Tietoa mainostajalle ›

Blog

Kuopion tuliaisia – persillademaustevoi

Persillademaustevoi

yrttimaustevoi

Sudeettisavolaisena oli aika ristiriitaiset tunnelmat Kuopion torilla lomaviikolla. Toria ja kauppahallia on remontoitu samalla, kun maanalaista toriparkkia on laajennettu. Uudistunut kauppahalli on sisältä todella hieno: valoisa ja ilmava. Vanha rouva on ehostettu uuteen loistoon. Vaikka torin nupukivet olivat ihanat, voin kivutta elää myös uuden kiveyksen kanssa. Vuosien mylläyksen ja reippaiden budjettiylitysten jäljiltä tori on taas kuoriutunut esille. Alas on kuitenkin revitty perinteikäs kukkomuikkuapaja, kalahalli, jonka korvannut paviljonki on kovin ankea (kuvia Ylen sivuilla).

70-luvun hävitysvimmassa meni monta hienoa rakennusta, mutta Kuopiossa vanhan tuhoamisessa on kunnostauduttu ehkä jopa tavallista enemmän. Torin reunojen puutalokorttelit on vuosikymmenien aikana pistetty järkähtämättömällä päättäväisyydellä matalaksi kauppakeskusten tieltä. Vanhan kuopiolaisen sanonnan mukaan torilta kannattaa katsoa vain kahteen suuntaan: Kaupungintalolle ja kauppahallille. Muut sivut eivät arkkitehtuurillaan pullistele – paitsi, jos arvostaa 60-, 70- ja 80-lukujen laatikkotaloja ja betonikolosseja. Kaikilta näiltä aikakausilta löytyy tyyppiesimerkkejä torin laitamilta. Sanontaa pitää varmaan päivittää kauppahallin remontin myötä, katse kannattaa pitää visusti komeassa kaupungintalossa. Toriparkin ja maanalaisen, tällä hetkellä tyhjyyttään kumisevan kauppakeskuksen rakentamisen yhteydessä alasrevitty kauppahallin lisäsiipi, kalahalli ei ollut alkuperäinen osa hallia. Paikallaan se oli ehtinyt olla kuitenkin jo lähes sata vuotta – vain kymmenen vuotta päähallia vähemmän.

60-luvulla koko kauppahallin purkamisesta keskusteltiin vakavasti, 70-luvulla halli kuitenkin päätettiin kunnostaa. 60-luvusta ei selvästi ole opittu kaupungin virkakoneistossa mitään. Ankarasta, korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka johtaneesta kansalaisvastustuksesta huolimatta kalahallia ei haluttu säilyttää vaan tilalle rakennettiin paviljonki. Kalahallin kohtalo on koulukirjaesimerkki purkuvimmasta samaan aikaan, kun surraan 60-70-luvuilla hävitettyjä upeita taloja. Historian opit muistetaan useimmiten kovin lyhyen aikaa. Paviljonki jakaa varmasti mielipiteitä, kaupunkilaisten joukosta löytynee niin puolustajia kuin vastustajiakin. Koko kaupungissa on niin kovin vähän vanhaa, että minusta se vähä olisi ollut säilyttämisen arvoista.

Peililaseista koostuva ulkopinta tekee uuden rakennuksen luotaantyöntäväksi, torilta katsottuna paviljonki ja sen sisätilat piiloutuvat peilien taakse. Tilassa on kahvila, joka on betoni- ja mosaiikkipintojen vuoksi kolkko, kalsea ja kaikuva. Kuopion paraatipaikka olisi ansainnut lähestyttävämpää ja kiinnostavampaa arkkitehtuuria. Kallis, pitkäkestoinen ja mittava urakka sai ruman lopun, joka valitettavasti saa lähes unohtamaan kauppahallin uuden raikastuneen ilmeen ja torin viihtyisyyden parantamisen. Valitettavan pysyvän muistomerkin ovat nykypäättäjät halunneet itselleen rakentaa.

Keskeisen sijaintinsa ansiosta tori on Kuopiossa aina ollut kaupungin sydän ja on sitä edelleen: Vilkas ja elävä kauppapaikka, jossa riittää sekä kauppiaita että asiakkaita. Se on maailman paras mansikkapaikka – varsinkin, kun äiti tekee torin mansikoista ihanat tuoresoseet, ennenkuin ne siirtyvät meidän pakastimeemme. Torilta saa myös mualiman parhaat lihapiirakat – Savossa ei olla vaatimattomia. Tiukka jakolinja jakaa kaupungin – meidän osaltamme jopa perheen, saako parhaat piirakat Hannalta vai Ireneltä (Partasia molemmat). Minä ja siskoni kuulumme Hannan puolueeseen, äiti Irenen. Kannasta ei jousteta, eikä naapurikioskille poiketa.

