Pizzapohja
Kotonatehty pizza ei omilla opeillani ole ikinä noussut lähellekään kunnon pizzauunissa paistettuja lättyjä. Pohjasta on tullut enemmän pullamainen kuin rapea. Hyvää kyllä, mutta Putte’s (ja moni muu) on pessyt tuotokseni mennen tullen.
Kun vanha työkaverini kertoi perustavansa ravintolapäivänä pizzerian kotiinsa, ihmettelin hänelle ääneen, miten hän saa pohjan onnistumaan kotiuunissa. Aina kannattaa avata suunsa. Sain Minnalta hyvät ohjeet ja illalla paistui omassa kotiuunissa kaikkien aikojen paras pizza.
Koulukuntia on monia tässäkin asiassa, mutta liityin nyt kaksinkertaisen kohotuksen koulukuntaan, niin hyvää pizzasta tuli. En ole muistanut ostaa durumjauhoja, joten olen käyttänyt pohjaan 00-jauhoja. Minnan oppien mukaan hyvän pohjan salaisuus on hyvä sitko, kohottaminen kahteen kertaan ja oikeat jauhot (durum). Lisäksi pohja pitää kaulita todella ohueksi – ohuemmaksi kuin kuvan pizzassa. Kuva on otettu harjoitteluvaiheessa, hyvää valoa ei saa jättää käyttämättä. Laitan taikinaan aika vähän hiivaa ja annan sen kohota kaikessa rauhassa.
Pizzakivi ei varmaan olisi pahitteeksi, mutta sen puutteessa olen kuumentanut uunipellin kuumaksi, vaikka se esimerkiksi Bon Appetit-lehdessä haastatellun pizza-asiantuntijan mukaan onkin ihan huuhaata. Mutta oletan, että kuuma pelti käynnistää pohjan kypsymisen nopeammin, vaikka ei pizzakivenä toimikaan.
Uunien pizzatoiminnot yhdistävät alalämmön ja kiertoilman jonkinlaisena yhdistelmänä. Koska minulla ei ole kiertoilmaa, olen todennut, että omassa uunissani paras lopputulos syntyy yhdistelmällä alalämpö, esikuumennettu pelti, pellin sijoittaminen uunin alaosaan, ohueksi kaulittu pohja ja riittävän pitkä paistoaika. Pizza jää päältä reunoista hiukan kalpeanaamaksi, mutta pohja saa alapuolelta mukavasti väriä ja rapsakoituu. Edelleen tietenkin parhaat pizzat saa paikoissa, joissa ne paistetaan kiviuunissa, mutta kyllä tällä meidän lähiöpizzeriat pesee.
Mitkä ovat teidän parhaat vinkkinne hyvään pizzaan kotiuunissa?
Ravintolapäivänä kannattaa suunnata Veräjämäkeen. Minnan Mutti di Mare – ravintolassa pääsee nimittäin maistamaan oppiäitini erinomaista pizzaa osoitteessa Jokiniementie 36-38 C klo 12-17. Tomaattisoossit on keitelty pitkän kaavan mukaan Hakaniemen torin kypsistä tomaateista ja täytteinä laatutavaraa. Pääsin maistamaan testiryhmässä ja käyn ehdottomasti santsikierroksella myös ravintolapäivänä.
Pizzapohja
kaksi keskikokoista pizzaa
2 dl vettä
1/4 pkt tuoretta hiivaa
1/4 tl suolaa
loraus oliiviöljyä
noin 4 1/2 dl 00-jauhoja
1. Liota hiiva veteen, sekoita joukkoon suola ja oliiviöljy.
2. Lisää jauhoja vähitellen ja vaivaa taikinaan huolellisesti kunnon sitko.
3. Kohota liinan alla kaksinkertaisesti.
4. Nosta taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa siitä ilmakuplat pois. Jätä taikina pöydälle ja kohota vielä kertaalleen taikinakulhon alla.
5. Kuumenna uuni 230-250 asteeseen ja anna pellin kuumentua uunissa samalla.
6. Kaulitse taikina todella ohueksi. Nosta se kuumalle uunipellille ja levitä nopeasti täytteet päälle – tai jos olet taitavampi kuin minä nosta täytteet ensin pohjan päälle ja hivuta sitten koko komeus kerralla uuniin. Jos tekee muutaman pienemmän pizzan, se onnistuu kyllä, mutta pellillistä on jo hiukan haastavaa nostella täytteineen.
7. Paista pizzaa vähintään 250 asteessa alalämmöllä uunin alaosassa, kunnes juusto ja reunat ovat saaneet sopivasti väriä.
Tule jo talvi, saavu kylmä kolia,
lämpene leivinuuni, paista pizza komia!
