paistamisen jälkeenkin pasta jäi mukavan napakaksi ja siinä oli hyvä purutuntuma. Jokaisen euron arvoinen ostos.

Lasagne

kuudelle

2 pientä sipulia
2 porkkanaa
2-3 varsisellerin vartta
oliiviöljyä
600 g jauhelihaa
1-2 mausteista tuoremakkaraa
2 prk säilöttyjä tomaatteja (jos käytät tavallisia lasagnelevyjä, yksi riittää)
loraus punaviiniä
3 rkl tomaattipyreetä
4 valkosipulin kynttä
1 tl ruokosokeria
suolaa
mustapippuria
kuivattua chiliä tai chilihiutaleita
1 lihafondi
vettä tarpeen mukaan, aloita pienemmästä määrästä ja lisää hauduttamisen aikana
kuivattuja yrttejä (esim. basilikaa)

Valkokastike

9 dl maitoa
2 rkl voita
6 rkl vehnäjauhoja
lusikan kärjellinen muskottipähkinää
valkopippuria
suolaa

noin 75-100 g parmesania

noin 1/2 pkt lasagnelevyjä

1. Leikkaa porkkana ja varsiselleri pieniksi kuutioksi. Silppua sipuli. Jos haluat paahtaa kasvikset, sekoita niiden joukkoon oliivilöljyä ja paahda uunissa 200 asteessa puolisen tuntia.

2. Kuumenna pannulla reilusti oliiviöljyä ja lisää sen jälkeen porkkana-, selleri- ja sipulikuutiot. Kuullota niitä rauhassa.

3. Kuutioi sillä aikaa tuoremakkara ja valkosipuli.

4. Lisää pannulle ensin tuoremakkara ja sitten jauheliha. Ruskista kevyesti.

5. Kaada joukkoon säilötyt tomaatit, lisää tomaattipyree, valkosipuli punaviini ja lihafondi. Mausta chilillä, kuivatuilla yrteillä, suolalla, sokerilla ja mustapippurilla. Lisää tarvittaessa vettä. Hauduttele puolisen tuntia.

6. Valmista sillä aikaa valkokastike. Sulata voi kattilassa ja sekoita sulatetun voin joukkoon vehnäjauhot. Kypsennä niitä hetki pyöritellen, mutta älä päästä ruskistumaan. Lisää maito pienissä erissä koko ajan sekoittaen, jotta vältät paakkuuntumisen. Mausta muskottipähkinällä ja suolalla. Ole maltillinen muskotin kanssa. Liian suuri määrä tekee mausta pistävän.

7. Kokoa lasagne uunivuokaan. Pohjalle bolognesekastiketta, päälle kerros lasagelevyjä, uudestaan bolognesea ja sitten valkokastiketta. Laita viimeiseksi kerrokseksi valkokastiketta. Raasta aina valkokastikkeen päälle reilusti parmesania,

8. Paista 175 asteessa noin 35-40 minuuttia, artesaanipastalla 50-55 minuuttia. Peitä vuoka vaikkapa leivinpaperilla, jos pinta alkaa tummua liikaa.

 

facebookissa-lätkä

10 kommenttia “Tuoksuva vastalause suorittamiselle – Lasagne

  1. Campasimpukka on 05.12.2013 at 16:35 sanoi:

    Lasagne on kyllä ihanaa ruokaa, kun sille on aikaa ja sitä voi tehdä sitten myös paistoa vaille valmiiksi pakkaseen. Eikä maku huomattavasti kärsi pakkaskeikasta. Joku arkiaamu kun muistaa ottaa sulamaan ja ohjeistaa iltapäivällä ensimmäisenä kotiin tulevan laittamaan vuoan uuniin, saa tätä herkkua silloinkin, kun ei ole alusta asti aikaa valmistaa. Kokoan yleensä aina se samantien syötävän vuoallisen ja pari pienempää pakastimeen, kun otan lasangen ohjelmaan 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 05.12.2013 at 18:59 sanoi:

      Meille riittää aina vähäksi aikaa, kun saadaan se iso vuoallinen syötyä kahteen pekkaan. Lasagnea kun ei voi tehdä pientä erää. Se on mahdottomuus.

  2. Amen alkuosakirjoitukselle ja halleluja reseptiosuudelle!

    Tässä tuli muutama mukava lasagnen tekovinkki.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.12.2013 at 22:16 sanoi:

      Toivottavasti vinkit toimii. Olen joutunut panostamaan asian opetteluun, koska laitakokki väitti, että teen surkeaa lasagnea. Oli siis pakko parantaa, kun kävi luonnolle.

  3. Hauska sattuma. Teen tässä juuri kauppalappua lasagneaineille, ja silmäni osui reseptiisi. Punaviini ja tuoremakkara tekevät kyllä meidän peruslasagnesta vielä paremman!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.12.2013 at 22:18 sanoi:

      Pidän peukkuja, että niin käy. Joko on uusi lähikauppa löytynyt? Suosituksia otetaan vastaan.

  4. Minullakin on lasagnelevyjä kaapissa, voisikin tehdä tämän ohjeen mukaan.

    Minusta kyllä nopea arkikokkaaminen voi olla palkitsevaa ja tarjota hienoja elämyksiä, tosin myönnettäköön että minulla raaka-aineet saattavat olla vähän poikkeuksellisia välillä…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.12.2013 at 22:20 sanoi:

      Kaikki kokkaaminen tarjoaa parhaimmillaan elämyksiä, mutta kyllä ne arkisopat tahtovat mennä välillä aika toisella kädellä ja rutiinilla. Tosin usein niissäkin pilkkominen tyhjentää sopivasti pään työpäivän päätteeksi.

  5. Ai että, lasagne on kyllä hyvää!

    Ja se on siitäkin kiva, että, – tosiaan kuten sanoit – sitä tehdessä saa irtaantua hetken arjesta. Ja vaikka sen tekeminen vaatii hieman ”vaivaa” se on vieraillekin tarjottaessa jotenkin vaivaton nauttia ja rento tarjoiltava 🙂

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 10.12.2013 at 21:42 sanoi:

      Ja siinäkin mielessä mukava tarjottava vieraille, ettei se edellytä poistumista vieraiden seurasta uunista ottamista pidemmäksi aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation