Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Blog

Päiväni ranskiksena: La Cantine ja Pastis

Vietin tuossa taannoin päivän ranskiksena ihan Helsingissä. Satuin samana päivään syömään sekä Munkkiniemen pieneen ranskalaisten omistajien La Cantine -bistroon että illalla mahtavien daamien kanssa Murun omistajien uuteen, ranskalaishenkiseen Pastikseen. Bistroilmiö rantautuu koko ajan tukevammin ja tukevammin Helsinkiin. Toivottavasti lisää on tulossa. Välillä on mukava nauttia fine dining -osaston taiturimaisista annoksista, mutta olen kyllä enemmän kallellaan mutkattomiin, rentoihin ravintoloihin, joissa ollaan laadukkaista raaka-aineista huolellisesti valmistettujen perusmakujen äärellä.

Ranskalaistunnelmia Munkassa

la-cantine-suolaajahunajaaLaajalahdentiellä toimiva La Cantine on paikalla ennen toimineen kahvila-leipomo Framboisin omistajien bistro. He uudistivat konseptin nelisen kuukautta sitten, ruokaa saa nyt myös iltaisin ja leipomovalikoima on supistunut. Tuoretta leipää paikasta voi ostaa edelleen.

Interiööriltään kahvilamainen ravintola on meille lauantain lounaspaikka. Maukkaat, edulliset ja runsaat salaatit tekevät paikasta käymisen arvoisen, erityisesti vuohenjuustosalaatti on erinomainen. Iltaisin ruokalista on hiukan lounasaikaa laajempi, mutta olemme käyneet paikassa vain lounaalla.

Munkkalaisia hemmotellaan mukavilla kahviloilla, ravintoloilla (mm. Solna) ja nyt myös uudella Kanniston leipomon myymälällä. Lisää tällaisia palveluita myös muualle ydinkeskustan ulkopuolelle, kiitos. Luulisi, että esimerkiksi Lauttasaaressa olisi ostovoimaa nykyistä laadukkaammallekin palveluvalikoimalle.

Ronskimpi maalaisserkku

pastisPastis on Murun astetta ronskimpi, ranskalaishenkistä maalaisruokaa tarjoileva pikkuveli (tai maalaisserkku). Vaikka Murussakaan ei turhia fiinistellä, on Pastis silti vielä askel kohti konstailemattomuutta. Konsepti on pidetty hienosti koossa: Ruoka, sisustus, palvelu ja jopa paperiset ruokalistat, joiden taustapuolelle kannattaa kurkata, henkivät mutkattomuutta.

Ruoka on sellaista, jota periaatteessa pystyisi valmistamaan kotonakin, mutta yksinkertaiset annokset on tehty niin taiten, että ainakaan meidän keittiössämme ei synny niin maukkaita liemiä ja kastikkeita tai yhtä täydellisen rapeaa kanan nahkaa, kun Pastiksen osaajat saavat Timo ‘Lintsi’ Linnamäen johdolla  aikaan.

Olen päässyt fiilistelemään Pastikseen vasta kerran, mutta käynti ei tule jäämään viimeiseksi. Jo pelkästään aterian aloittaneen viiriäisenkoivilla ryyditetyn maalaissalaatin takia menen toisen, kolmannen ja neljännen kerran – ainakin. Pidin kovin myös jälkiruoaksi syömästäni, paikan tyyliin ilman krumeluureja tarjotusta raparperipiirakasta ja inkiväärijäätelöstä. Isosta, mehukkaasta kevätkananpojasta olisi riittänyt syötävää kahden sijasta kolmelle.

Pastis on omassa tuttavapiirissäni saanut monenlaista palautetta: Osa on tykännyt kovasti, osan mielestä ravintolaan kuuluva wau-elämys jää puuttumaan. Minä taas nimenomaan pidin paikan konstailemattomuudesta ja mutkattomuudesta. Murun jäljiltä odotukset tekijöiden osaamisen suhteen ovat korkealla. Meille osui onnistunut ilta myös ruoan suhteen, ainoastaan ranskalaiset eivät olleet ihan täydellisiä. Seuruemme Pastis-konkari totesi saaneensa edellisellä kerralla parempia.

Paikka on ansaitusti suosittu, mutta noin kuukauden päähän pöydän saa viikonloppuillalle ja alkuviikon arki-illat onnistuvat varausjärjestelmän perusteella suhteellisen nopeallakin aikataululla. Ravintolassa on myös ilmeisesti ensimmäisenä helsinkiläisenä ravintolana varattu aina osa asiakaspaikoista ilman pöytävarausta saapuville. Matalan kynnyksen ravintolalle hieno käytäntö: Ravintolassa syöminen ei saisi edellyttää lähtöpäätöksen tekemistä kuukautta aikaisemmin. Kiitän myös hintatasoa: Kolme ruokalajia, kuohuva alkuun ja suositusviinit maksoivat yhdeltä alle 80 euroa. Laatuun nähden hinta on todella kohdillaan.

facebookissa-lätkä

26 kommenttia “Päiväni ranskiksena: La Cantine ja Pastis

  1. Kiva että Helsinkiin tulee lisää bistroja.Ihan eka aito bistro taisi olla Chez Marius Mikonkadulla ,jonka perusti äitini serkku ranskalaisen miehensä kanssa.Itsekin olin siellä ihan teininä kerran muutaman kerran auttamassa.. Se loppui sitten kun korttelia alettiin remontoida.

    Tuosta La Cantinesta olenkin lukenut;kuulostaa mukavalta ja on niin lapsuudesta tutulla alueellakin…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 19:26 sanoi:

      Chez Marius on varmaan ennen ollut Helsingin ravintolaelämässä ihan tapaus. Nyt uusia paikkoja avautuu tasaisesti ja yhä useammat ovat myös hyviä, mutta bistroja ei ole toistaiseksi liikaa, jos katsoo, miten vaikeaa on saada nykyisin pöytää ravintolaan viikonloppuisin.

  2. La Cantine on mulla tasaisesti kerran viikossa lounaspaikkana, kun työ suoritetaan kotinurkissa. Siitä on tulossa mulle ihan oikea pistäytymiskulmabistro, vaikka kulma onkin noin 10 minuutin jalkapatikkamatkan päässä. Omistaja juuri tänään kertoi, että paikka on tasaisen täynnä jatkuvasti, mikä on ihan mahtavaa! Nämä nurkat on kaivanneet kohtuuhintaista hyvää iltaruokapaikkaa. Pastis on vielä kokeilematta, mäkin olen kuullut hehkutusta ja no joo ihan jees-kommentteja.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 19:28 sanoi:

      Mukava lounaspaikka neidillä sanoisin. Kiva kuulla, että on suosittu. Olemme käyneet vain lauantaisin ja silloin ei ole ollut asiakkaita ruuhkaksi asti, mutta hienoa, että tilanne on toisenlainen muina aikoina. Minä nimittäin haluan, että se pysyy pystyssä! Pastis tuntuu jakavan mielipiteitä, minä tykkäsin kovasti.

  3. Täytyypä pistäytyä tuolla La Cantinessa, vuohenjuustosalaatti näyttää ainakin tosi hyvältä.

    Olinko minä se Pastis-konkari? Olenhan mä sentään käynyt siellä nyt jo kaksi kertaa 😉

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 20:33 sanoi:

      Sen verran konkari, että tiesit, että edellisellä kerralla oli paremmat ranskalaiset 😉
      La Cantinessa kannattaa ehdottomasti pistäytyä, tykkään myös caesarista.

  4. Pastis on minulle, maakuntalaiselle, sitten seuraavana listalla, kun kerran olen Muruun asti ehtinyt jo:) On mukava lukea näitä rehellisiä ajatuksia ravintoloista, ei mene ihan niin sokkona sitten. Tai ylipäätään saa tietää kokemisen arvoisista paikoista. Ei se tieto niin hyvin tänne periferiaan tule 😀

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 20:38 sanoi:

      Molemmat ehdottomasti käymisen arvoisia. Vaikka olen ihan surkea kirjoittamaan ravintola-arvosteluita, koska tykkään fiilistellä enkä analysoida. Kiva kuitenkin välillä nostaa kivoja paikkoja esille, jotta muutkin löytävät ne. Periferiassa taidetaan kyllä olla aika perillä näistä ruokapaikoista 🙂

      • Juuri ne tunnelmat ja mielikuvat kiinnostavat minua, ei niinkään tiukka luokittelu tai pisteytys. 🙂

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 21:37 sanoi:

          Totta, niin minuakin. Joskus on kyllä kiva myös lueskella tosi antaumuksellisesti ruokaan suhtautuvien kommentteja ja kirjoituksia ravintoloista.