Jos jotain huonoa, onneksi paljon hyvääkin. Vaikka tori on ollut remontissa vuodesta 2010, se on koko remontin ajan ollut toiminnassa. Kauppahallikin oli kiinni vain nelisen kuukautta. Valtaosa vanhoista kauppiaista vaikuttaa sinnitelleen sekä torilla että kauppahallissa. Kaikki nämä vuodet olen ilmeisesti onnistunut kulkemaan hallissa puoliksi silmät kiinni. En nimittäin ollut hoksannut jo parikymmentä vuotta siellä toimineen Maustesopin grammatavarana irtomyynnissä olevaa, monipuolista maustevalikoimaa. Kivistön Mari oli listannut Pariisin ostoslistalleni 100 % vaniljajauheen – Pariisin sijaan löysin sen Kuopiosta. Joskus ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan.

Vaniljan lisäksi mukaan tarttui myös sinapinsiemeniä ja persilladea, jota käytin tämänkertaisessa reseptissä maustevoihin. Kauppahallista saa myös poikkeuksellisen mehukasta savulohta, jota myyjä kutsuu tuplaksi. Kaksi lohifilettä savustetaan vastakkain, jotta kala säilyy mahdollisimman mehevänä. Pala oli ostettava kukkakaaligratiinin kaveriksi. Ostoskoriin pakkasin myös mm. makeaa savustettua paprikajauhetta, sitruunahunajaa ja hyvää parmesania. Hallin päädyssä olevassa Delicossa maistoin pienen kipollisen italialaistyyppistä lähijäätelöä, joka valmistetaan Kuopion Petosella. Pistaasijäätelö oli oikein hyvää, mutta tarjoiltiin rumassa muovikipossa. Monet pientuottajat ovat oppineet, että pakkaus on osa pakettia – voimapaperilisä tiedättehän. Armas on malliesimerkki pakkauksen voimasta – maitoa tekee mieli ostaa jo pelkästään pullon takia.

Yhdistin lautasella Kuopion tuliaiset ja pariisilaisesta kulmabistrosta poimitun idean. Pistoulla maistettuja papuja, grillattua entrecoteta ja persillademaustevoita. Persilladessa on useimmiten ainakin persiljaa ja valkosipulia, Maustesopin seoksessa myös suolaa. Jos sinulla ei siis ole persilladea, voit tehdä maustevoin myös tuoreista raaka-aineista. Ostamani persillade oli sen verran suolainen, että pelkästään sillä ei tullut riittävää persiljan makua, siksi silppusin joukkoon myös hiukan tuoretta lehtipersiljaa.

Persillademaustevoi

neljälle-kuudelle

100 g voita
1 tl persilladea
2-3 rkl tuoretta persiljaa silputtuna
mustapippuria

1. Anna voin pehmentyä hetki huoneenlämmössä.

2. Sekoita kaikki mausteet voin joukkoon tasaiseksi tahnaksi.

3. Nostele voi voipaperin tai leivinpaperin päälle ja pyöritä tangoksi. Sulje tiiviisti,

4. Nosta jääkaappiin maustumaan ja kovettumaan muutamaksi tunniksi. Tarjoile lihan kanssa napeiksi leikattuna.

 

facebookissa-lätkä

16 kommenttia “Kuopion tuliaisia – persillademaustevoi

  1. Naminam, herkullinen setti! Ja hei team Hanna 4eva, muistan lapsuuden kesät ja ihanan Kuopion torin minäkin.

  2. Me otimme kaikkein pienimmät annokset rommirusinaa ja puolukkajäätelöä, kummastakin jäi kyllä osa syömättä. Puolukka oli raikas, mutta siltikin sitä oli liikaa, rommirusina ylimakea. Ja ne kahvilan tuolit, yritin istua ikkunan korkealle tuolille, mutta huojunta oli kyllä melkoista 😀 Saman liikkeen juustot ovat kyllä olleet onnistuneet ostokset, Kammenpyörittäjällä on vieläkin niitä pahanhajuisia ulkona syötäväksi ja aikoo ne tänään tuhota!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 24.07.2013 at 19:40 sanoi:

      Minä ahmatti söin koko pallon 😉 Pistaasi oli ihan hyvää, mutta ei tajunnanräjäyttävää.

