Sitruuna-inkiväärikanatagine
Inkivääri-illallinen jatkukoon. Alkuun porkkana-inkiväärikeitto. Pääruoka muhii lähes itsekseen. Sitruunaista inkiväärikanaa taginessa, sen helpompaa vierasruokaa ei olekaan.
Se alkoi Kati Tervon kolumnista, jossa hän paljasti puolisonsa hurahtaneen tagineen ja metsästävän pääkaupunkiseudun maustekauppoja pohjoisafrikkalaisten makujen jäljillä. Seuraavana hullaantumisestaan kertoi yksi ikiaikaisia toimittajasuosikkejani, Hanna Jensen. Kolumnin mukaan Jari Tervosta kuoriutui taginen ansiosta innokas kokki, Hanna Jensen puolestaan väitti taginen muuttaneen hänet illalliskutsujen viehkoksi emännäksi.
Tagineksi kutsutaan sekä pohjoisafrikkalaista pataruokaa että suippokantista savipataa. Suipossa kannessa piilee juju, joka on saanut Hanna Jensenin, Jari Tervon ja monet muut hurahtamaan. Se kierrättää höyryn takaisin ruokaan ja pitää sen mehukkaana hyvin pienellä nestemäärällä.
Taginepolte on vaivannut minua jo lähes pari vuotta. Olen keksinyt yhden, mutta sitäkin painavamman järkiperäisen syyn, miksi en ole sitä hankkinut: Se ei ole mahtunut meillä mihinkään. Taikasanat: uusi isompi keittiö uudessa kodissa. Ennenkuin olimme edes saaneet avaimia käteemme, minusta tuli taginen omistaja.
Inkiväärireseptissäni kanaa maustaa tietenkin inkivääri, mutta sen rinnalla olen käyttänyt Nomun pistaasidukkahia ja säilöttyjä sitruunoita sekä reilusti tuoreita yrttejä. Pistaasidukkahin sijaan sopii myös mikä muu tahansa dukkah. Jos et löydä dukkahia, korvaa se vaikka ras el hanoutilla. Kanasta tai broilerista kannattaa valita koipi-reidet tai paistileikkeet, ne säilyvät padassa mehukkaina. Voit tehdä padan myös tavallisessa padassa. Tarkkaile kuitenkin nesteen määrää. Taginessa sitä tarvitaan hämmentävän vähän ja alla olevassa ohjeistuksessa neste on mitoitettu sen mukaisesti. Ensimmäisissä kokeilupadoissa laitoin sitä ihan liikaa, kunnes opin, että kansi todella kierrättää höyryn takaisin nesteeksi.
“Älä tee ensi kerralla näin hyvää ruokaa”, totesi laitakokki, kun valittelin meidän syöneen kahdestaan neljälle hengelle mitoittamani annoksen. Täydellisen lohkeilevaa ja mureaa kanaa ja raikkaita makuja. Pata tuli jäädäkseen, olen taginen lumoissa.
Sitruuna-inkiväärikanatagine
neljälle
4 kanan koipireittä tai 4 koipea ja 4 paistileikettä
2 keskikokoista sipulia
3 valkosipulin kynttä
noin 2-3 rkl dukkahmausteseosta (esim. Nomun pistaasidukkah)
2 pientä säilöttyä sitruunaa
2 rkl raastettua inkivääriä
1/2 sitruunan mehu
yhteensä vajaa ruukku tuoreita yrttejä (korianteria ja silolehtipersiljaa)
1 dl vettä tai kanalientä
3 rkl mantelilastuja
oliiviöljyä
suolaa
1. Jos käytät koipireisiä, leikkaa ne kahteen osaan. Ripottele pinnalle hiukan suolaa ja reilusti dukkahmausteseosta. Anna maustua noin tunti,
2. Leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi tai siivuiksi. Silppua valkosipuli ja raasta inkivääri. Leikkaa säilötty sitruuna lohkoiksi ja poista siemenet.
3. Jos haluat ruskistaa kanat, ruskista niiden pinta öljyssä pannulla. Kun nostat kanat pois pannulta, kaada pannulle vesi tai kanaliemi ja ota maut talteen.