  5. Pastikseen mekin suuntaamme, heti kun loma alkaa! Pöytä on jo varattu 🙂 Hassua, sillä en ole ikinä ennen varannut ravintolasta pöytää näin aikaisin.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 21:38 sanoi:

      Odotan kiinnostuneena, mitä tykkäätte. Minuakin vähän huvitti, kun kyttäsin pöytää Murusta kuukausikaupalla, mutta vihdoin sain.

      • Minä olin Murussa sauvajyväsen kanssa jokunen viikko sitten ja ihastuin siihen ihan ikihyvikseni ja varasin Kammenpyörittäjälle ja minulle pöydän elokuulle, kun menemme Wauhtiajoihin. Meidän piti varata pöytää Farangiin, mutta Muru vei kyllä voiton!

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 22:21 sanoi:

          Mihin erityisesti ihastuit?

          • Ihan siihen, miten meitä tervehdittiin ovella, miten menu esiteltiin, miltä paikassa näytti, miten ihmiset soljahtivat pöytiinsä, millainen puheensorina täytti paikan arki-iltana. Miten ruoat olivat saumattomasti yhteensoivia ja juomat, niihin ihastuin. Pidin kaikesta! tiedän olevani “helppo”, mutta Muru onnistui voittamaan minut puolelleen. Seuralla oli kyllä iso osuus kokemukseen.

          • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 23:03 sanoi:

            Olen ihan yhtä helppo. Poistun joka kerta Murusta astetta onnellisempana kuin mennessäni. Suosittelen muuten lämpimästi myös Murun keittokirjaa.

  6. Munkkiniemeen on todella tullut Solnana lisäksi paljon kivoja pikku kahviloita yms., sen jälkeen kun muutin sieltä vuosia sitten.

    Tänne Lauttasaareen kaipailisin jotain kivaa laadukasta, mutta mutkatonta lähiravintolaa. Saa nähdä onnistuisiko se paremmin kuin lähi-ja luomuruokapuoti, joka oli hyvällä paikalla, mutta lopetti jo muutaman kuukauden jälkeen.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 06.06.2013 at 23:02 sanoi:

      Muutamassa kuukaudessa on vaikea vakiinnuttaa vakioasiakaskaartia, mutta toisaalta eihän Anton&Antonkaan onnistunut Kulosaaressa. Larulainen on myös kaipaillut kovasti samanoloista ravintolaa. Toivottavasti joku rohkea ja taitava yrittäjä pistää jossain vaiheessa saarelle paikan pystyyn.

  7. Jonna, minulla on ollut se kirja jo pari kk, ennen ensimmäistä kokemusta:) Olen harvoin kovin innostunut mistään, mutta kun olen, olen tosi innostunut 😀

  8. no nyt taas hävettää kun en ole edes munkkiniemessä ekskursioinut :-/ tuo la cantine menee ehdottomasti kokeilulistalle. jossa pastis jo on. ehkä sitten joskus ensi vuosituhannella – yhä kun on meneillään ikuisuusprojekti “pöytä murusta”…

  9. Usko tai älä; jopa lakeuksilta kerettiin Pastikseen lounaalle viime tiistaina. Tais olla mun kesäkuun the hemmotteluhetki…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 09.06.2013 at 6:20 sanoi:

      Lakeuksien tyttö käytti siinä ilmeisesti hemmotteluaikansa ihan oikeassa paikassa, jos siitä tuli the hemmotteluhetki. Nämä mahdollisuudet laskettaneen työn positiivisiin puoliin 😉

      • Minäkin kävin lounaalla. Maalaissalaatti ja coq au vin tekivät tehtävänsä. Olen täysin hurmaantunut! 🙂

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 12.06.2013 at 19:26 sanoi:

          Meillä nyt on aina niin sama maku 😉 Maalaissalaatti tekisi kyllä poikaa tänäänkin pitkän päivän päätteeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation