Sitruunainen mantelikakku
Olen varma, että leipojat ovat jotenkin eri rotu. He mittaavat siistissä keittiössä vaa’alla ainekset grammantarkasti, muistavat nostaa kaiken tarvittavan huoneenlämpöön hyvissä ajoin, lukevat ohjeen kokonaan ennen aloittamista. Eivät sovella, eivätkä laita voin sekaan kananmunia sokerin sijaan, kun eivät jaksa tarkistaa reseptiä toistamiseen.
Olen sellainen omissa mielikuvissani ennen kuin aloitan leipomisen. Parhaimmillani olen leipojana, kun itsevarmana selailen keittokirjoja ja lehtiä varmana siitä, että tässä keittiössä syntyy kakku kuin kakku. Jos vain viitsisin.
Todellisuus tarkoittaa yleensä hirvittävää määrää kiroilua – kymmenen kirosanaa ei keskivertokakun ollessa kyseessä riitä. Sohvalla kärsivännäköisenä istuvaa miestä, joka ei kestä kuunnella meuhkaamistani. Hirvittävää manausta: “Taas tämä h****n kakku menee pilalle. Minä en enää kyllä koskaan leivo. En koskaan!”
Yllätykseksi jopa itselleni uunista useimmiten kuitenkin ilmestyy ihan kelpo kakku. Onneksi. En nimittäin suhtaudu epäonnistumisiin tyynesti. Haluaisin kyllä toteuttaa zeniläistä lähestymistä, mutta kuulun siihen persoonallisuustyyppiin, jonka kiukku voimaannuttaa. Ne tyynet leipojatyypit, joiden keittiössä jauhot eivät tipu lattialle ja joiden valkuaiset vaahtoutuvat aina täydellisesti, eivät varmaankaan tarvitse kiukkua noustaakseen alhosta.
Sitruunakakku on ollut suunnitelmissa jo hetken. Parasta ennen -päivää lähestyvä turkkilainen jogurtti ja laatikon pohjalla pyörineet mantelijauhot olivat tämän reseptin lähtökohtina. Tavoitteena oli tehdä mantelinen sitruunakakku, mutta lopputulos oli ehkä enemminkin sitruunainen mantelikakku, niin tukevasti pähkinä maistuu kakussa.
Jauhoina käytin pääasiallisesti mantelijauhoja, jotta kakusta tulisi mahdollisimman mehevä. Mantelijauhon ansiosta kakku on kostea ja kestää herkullisena myös seuraavaan – ja sitä seuraavaan – päivään. Ohjeisessa ohjeessa on aika maltillisesti sokeria, koska en halunnut kakusta kovin makeaa. Voit huoletta nostaa määrää hiukan halutessasi.
Kakku toimii ihan sellaisenaankin, mutta voit laittaa tarjolle sen kanssa esimerkiksi tomusokerilla makeutettua turkkilaista jogurttia tai jäätelöä. Anopin puskista poimitut punaviinimarjat sopivat hyvin rinnalle. Mihin ne nyt eivät sopisi?
Sitruuna-mantelikakku
20-24-senttiseen vuokaan
4 kananmunaa (keltuaiset ja valkuaiset eroteltuna)
120 g voita
150 g sokeria
1 vaniljatangon siemenet
3-4 luomusitruunan kuori raastettuna (vajaa 1 dl)
140 g mantelijauhoa
80 g vehnäjauhoa
300 g turkkilaista jogurttia
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
pinnalle mantelilastuja ja tomusokeria
1. Nosta voi ja kananmunat hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Voitele ja korppujauhota noin 20-24-senttinen kakkuvuoka. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
2. Kuutioi kulhoon pehmeä voi ja lisää sokeri, raastettu sitruunankuori ja vaniljatangon siemenet. Vatkaa kunnes saat vaaleaa vaahtoa, noin viitisen minuuttia.
3. Lisää keltuaiset yksi kerrallaan hyvin vatkaten voi-sokerivaahtoon.
4. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi.
5. Lisää voi-sokeri-keltuaisseokseen ensin jogurtti ja sen jälkeen mantelijauhot. Sekoita vehnäjauhojen joukkoon leivinjauhe ja ruokasooda ja sekoita jauhoseos taikinan joukkoon.
6. Nostele lopuksi taikinan joukkoon valkuaisvaahto muutamassa erässä.
7. Kaada taikina kakkuvuokaan. Ripottele pinnalle kerros mantelilastuja ja paista noin 40-45 minuuttia tai kunnes kakku on kypsä.
Hihih, kuullostaa ihan meikäläisen leivontahetkiltä 😀
Oon tullut siihen lopputulokseen, että se itse leipomisprosessi, se ei ole ollenkaan kivaa. Vaikka lopputulos olisikin hyvä, itse leipominen johtaa usein kiukkuun ja sitä myötä erinäisiin purkauksiin ja lopuksi todennäköisesti vielä parisuhderiitaankin…että sillälailla 😀
Joo tuo parisuhderiita on ihan tuttu loppu 😉 Tosin miehelläni on lehmänhermot.
Meillä mies uhkaa (ja joskus toteuttaakin) lähteä kellariin putsaamaan pyöriä tai voitelemaan suksia kun leivon jotain haastavampaa. Yleisin manauksen aihe on kaulittavien taikinoiden tarttuminen ja repeäminen sekä tietenkin lattialle tippuvat jauhot. Luulen, että tuo kakku maistuisi täälläkin…
Pitäisiköhön vuokrata miehelle autotalli ihan näitä hetkiä varten 😉
Minä niin tykkään siitä, että olen jo aloittanut leipomisen, kun huomaan, että olisi pitänyt aloittaa jo eilen 😀 Ohjeita ei tosiaankaan kannata lueskella etukäteen, tulee vain turhia paineita!
Sehän riittää, että tietää, mitä tehdä seuraavaksi. Mitä sitä nyt montaa kertaa lukemaan…
Mitä, lukeeko joku muka ohjeita ennen aloittamista? Yup, leipojat on oma rotunsa, mä matkin ranskalaisia ja ostan tortut kaupasta…
Suomessa on vaan hyvät torttukaupat Ranskaa harvemmassa.
Teen kanssa samoin kuin Riitta. Oon päättänyt, että mun ei tarvii osata kaikkea mahdollista keittiössä.
Niin ja toi kakku näyttää siis herkulliselta. Ois varmaan tosi hyvää esim. Sur le nil teen kera.
Mukavan armollinen näkökulma teillä. Olette molemmat tosin sitten sitäkin kovempia opettelemaan asioita keittiössä, kun osa-alue on lähellä sydäntänne. Niinkuin nyt vaikka Aasia…
Manteliset kakut ovat ihania,käytänkin paljon mantelia just leivonnassa:) Jugurtti tuossa tortussasi tekee siiitä varmaan ihanan mehukkaan:) Mulla pöllyää jauhot aina leivotessa eikä keittiö ole ensinkään siisti…Enkä edes aina mene tarkalleen niiden ohjeiden mukaan;D
Juuri koskaan ei mene ihan ohjeiden mukaan 😉
Mantelijauhoilla saa kyllä ihanan rakenteen ja mukavan kostean kakun. Tykkään enemmän kuin perinteisistä kakuista.
Heh, minä heittelen myös leivonnassa sekaan mitä sattuu – yleensä leivonnaiset onneksi onnistuvat ihan hyvin. Mutta olen sen verran rauhallinen luonne, etten kyllä kiroile 😉
Ihanan näköinen kakku!
Kiitos, hyvää siitä tulikin. Manaamisesta huolimatta 😉
Jotenkin soveltaminen ei toimi ihan yhtä hyvin leivonnassa kuin ruoanlaitossa. Kun kakku on uunissa, kaikki voitava on aika lailla tehty. Ruoanlaitossa pystyy fiksailemaan ja maistelemaan loppuun saakka. Se tekee siitä omalle luonteelleni sopivampaa.
Zeniläinen lähestyminen leivonnassa on yliarvostettua.. luulisin!
Ehkä kakut kaipaavatkin kurinpitoa, lempeydellä ei pötkitä pitkälle 😉
Herkullisen kuuloinen kakku. Meillä käy yleensä niin, että leivonnan lomassa huomaan jonkun tärkeän ainesosan puuttuvan. Kyllä siinä muutama sadatus pääsee. Vaihtoehdot on korvata jollakin tai komentaa mies kauppaan. Kummasti mies siellä raksalla viihtyykiin, varsinkin leivonta aikaan :).