  3. Veit Jonna sanat suustani! Näin juuri.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 24.07.2013 at 19:41 sanoi:

      Kiva kuulla, että Kuopiossakin ollaan samaa mieltä, etten minä vain nostalgiahuuruissani kaipaile vanhaa.

      • Juu, en todellakaan kannata uudistusta silloin, kun tuhotaan kaunista vanhaa. Lapsuudenmuistot ulottuvat niinkin kauas kuin aika ennen Anttilan taloa, Sokoksen yläpuoleista taloa, ja Aapelihan on ihan tuore tapaus… Tai rakennettaisiin kaunista edes…

        Nostalgiahuurut on hyvästä! 🙂

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 25.07.2013 at 10:02 sanoi:

          Anttilan talon paikalla ollutta taloa äitikin muisteli kaiholla. Minun muistikuvani eivät ulotu aikaan ennen Sokosta tai Anttilaa, mutta Sektorin aiemmat vaiheet muistan minäkin.

  4. Äitit ovat monesti oikeassa, mutta nyt komppaan kyllä sinua ja siskoasi täysillä – Hanna Partasen lihapiirakat ovat maailman parhaat.

    Pavinljonkia en osaa vielä kommentoida, haluan nähdä se livenä, mutta vanhassa kalahallissa oli kaiken mainitsemasi hyvän vastapainoksi minusta myös huonoa: se oli usein epäsiisti ja ei-kutsuva siellä täällä olevine kalanperkkeineen. Osan ei-kutsuvuudesta selittänee kylläkin kala-allergiani, mutta minusta kalahallista olisi voitu remontoida kutsuvampi ja toimivampi kalahalli, jossa kalat olisivat voineet olla esillä moninaisemmin ja styroksilaatikoita viehättävämmin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 24.07.2013 at 19:42 sanoi:

      Samaa mieltä, kalahallille olisi tehnyt ehostus hyvää, mutta nimenomaan ehostus ei poispurkaminen.

      Katselin kaihoten Ranskassa, miten kauniisti kalakauppiaat olivat laittaneet tuotteensa esille.

  5. Just tulin Amsterdamista, jossa ihmiset on aikoinaan raivoisasti taistelleet vanhojen rakennusten puolesta gryndereitä vastaan, ja saaneet suuren osan vanhoista rakennuksista näin suojeltua. Samanlaista taistelutahtoa ei taida Suomesta oikein löytyä…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 24.07.2013 at 19:44 sanoi:

      Ymmärtääkseni Kuopiossakin vastustus oli kova, mutta ei päättäjien näkökulmasta riittävä. Ehkä pian aletaan herätä yhä enemmän siihen, että päätöksiä ei voida tehdä umpiossa ottamatta huomioon paikallisen yhteisön mielipidettä.

    • Onhan meillä taisteltu, oikeuteen asti, mutta ei ole auttanut….

      • Jonna / suolaa&hunajaa on 25.07.2013 at 10:03 sanoi:

        Valitettavasti ei auttanut, harmittavaa kyllä.

  6. Hirveää oli se että sitä toria mylläättiin varmaan neljä vuotta (eikä se kai valmis ole vieläkään)

    Paikallisuutisista bongailin, että jotain sadevedestä alkanutta ongelmaa siellä uusissa maanalle rakennetuissa tiloissa jo on….

    Muttamutta, kyllä minä ainakin ihan tyytyväisenä olen seurannut kuinka paljon uusia pikkuravintoloita ja muuta Kuopioon on ilmestynyt ihan parissa vuodessa. Että joku muutos on onneksi ollut ihan hyvästäkin 🙂

    Kuopio rocks ja Hannan piirakat 4ever 😉

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 29.07.2013 at 22:27 sanoi:

      Ilolla seuraan moniakin muutoksia, joita Kuopiossa tapahtuu. Oikeastaan ainoastaan paviljonki on sellainen, josta en ole kovin iloinen. Ravintolaelämän seuraaminen jää kovin vähälle, koska useimmiten olen siellä äidin lihapatojen ääressä, mutta mm. Os oli oikein positiivinen tulokas. Muutama vuosi sitten ei vielä olisi voinut uskoa sellaisen paikan kannattavan Kuopiossa.

      Kuopio rocks tietenkin – vanha kotikaupunki on aina vanha kotikaupunki, vaikka olenkin asunut poissa jo hirvittävän kauan.

Post Navigation