Paahdetut perunat
Paahdetut perunat ovat varma orastavan syksyn merkki. Pottumuussin aika ei ole ihan vielä, mutta kohta varmaan kaipaa lämmikkeeksi sitäkin.
Tiedän, tiedän. Syksystä ei saisi hiiskahtaakaan. Edes pienenpienellä äänellä. Ettei se nyt vaan tulisi sieltä nurkan takaa. Suomessa on neljä vuodenaikaa, jotta kolme niistä voidaan keskittyä odottamaan kesää, väittävät näsäviisaat.
En tiedä, johtuuko se lapsuuden koulunaluista, opiskeluaikojen opinto-ohjelman ilmestymisestä vai mistä, mutta syksy on minusta innostavaa uusien alkujen aikaa. Tuntuu kuin vuosi oikeastaan alkaisi syksystä. Akut auringosta ladattuna jaksaa tehdä kunnianhimoisia suunnitelmia uusista opinnoista ja uusista urheilulajeista. Melkein ostin punttisalikortin, kunnes muistin, että salilla käyminen on sairaan tylsää.
Syksyllä aurinkoiset päivät eivät ole oletusarvo. Siksi jokainen kuulas, aurinkoinen syyspäivä tuntuu iloiselta yllätykseltä. Kesällä lähtökohtaisesti kuuluu paistaa, kaikki muu on pettymystä. Syksyn mittaan on luvassa monta sadepäivää, jolloin voi vetäytyä sohvannurkkaan. Hellepäivänä sitä pidettäisiin hyvän ilman haaskauksena.
Keväästä alkaen hehkutetaan uudesta sadosta. Lehdet pursuilevat reseptejä porkkanoista ja muista uuden sadon herkuista. Tosiasiallisesti nostin ensimmäiset porkkanani elokuussa ja valtaosa kesän sadosta oli yrttejä ja salaatteja lukuunottamatta syyskuuhun saakka viljelylaatikoissani kasvamassa kokoa ja makua. Loppukesä ja alkusyksy ovat paljon alkukesää satoisampia. Keskikesä on kaltaiselleni alkuinnostujalle kaikista työläintä aikaa viljelyssä – ponnisteluista ei vielä saa kovin paljon konkreettista hyötyä, mutta vettä saa kantaa kasvimaalle hartiavoimin ja rikkaruohotkin olisi hyvä kitkeä. Nyt ne sadat kannetut kastelukannulliset palkitaan. Satoa saa melkein lumentuloon saakka. Viime vuonna meillä syötiin persiljaa parvekkeelta vielä marraskuussa.
Jos et vieläkään ole vakuuttunut syksyn ihanuudesta, vedän vielä ässän hihasta: syksyllä ei ole banaanikärpäsiä.
******
Kesällä ei tulisi mieleenkään lykätä perunoita uuniin. Varma alkavan syksyn merkki on myös ensimmäinen pottumuussi. Siihen ei kesäperuna taivu. Vielä ei hypätä perunamuussiin, mutta paahdoin perunoita ensimmäistä kertaa sitten viime talven. Onko nälkä -blogissa oli suositeltu kolmivaiheista kypsentämistä lohkoperunoihin tai muuten uunissa paahdettaviin perunoihin. Kolmen vaiheen: keittäminen, jäähdytys, paahtaminen avulla saadaan rapsakka kuori, mutta sisus säilyy kuitenkin pehmeänä ja mehevänä. Paahdoin perunat suola-timjami-rosmariinipedillä ryppyperunoiden tapaan.
Paahdetut perunat
kahdelle
4 keskikokoista perunaa
loraus öljyä
suolaa (vajaa 1/2 senttiä käyttämäsi astian pohjalle)
tuoretta tai kuivattua rosmariinia ja timjamia
1. Pese perunat, mutta älä kuori. Halkaise ne kahtia.
2. Laita kiehuvaan veteen ja keitä, kunnes ovat pehmenneet hiukan (noin 10 minuuttia).
3. Varaa kulhollinen jääkylmää vettä. Kaada keitetyt perunat jäähtymään kylmään veteen. Pidä huolta, että vesi säilyy kylmänä.
4. Kaada uunivuoan pohjalle vajaa 1/2 sentin paksuinen kerros suolaa, ripottele suolan päälle osa yrteistä.
5. Kuivaa perunat huolellisesti. Pyörittele ne kevyesti öljyssä. Nosta perunat suolakerroksen päälle leikattu puoli ylöspäin. Silppua päälle yrttejä. Älä lisää tässä vaiheessa niiden pinnalle suolaa. Ne saavat todennäköisesti riittävästi suolaisuutta suolapedistä.
6. Paahda perunoita 225-asteessa puolisen tuntia tai kunnes ne ovat saaneet väriä ja ovat kauttaaltaan kypsiä.
Syksy on ihan ok, koska pukeutuminen on silloin kaikkein ihaninta – talvi sen sijaan voitaisiin kuitata joululla, jos multa kysytään.
Haa, teen yleensä lohkoperunat ihan identtisellä reseptillä, eli kyllä toimii!
Syksy on ihanaa pukeutumisaikaa. Himoitsen paksuja huiveja ja pitkiä villasukkia.
Minä olen helppo tapaus, tykkään aina eniten siitä vuodenajasta, joka on juuri tulossa tai aivan alussa. 🙂 Syksystäkin tykkään ihan muitten vuodenaikojen vertaisesti. Ja syksyyn kuuluu kyllä selvästi se, että ruoat muuttavat grillistä tai liedeltä uuniin valmistumaan.
Minullekin käy kaikki. Ei ole yhtä suosikkia. Tykkään lumesta, kuulaista syyspäivistä. Jokaisessa vuodenajassa on puolensa.
Olen melkein samaa mieltä syksystä, auringonpaisteen ihanuudesta ja erityisesti satokaudesta. Nyt on sitä paitsi niin kaunis ruskakin, että kukaan ei voi väittää syksyä harmaaksi. Mutta kyllä silti odotan enemmän oikeaa talvea, lumessa narskuvia huopikkaita, keväthankia ja kevään kellahtamista kesäksi.
Hannele, sinä siis odotat koko ajan seuraavaa vuodenaikaa 😉 Nauti nyt niistä kasvihuoneen tomaateista ja syksyisistä päivistä.
Voi luoja, meillä on ihan jumalattomasti banaanikärpäsiä keittiössä! (Miten niistä pääsee eroon?!)
Meillä niitä imuroidaan rikkaimuriin…. Alkavat kyllä vähentyä jo. Raivostuttavia otuksia!
Todellakin. Ei ole mitään raivostuttavampaa kuin seitsemän elämää omaavat banaanikärpäset.
Ihan samaa täällä kiroillaan. Virittelen niille punaviini-etikka-ansoja ja sinne kyllä kuolevat. Mutta kauan tämä listiminen on vienyt. Nyt on enää ihan vähän.
Musta taas tuntuu, etteivät löydä niille varta vasten viritettelemiini ansioihin, mutta omaan viinilasiini kyllä.
Että ne kehtaavat!
Jes, kohtalotovereita! Oon ollut ihan kummissani näiden pörriäisten kanssa. Ärsyttäviä! Tunkee joka paikkaan. Miten ne näin on villiintynyt?
Nyt on onneksi ollut näkyvissä ihastuttava joukkoitsemurha tai muu kato. Syksy tuli ja pelasti 😉
Syksy on ihanaa aikaa. Kaunista, satoisaa, energistä ja juuri niin kuin sanot – siinä on uuden alun tuntua 🙂 Ainoana miinuksena mielestäni se, että mekkojen alle pitää alkaa änkeä sukkahousuja ja sandaalit pitää vaihtaa umpinaisiin kenkiin – ihan per***stä.
Odotellaan siis ensi kevättä, kun saat taas kaivaa sandaalit esille 😉
Minusta on ihanaa kaivaa sukat esille ja kaivautua vällyjen alle.
Amen syksytarinalle täältä! Mutta samanmielisyyden taisitkin jo tietää..
Kivaa löytää muitakin samanmielisiä, täällä kotona kun vähän kuuluu valitusta tulevasta syksystä…
Anna tulla vaan, ihan huutaen jo: SYKSY! Täällä se ei ainakaan enää piilottele, vaan antaa käskyä kaivella ohutta pipoa talvikorista. Onneksi uunipottu lämmittää. Jos kello olisi vähemmän, tekisin näitä heti. Keitto-paisto -menetelmää en tämmöisissä ole kokeillutkaan, mutta ehkä jo huomenna…
Me voidaan perustaa oma syysihmisten heimo 😉 Tosin minä alan seuraavaksi fiilistellä pakkasta ja lunta…
Minun mielestäni syksy on ihan parasta aikaa – sienet, vähän paksummat vaatteet ja lempeä pimeys. Okei, kastuneista varpaista en kyllä tykkää. Talvi ois muuten jees, mutta silloin ei kyllä saa mitään tuoretta ruokaa ja pimeyskin alkaa jossain vaiheessa vähän ahdistaa. Ja tosiaan, on alkanut tehdä mieli tuhdimpaa ruokaa. Olenko vähän jo etuajassa, kun olen haaveillut pataruoista ja kurpitsoista?
Kyllä meilläkin haaveillaan jo pataruoista eli samassa tahdissa mennään. Jos ei vielä ensi viikonloppuna, niin ainakin aika pian pitää tehdä taas kunnon punaviinipata.
Me aloitettiin syksy täällä vähän nurinkurin pottumuusilla. Seuraavaksi sitten uuniperunoita.
Shiso-sadosta kävin juuri keräämässä isoimmat lehdet talteen, kun pelkään että ensi yönä menee pakkaselle, enkä tiedä kuinka shiso kestää sitä. Shiso tuottikin sitten melkoisen hyvin satoa vaikka pitkään näytti, että ei siitä mitään tule.
Sait siis oikeasti satoa shisosta. Minulla ei tänä vuonna tullut yhtään mitään. Ensi keväänä aion aloittaa esikasvatuksen aikaisemmin keväällä. Periksi ei vielä anneta!