Jotenkin kuulostaa tutulta – paitsi että joudun sinne kauppaan ihan itse 😉
Oii tuo näyttää niin mielettömän herkulliselta, että melkein säntäsin samantien keittiöön leipomaan ( ja kiroilemaan) 🙂
Se on kyllä hämmentävä kakku, se nimittäin säilyy päivästä toiseen mehevänä. Nyt tosin viimeinen pala on jo paremmissa suissa. Hyvää oli 😉
Minun leivontahetkeni ovat usein samanlaisia. Olen yleensä niin innoissani leipomisesta, etten malta odottaa vapaapäivään, vaan alan vääntämään taikinaa väsyneenä töiden jälkeen. Jossain vaiheessa huomaan tuntien harpanneen roppakaupalla eteenpäin, nukkumaanmenoaika alkaa lähestyä ja luomus on puolitiessä. Jauhot loppuvat kesken, vuoat ovat kadoksissa ja joku keskeinen osa ohjeesta jää sokeaan pisteeseen…. Siinä vaiheessa ärräpäät alkavat puskea pintaan ja mieheni vetäytyy toiseen huoneeseen 😀 Kaiken kruunaa itkupotkuraivari “Ei se kuitenkaan onnistu”, kapsahtaminen miehen lohduttavaan syliin ja lopulta iloiset hyppytaputukset kun kaakusta tulikin ihan suunnitellunlainen. Ihan hullua touhua. Mutta niin ihanaa 🙂
Juuh, kuulostaa kovin tutulta. Kaiken voi aloittaa myös hiukan liian myöhään ennen ruokavieraiden saapumista 😉
Tiedän tunteen niin hyvin. En ymmärrä, miksi ne niihin leivontakirjoihin edes vaivautuvat laittamaan mitään kuvia valmiista leipomuksista kun ei se oma versio kuitenkaan näytä yhtään samalta! Tosin ehkä omissa kätösissäkin on vikaa… olen erinäisiä kertoja korvannut erinäisiä asioita (mm. vaniljasokeria) ruokasoodalla. Mutta edes kummallisesti kupliva seos ja vatsataudissa vääntelehtivä perhe eivät ole saneet minua luopumaan uskostani siihen, että’ joku päivä leivonnassa vielä onnistun 🙂 Tuo sentään näyttää varsin houkuttelevalta… Kerran (vuosia sitten toki) tein veljen syntymäpäiville kakun ja päätin heittäytyä hulvattomaksi elintarvikevärien kanssa. Talo oli täynnä hysteerisesti itkeviä viisivuotiaita jotka rukoilivat ettei heidän tarvitsisi kakkuun koskea… :-/
Totuus kuullaan usein lasten suusta 😉
Hei! Tein tämän kakun eilen ja olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Kiitos myös hyvistä ohjeista. Ne olivat selkeät ja helppolukuiset. Käytin mantelijauhoja vain 100 g ja jauhoja käytin enemmän, reippaat 100 g – ruisjauhoja nekin 🙂 Siis sovelsin,mutta onnistui silti.!
Hienoa Iiris! Ja kiitos kommentista, on aina ihan supermukavaa kuulla, että joku onnistuu blogin ohjeella – vaikka sitten sovelletulla.
Pohojalaanen neuvo: Hillitte ittes! 😉
Pitää harjoitella tuota ittensä hillittemistä 😉 Vaikiaa on, kovin vaikiaa.
Tämä on oikiastaan sellainen tsoukki mun kaveripiiris, kun menin kerran sanomaan , että ihailen itsehillintää ja tyyniä ihmisiä tyyliin hillitte ittes- ja tämä oli ilmeisesti sitten kuitenkin ristiriidas nauravan-manaavan, kovaäänisen-paljon puhuvan- usein itkevän itseni kanssa, ainakin kaverien mielestä. Oikiastihan olen hyvin hillitty.
No sen verran minäkin sinua tunnen, että jotenkin onnistuin lukemaan tuon saman sen edellisen kommentin vähien rivien välistä 😉
Keittiökiukku = Don’t underestimate the power of the dark side
http://m.youtube.com/watch?feature=related&v=FdsXggne6sA
My dark side…