Niinpä tietenkin. Kaikilla pohjalaisilla on tietenkin leivinuuni 😉
Pakko vielä laittaa tähän: Inspiroiduin niin tästä, että ajattelin tekaista meille lauantai-illan pizzan, edes yhdellä kohotuksella. Leivottiin taikina Hilja 2v:n kanssa (joka on nyt sitten kuulemma leipuri pinsella, elen oli pinsella poptähti…). Laitoin taikinapallon kohoamaan mahd. vedottomaan paikkaan, eli mikroon, ajattelin oikein, että tämä täytyy joskus blogissa mainita…. mentiin saunaan, tultiin saunasta…. yhtäkkiä tajusin vaatteita etsiessäni, että hei, mikro hurisee… Leipuri pinsella oli oikein kiivennyt tuolille ja onnistunut napauttamaan sen päälle. Nopiaa tuollainen taikinapallokin kypsyy mikrossa….
Taas laihtui!
🙂
Leipuri pinsella on selvästi nopian toiminnan nainen kuten äiteensäkin.
Hyvä huomio muuten tuo hiivan vähempi käyttö. Meillä on menty aika pitkään jo Jamien ohjeella pohjan suhteen ja paras siitä tuli kerran vahingossa, kun kuivahiivaa meni taikinaan vähän vähemmän, kun mitä ohjeessa luki.
Tuplakohotusta meillä ei ole vielä kokeiltu. PItänee vihjaista asiasta taloutemme pizzamestarille…
Kaivelepa talouden pizzamestarilta kaikki vinkit ja laita jakoon.
Mä olen tehnyt tosi usein pizzaa,koska pidän taikinan tekemisestä ja kun poika oli pieni niin oli kiva tehdä pizzaa kaverijoukolle.Omistan sellaisen uunikiven,mutta en kyllä ole sitä pahemmin käyttänyt.Sen sijaan lisään taikinaan mannaryynejä,joka tekee taikinan koostumuksesta ihanan rapeaa:)
Mannaryynit eivät todentotta olisi tulleet mieleen pizzapohjan yhteydessä. Jael, sinä jaksat aina yllättää.
Minäkin olen joskus kokeillut tuota kahdesti nostatusta, mutta se on sitten jäänyt ihan unholaan! Kiitos muistutuksesta 🙂 Nykyisin useimmiten kuumennan pellin ennen kuin siirrän pizzan siihen ja työnnän uuniin. Lieneekö uskon asia vai mitä, mutta tuntuu olevan hyvä toimintatapa.
Minä en saa siirrettyä sitä pizzaa siihen täytteineen, joten olen kehittänyt supernopean täyttämistekniikan 😉 Pohjan kaulitsen valmiiksi, muut täytteet ovat vieressä valmiina. Pohja pellille ja sitten nopeasti kaikki päälle.
Riittävän pitkä vaivaaminen, kohotus, ohueksi kaulitseminen, leivinkivi ja kuumassa paistaminen, siinä meidän pizzan pääohjeet. Suosittelen lämpimästi leivinkiven hankintaa, sillä paistaessa sekä leivistä, sämpylöistä että pizzoista tulee rapeampikuorisia.
Leivinkivi on ollut hankintalistalla jo todella, todella pitkään. En osaa tehdä päätöstä, mikä olisi paras. Lue: en ole jaksanut perehtyä asiaan ja siksi en pysty tekemään päätöstä.
Meillä on hyvin yksinkertainen kivi: oleellisesti pellin kokoinen vuolukivi, joka on ostettu paikallisilta joulumarkkinoilta muutama vuosi sitten.
Alan siis katsella sillä silmällä. Ehkä saan sen vielä ostettua.
Tässä juuri sulattelen tyytyväisenä syömiäni herkullisia sienipitsoja. Toisessa eilen kerättyjä kantarellejä + herkullisia juustoja (ilman tomaattikastiketta) ja toisessa mm. mustia torvisieniä, punasipulia, lehtikaalia, fetaa + itse keitettyä tomaattikastiketta. Kokeile spelttijauhoja pitsapohjaan, tykkään, että olen niillä saanut maistuvimmat ja onnistuneimmat pohjat. Tämän päivän taikinassa osa oli durum-jauhoja ja osa täysjyväspelttiä, aikaisemmin olen tehnyt spelttijauho-täysjyvävehnä-yhdistelmällä yhtä onnistuneita. Meillä kuumennetaan pelti kuumaksi uunissa, kaulittu pitsapohja laitetaan leivinpaperille, täytetään ja kun pelti on kuuma, niin toinen pitää peltiä pöydän reunalla ja toinen nykäisee leivinpaperin täytettyine pitsoineen päälle ja sitten vain nopsaan uuniin paistumaan.
Spelttiä voisikin kokeilla. Ei uskoisi, että leivinpaperista voi keskustella, mutta koepaistossa kävimme keskustelun, toimiiko leivinpaperi lämmöneristeenä ja siten huonontaa paistotulosta. Emme päässeet yksimielisyyteen 😉
Mulla ei ollut äsken yhtään nälkä, mutta tän jälkeen maha kurisee! Mitä hittoa!? 🙂 Mä tykkään itse paksupohjaisista pannupitsoista, mutta toisaalta yksikään pitsa ei ole koskaan jäänyt syömättä. 😉 Nyt täytyy alkaa tehdä ruokaa.
Sellaista paksupohjaista pannupizzaakin haluaisin oppia tekemään, vaikka olenkin ensisijaisesti ohutpohjaisten vähätäytteisten versioiden ystävä.
Meilläkin just tehdään ruokaa – hirviä nälkä 😉
Taikinan kohotus kylmässä yön yli antaa lisää makua ja hiivan määrää voi vielä vähentää. Itse tykkään pizzoista, joissa on täytteitä niukasti. Uunissani on pizzakivi, mutta peruspizzan olen vuosia tehnyt kuumalle pellille.
Taikinan kohotus yön yli on suunnitelmallisia ihmisiä varten 😉 Ei vais, kyllä maar joku viikonloppu on testattava.
Niukat täytteet ehdottomasti. Meillä useimmiten vain tomaattikastiketta, mozzarella ja uunista pois ottamisen jälkeen ilmakuivattua kinkkua, basilikaa ja rukolaa päälle. Siinäpä se.
Hmm, jotakuinkin samalla ohjeella teen, tosin mäkin hivutan pizzan täytteineen leivinpaperin kanssa kuumalle pellille. Joskus palaa näpit, mutta on hyvän pizzan arvoista! Ja pohjan pitää olla tarpeeksi ohut, sen kanssa tulee joskus nälkäisenä hutiloitua…
Jätätkö siis sen leivinpaperin sinne alle vai ujutat paljaalle pellille?
Itse esipaistan pohjaa muutaman minuutin molemmilta puolilta ennen täyttöä. Pysyy rapeana. Pitää myös kokeilla tuota tuplakohotusta!
Esipaistamista olen miettinyt erityisesti pannupizzan kohdalla. Sitä aion kokeilla seuraavana pizzana.
Vähän hiivaa 15min alustus ja yön yli kohotus jääkaapissa. Sillä taktiikalla on aina saatu rapeaa pohjaa. Taitaa tämä asia monia kiinnostaa kun luetuimman postaukseni otsikko on rapea pizzapohja kotiuunissa :).
Kotipizza on sydämen asia, jos ei satu asumaan Putte’sin vieressä 😉 Pitää testata tuota yön yli kohotusta vähällä hiivalla.
Tuplakohotukseen luotan minäkin, oman pizzan ongelma on ennemminkin liian rapsakka pohja. Luulenpa ettei uunin lämpö ole ollut kohdillaan ja hiivaakin olen varmaan laittanut liikaa. Täytyy testata tätä ohjetta.
Kehitysideoita otetaan vastaan. Koskaan ei voi olla liian täydellistä pizzaa!
Aika samat menetelmät on mullakin.. Taikinan pitkä vaivaus ja rauhallinen kohotus. Ja pelti uuniin kuumenemaan. Kerro sitten miten pizzakiven kanssa kävi.. Pitkään ollut meilläkin harkinnassa.
Saattaa kestää hetki, ennenkuin suoriudun ostoksille… Mutta kerron kyllä heti, miten käy.
on muuten hyvän näköistä… ja itse olen ehdottomasti sen kannalla, ettei se esikuumennettu pelti mitään huuhaata ole – itse opin sen turkissa piden (turkin vastine pizzalle) teossa.Tuplakohotusta tosi en ollut tullut miettineeksikään…!
Hyvä, ääni kuumennetulle pellille siis 😉
Laitan vinkin kiertoon ja ehdotan kokeilemaan pizzan paistamista folion päällä. Leivinpaperin päälle folio ja hyvä jauhotus, siihen ohut pohja ja kas, rapea tulee. Käytimme tätä paistotapaa pitkään, sitten hankimme pizzakiven, joka on kyllä aivan ehdoton. Toimii loistavasti myös sämpylöiden paistamisessa.
Suuret kiitokset blogista, odotan aina innolla uusia postauksia!
Suuret kiitokset kommentista, olipas mukava viikonlopun aloitus käydä lukemassa kommenttisi!
Tänään taitaa olla pizzapäivä, jos siihen päädytään testaan tämän vinkin samantien.
Aivan surkee ohje, Pitsaa ei todellakaan paisteta 230 asteessa vaan yli 400ssa. Normiuunikin pääsee 300 asteeseen. Noin tehden saadaan jonkinlaista piirakkaa.
Olet oikeassa, että pizza pitää paistaa korkeammassa lämmössä. Sittemmin olen oppinut sen itsekin. Tässä pizzan anatomiaa enemmän auki purettuna http://suolaajahunajaa.com/2014/01/18/taman-lahion-parasta-pizzaa/
Pitää korjata paistolämpötilat tännekin.