Tsatsiki ja pehmeät pitaleivät
Tärkeintä retkellä on hyvät eväät ja hyvä seura. Eikä hyvä ilmakaan olisi ollut pahitteeksi. Sateen sattuessa piknik vaihtui Pihlajasaaresta sisätiloihin, mutta eväistä ei tingitty.
Lähi-itähenkiselle piknikille kylmälaukkuun pakattiin mm. kesän suosikiksi noussutta ras el hanout -maustettua kanaa, pitaleipiä ja tsatsikia. Piknikin emäntä oli tehnyt lisäksi tabboulehta ja hummusta.
Pehmeä pitaleipä
Gotossa tarjottiin tavallista pitaa pehmeämpää ja paksumpaa pitaleipää. Olin saanut päähäni pakkomielteen, että haluan kokeilla pitaleivissä nesteenä jogurttia. Leivoin taikinan jo edellisenä iltana, kohotin sitä yön yli jääkaapissa öljytyssä ja kostealla liinalla peitetyssä kulhossa, leivoin aamulla leiviksi ja kohotin vielä noin tunnin ajan uunissa, jossa oli päällä ainoastaan valo. Ohje on lähes sama kuin normaalien pitaleipien ohje. Vaihdoin vain nesteen maustamattomaksi jogurtiksi (2 % rasvaa, ei siis turkkilaista jogurttia) ja leivoin leivät hiukan paksumpina. Paistoin ne miedommassa lämmössä (noin 200 astetta) ja tavallisia pitaleipiä kauemmin. Normaalit ilmataskut on tietenkin helpompi täyttää, mutta jogurttileivistä tulee mahdottoman pehmeitä ja mukavia dipattavia vaikka hummukseen. Ja kyllä näihinkin pieni tasku tulee.
Tsatsikia on tarjottu meillä monissa juhlissa. Maailman helpoin tarjottava, rinnalle vain tuoretta leipää ja koko juhlaväki tuoksahtaa tasaisesti valkosipulille. Oheisessa reseptissä on suhteet, joita kertomalla tsatsiki on helppo tehdä suuremmallekin joukolle. Helppoa 1:1:1 ja loraus oliiviöljyä perään. Osana juhlapöytää allaolevasta määrästä riittää vähintään neljälle. Pitaleipien sisään tarvitaan vähän suurempi määrä.
Tsatsikin voi oikeastaan pilata vain tekemällä siitä vetisen. Sen vuoksi valutan jopa paksun turkkilaisen jogurtin suodatinpussissa ja puristan tarkasti kurkuista nesteen pois.
Tsatsiki
(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle-kolmelle
1 dl turkkilaista jogurttia
1 dl raastettua kurkkua (noin puolet pienestä kurkusta)
1 iso valkosipulin kynsi
ripaus valkopippuria
suolaa
noin 1 rkl oliiviöljyä
1. Valuta jogurtista ylimääräinen neste suodatinpussissa. Anna valua muutama tunti.
2. Raasta kurkku karkealla terällä. Purista napakasti irtoava neste pois.
3. Silppua valkosipuli pieneksi silpuksi.
4. Sekoita jogurtti, kurkkuraaste, valkosipuli ja mausteet. Anna maustua jääkaapissa. Kaada ennen tarjoilua pinnalle loraus hyvää oliiviöljyä.
Mun pitää varmaan päivitää tzatzikiani, sillä ennen puristin joukkoon jopa 2 valkosipulia. Kunnes maistoin Lauttasaaren Persiljan taivaallista tzatzikia ja jouduin toteamaan, että se on parempaa vähemmällä valkosipulilla kurkun maun päästessä isompaan rooliin. Sulla näyttää hyviltä nuo suhteet, otan ne ohjenuorakseni ensi kerralla. Mä lisään tuohon kuitenkin vielä tuoretta minttua 😉
Niin minäkin silloin, kun se ei ole kuollut kuivuuteen parvekkeella 😉
Minttu, kurkku ja herne on pyhä kolmiyhtenäisyys. Kaikki kolme pelittää yhteen, valitsipa niistä mitkä kaksi tahansa.
Totta puhut! … ja niiden väritkin matchaa 🙂
Harmonisesti vieläpä 😉
En olekaan pitkään aikaan tehnyt tzatzikia,pitäiskin tehdä taas.Itse pidän enemmän pehmeistä,paksummista pitoista,ja tässä lähelläni oleva leipomo tekeekin sellaisia.Ovat myös mainioita pikapizzapohjia;D
Pehmeä pita on kyllä hyvää, tosin myös aika täyttävää 😉
Totta puhut, vetinen tzaziki ei ole hyvää. Minä yleensä puolitan kurkut, otan siemenet pois lusikalla ja raastan sisuksen siivilään valumaan pitämällä kuoresta kiinni.
Totta, siemenet kannattaa poistaa, vähentää vetisyyttä kummasti.
Teillä on ollut ihan superherkullinen piknik.
Tuollaiset 1:1:1 säännöt on näppäriä. Taidan kanssa kokeilla tuolla ensi kerralla, kun teen tsatsikin.
Kesä on mennyt ihan Lähi-itä-huuruissa. Ottolenghi tiedäthän 😉
Tuo on kyllä harvinaisen helppo muistisääntö, valkosipulin määrä on tietenkin makuasia. Meillä suunnilleen tuo määrä rokkaa.
Ottolenghistä kesä 2013 ainakin muistetaan 🙂 Minullakin on siltä jo seuraava resepti katsottuna, kun löysin lähikaupasta Lopen Pappilanpuiston härkäpapuja, ja Ottolenghihän se heti tiesi miten niistä saa herkkua.
Laitoin sen juuri Riitalle kiertoon – mutta sain vaihdossa lainaan Masterchef-Adamin keittokirjan. Täynnö houkutuksia sekin.
Kävin juuri innoissani toteamassa, että kasvimaallani on kaksi härkäpapua, joista toinen on syöty 😉
Ah, tsatsiki on hyvää… Mä paahdan viitsiessäni valkosipulit, tulee vielä pehmeämpi maku. Mutta jogurtin valitus on ihan must, siinä olet ihan oikeassa!
Oih paahdetusta valkosipulista tulee varmaan mukavan pehmeä maku. Sitähän on joskus testattava, kun jaksaa vaan paahdella.
Mun on taas oltava rehellinen…. Arvatkaa kuka ei jaksa/kerkiä valuttaa? Koskaan.
Mutta hyvin on napoihin uponnut. Jos valuttaa edes sen aikaa, kun pilkkoo kaiken muun, silläkin saa jokusen tipan pois, että sen verran ehtii Nannakin. Usko pois!
Apua, koko kesä on mennyt ohi ilman tsatsikia. Aiempina kesinä ollaan oltu suurkuluttajia. Asia täytyy korjata pikapuoliin ennen kuin lukemat mittarissa alenevat syksyn puolelle.
Mikähän siinä onkin, mutta tsatsiki on kyllä jotenkin niin kesäruokaa.