4. Kuumenna samalla reilu loraus oliiviöljyä taginessa, lado öljyyn sipuli ja sen pinnalle valkosipuli. Nosta kanapalat päälle ja niiden päälle raastettu inkivääri ja säilötyt sitruunat.
5. Lisää pataan vesi tai kanaliemi paistinpannulta ja purista joukkoon vielä sitruunamehu.
6. Hauduttele alhaisella lämmöllä noin tunti tai kunnes kanat ovat kunnolla kypsiä ja mureita.
7. Paahda hauduttamisen aikana mantelilastut kuivalla pannulla.
7. Silppua tuoreita yrttejä ja ripottele paahdetut mantelilastut pataan. Tarjoa couscousin kanssa.
Slurps. Saako tätä tilata tupareihin?
Olen miettinyt pitäiskö ottaa taginepatoja valikoimaan ja nyt kun tuota söpöä kuvaa katselen niin väistämättä vastaus on kyllä! Löytyis nimittäin Gerberalta.
Tagine on ollut minun syksyn paras investointini tänä syksynä. Harmittavasti ei toimi induktioliedellä, mutta meidän pienehkö mallimme mahtuu onneksi uuniinkin.
Saahan sitä tilata, ei tiedä, mitä syntyy 😉
PS Huomasitko komean pyyhkeen…
Jos en ihan väärin muista, niin Emile Henryllä on induktiollekin sopiva versio.
Sotkin tuon toisen kommentin linkkien html-koodin kanssa. Anteeksi. Korjaa, jos viitsit.
En siinä taginen huumassani tajunnut katsoa tuota, kun meille tulee vasta ensimmäinen induktio uuteen kotiin. Ainakaan Stockalla en löytänyt kuin savisen padan ilman induktiolle sopivaa pohjaa, mutta jos olisin osannut etsiä, olisi saattanut hyvinkin löytyä. Pitää haudutella jatkossa uunissa.
Kääk! Pakko saada taginepata! Mä kyllä luulin jo aiemmin kommentoineeni, mutta kenties luettuani postauksen unohduin haaveilemaan taginesta… Täytyy alkaa katsella sillä silmällä, jospa induktiolle sopiva pata löytyisi. Oikotie on nyt jo ahkerassa käytössä.
Joku saisi selvästi kehittää sellaisen induktion ja saven väliin laitettavan välikappaleen. Ideoitiin töissä kokkauksesta innostuneiden insinöörien kanssa sellaista. Kunnes se tulee markkinoille, pitää tehdä taginea uunissa. Uuteen pataan en viitsi investoida.
Jos otat valikoimiin, niin varaan jo oman. Hyvä väri mulle, ei sinistä, muut käypi.
Tagineruoat ovat ihania. Meillä olohuoneen kirjahyllyn päällä majaileva pata on kaunis ja mehevillä mausteilla padoista tulee usein “liian hyvää”.
Tänne maakuntaan pitää keräillä osa patojen makuaineista kuten ras el hanout ja säilötyt sitruunat joko sieltä Helsingistä tai kauempaa.
Sitä aina unohtaa, miten mahtavien raaka-ainevalikoimien äärellä täällä isolla kirkolla elellään suhteessa maakuntiin. Ainakin ras-el-hanouta saa täällä kyllä ihan paikallisesta Prismastakin. Ehkä teilläkin?
Liian hyvä ruoka on onneksi ongelma vain vyötärölle 😉 Mikä on muuten suosikkitaginesi? Janoan uusia reseptejä, kun juuri nyt aika ei riitä niiden kaivamiseen ja blogien lukeminenkin on ihan liian vähällä.
Pitääkin katsastaa Prisman hylly sitten kun tuo reissusta tuotu purkki loppuu. Tekemäsi tyylisen taginen lisäksi suosikkejani ovat karitsanlihapulla-, kuivahedelmäinen lammas– ja <a href="http://luimupupu.wordpress.com/2013/10/06/pyorailya-pataa-ja-piirakkaa/"sonni-hernetaginet. Mausteitahan noissa voi vaihdella kaapin sisällön ja mieltymysten mukaan, samoin lampaan kuivahedelmiä. Mango sopii hienosti jos sitä jostain löytää.
En osannut korjata, mutta onneksi löysin kuitenkin reseptit, kiitos!
Oonkin miettinyt, että miksi tuo taginepata on tuollainen suippohattuinen. Nyt se selvisi. Ehkä vois investoida tuollaiseen.
Ei ole investointi kaduttanut. Meillä on aika kompaktin pieni, kun ei ole iso talouskaan. Siinä tekee kätevästi neljälle hengelle ja ehkä parille lisää, mutta ei kyllä sen enempää.
Oi mikä resepti! Minäkin olen harkinnut pitkään taginepadan ostoa ja melkein sellaisen Haaparannan Ikeasta parilla kympillä, mutta jäi sitten säilytysongelman takia ostamatta. Kompakti ja pieni pata kuulostaa houkuttavalta 🙂
Se on se Emily Henryn pienempi versio. Aika sopiva meidän käyttöön. MInäkin ostin Hulluilta Päiviltä tarjouspadan – tai siis sain ihanan anopin kuriiriksi.
Mitä tehdä kun keittiöön ei mahdu eikä isompaa keittiötä ole näköpiirissä? Kirjahyllyn päällyskin on täynnä. Mutta aika vakuuttava kirjoitus, pitää laittaa harkintaan 😉
Tuo on kyllä umpikuja 😉 Mutta eihän sitä koskaan tiedä, minne sen kolon saa kaivettua…
Minun tagineni on perävarastossa, olen unohtanut sen tyystin! Nyt sille tuli muutto sisälle taloon 😀 Voi kun saisi jostain lampaan potkia, niitä olisi ihana tehdä taginessa.
Sinne uuteen pantryyn nyt sopii yksi tagine hyppien keikkuen nimim. kateellinen nainen, joka joutuu elämään ilman pantrya…
Mutta miettikääs mun kohtaloa…ei pantrya, ei taginea….
Kova kohtalo on, onneksi siellä Pohjanmaalla riittää sitä lääniä, niin voit tehdä siihen jumalattomalle tontille vaikka parikin pantrya…
Ja taginen ostat ihanalta Annalta.
Hieno ruoka! Minnehän sen taginen sais meillä mahtumaan.. Tulee padalle hintaa jos pitää ostaa uusi asunto sitä varten 🙂
Joo mehän tehtiin kaupat ihan pelkästään taginen takia, muuten oltaisiin mahduttu oikein hyvin entiseenkin…
Mä tein taginea ennen sellaisessa ennen käyttöä liotettavassa römertopfissa. Ihan hyvin sekin toimi, kannattaa kokeilla, jos sellainen sattuu olemaan perintönä kaapeissa. Sittemmin otin miehen mukana keittiööni asumaan ´taginepadan, ja onhan se ihana! Siis pata. E.Henryn sekin taitaa olla.
Kyllähän muutkin padat toimivat, mutta kyllä siinä kannessa joku taika on.
Tagine on niiiiiin hyvää! Taidan toivoa/ostaa itselleni padan joululahjaksi.
Hyvä suunnitelma, pistänkö linkin tästä paremmalle puoliskollesi, vai olisiko pata enemmänkin äidiltä toivottava lahja?
Jaaha, tämä resepti taitaa olla nyt viimeinen niitti taginenostohaaveissa! Mieheni on sen hankintaa monet kerrat jo ehdottanut, mutta aina on päädytty sihen valitettavaan tosiseikkaan, että kaapit on täynnä, ei mahu. Jos sillä saa näin hyvän näköistä ruokaa, niin saiskohan sille puristettua paikan jostain. Lähden nyt heti arvioimaan tilannetta keittiössä (ja kirjahyllyssä).
Olekko ite sitruunat säilönyt???
Poistat jotain vähemmän tarpeellista, sellaista varmasti löytyy, jos vertailukohtana on tagine.
Säilötyt sitruunat kannoin Pariisista – ihan itte 😉
Taginen taidan mennä heti ostamaan kunhan päästään muuttamaan. Toisaalta olen ihastuneena vilkuillut lehdestä myös Emile Henryn leipäpataa. En tiedä onko uuden keittiön kaappitila jo liian suppea näille hankintalistoille 😀
Ne kaapit tunnetusti täyttyvät huomattavasti nopeammin kuin tyhjenevät 😉 Tagine on osoittautunut meillä pidetyksi. Tänäänkin tehdään tämä ihan sama tagine.