Parsa-parmesanpiirakka
Kevät on yhtä kuin parsa. Sinnittelen aina ohi ensimmäisten parsojen, jotka lennätetään ties mistä, mutta retkahdan hyvissä ajoin ennen parasta sesonkia. Yleensä meidän parsakautemme käynnistyy vappuna ja on erittäin intensiivinen. Paljon ja usein on toimiva annosteluohje.
Tänä vuonna parsakauden sai kunnian aloittaa poikkeuksellisesti piirakka parsasta ja parmesanista. Yleensä en pysty vastustamaan risoton kutsua, muutaman päivän sisällä sekin taidetaan kattaa pöytään. Vai ehkä sittenkin pasta primaveraa?
Parsan kanssa sopivat hienosti kaikki vahvat juustot. Voit korvata parmesanin esimerkiksi 100 grammalla Västerbottensjuustoa tai gruyereä.
Parsa-parmesanpiirakka
36*13 senttiseen pitkulaiseen vuokaan
Pohja
100 g voita
3 dl vehnäjauhoja
1/2 dl parmesanjuustoa
4 rkl vettä
ripaus suolaa
Täyte
nippu vihreää parsaa
2 1/2 dl parmesania raastettuna
1 dl kermaa
1 dl ranskankermaa (voit myös keventää ja korvata maidolla)
2 kananmunaa
nippu tuoretta timjamia
mustapippuria
(suolaa)
vuoan voiteluun nokare voita
1. Kuumenna uuni 200 asteeseen ja voitele vuoka.
2. Valmista ensin pohjataikina: Nypi jauhot, parmesanraaste, suola ja voi sekaisin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.
3. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille, pistele pohja haarukalla ja paista pohjaa noin 10 minuuttia.
4. Valmista sillä aikaa täyte. Poista parsoista puumainen osa taivuttamalla vartta juuresta, se katkeaa sopivasti siitä kohtaa, missä puumainen osa loppuu. Kuori parsat. Sekoita kaikki muut täytteen ainesosat (myös tuoreen timjamin lehdet) kulhossa.
5. Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle ja asettele täytteen päälle parsat.
6. Paista 20-30 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Jos pinta alkaa tummua liikaa, peitä piiras leivinpaperilla.
Mulla on sama meininki tähän aikaan vuodesta parsan suhteen – paljon ja usein!
Ihanan kuuloinen ja näköinen resepti, tosin masuuni uppoaa useimmiten parsa ihan sellaisenaan keitettynä ja voisulan kanssa 🙂
Ihan sellaisenaan kelpaa minullekin, mutta myös kaikki muut variantit. Kunhan saa riittävän usein 😉
Ihana kuva suloisen keväisestä ja huippuherkulta vaikuttavasta piiraasta!
Kiitos. Ja ihanaa, kun se se kevät vihdoin on täällä.
Nätti piirakka! Parsasta ei meinaa saada tarpeekseen, nytkin on puntti jääkaapissa.
Parsa nyt vaan on niin nätti. Ei siitä muuta saa aikaan kuin nättiä. Meillä on juuri nyt vaje jääkaapissa, mutta viikonloppuna taidan tekaista risoton.
Hehe, arvaapas mikä postaus minulla on nyt tuolla luonnoksissa…? No se parsarisotto tietenkin 😀 onpa sinulla muuten aivan upean kaunis piirakka!
Minä luulen, että keskimäärin juuri nyt tulvii parsaa. Mutta mikäs sen mukavampaa, parsa on alkukevään paras sesonkiherkku.
Kuorin tässä yhtenä päivänä viisi kiloa parsaa, ei täydellistä mutta niin paljon parempaa kuin meille kotikokeille on tarjolla. Voi kun kaupasta saisi niin hyvää.
Ravintolassa saa välillä ihan järjettömän hyvää parsaa. Olisi mielenkiintoista yrittää kasvattaa joskus itse, mutta taitaa olla aika herkkis ja vaativainen. Missäs pääsit aarteisiin käsiksi? Saksassa olen saanut suoraan maasta ja olihan se uskomattoman hyvää.
Höpsistärallaa, kasvattaminen ei ole vaikeaa. Tai ainakin meillä se “vaan kasvaa”. Kokeile huviksesi. Kyselin juurakoita hyötykasviyhdistykseltä, mutta eivät oikein osanneet sanoa. Annalan taimitorilta kannattaa kuulemma katsastaa. Sofianlehtoon on tulossa taimia.
Oman maan parsa on kyllä sijoituksen väärti. Ja odottelun, koska satoa ei pääse ihan samana kesänä korjaamaan.
Minä olen joutunut unohtamaan kaiken pitkän tähtäimen suunnittelua vaativan viljelyn eli raparperit, parsat ja karhunlaukan, koska en tiedä kuinka kauan tässä vielä asutaan. Kaikissa asuntonäytöissä tsekkaan ensin pihan, mahtuisikohan tänne istutuslaatikot 😉
Harjoittelupaikassani ravintola Os:ssa. Tervetuloa käymään; uudet tilat avautuvat parin viikon kuluttua Viihdekeskus IsoCeen alakerrassa.
En tiennytkään, että olet siellä harjoittelussa. Oletko vaihtamassa ammattia ihan pysyvästi?
No en varmaankaan ole vaihtamassa; vapaapäivinä käyn siellä poikien opissa. Halu oppia lisää vaan kasvaa. Rankkaa työtä mutta nautin! Vaikka; avoimin mielin tulevaisuuteen…
Ainakin on hienot opettajat, mahtava tilaisuus vaikka varmasti rankkaakin.
Valkoista, violetti-valkoista, vihreää, “villiä” – kaikki käy kunhan sitä ei ole kuskattu maailman ääristä. Parsankin suhteen oppii vähän nirsoksi kun muutaman kerran pääsee napsauttamaan ihan tuoreen, nestettä tihkuvan varren poikki… Meillä kausi alkoi eilen tuttavaperheen luona illallisella.
Nätti piirakka!
Kun on kaupan varassa parsan suhteen, ihan kauhean nirsona ei ole varaa olla, vaikka toki yritän valita ostohetken. Sopivasti kateellisena luen tuosta tuoreesta, nestettä tihkuvasta varresta 😉
Sitä tuolla tarkoitinkin, että olen nykyään kaupassa paljon tarkempi parsojentutkija kuin ennen viime vuotta, joilloin pääsin noihin ihan tuoreisiin tutustumaan (kaupan tavaraa tosin nekin…).
Tuollaisen kaupan minäkin haluan – meidänkin on kyllä oikein hyvä, mutta noin hyvää parsaa en ole tainnut sieltä koskaan saada.
Ooh, se on niin nätti 🙂 Söisin kyllä parsani mieluiten juuri näin 🙂 Toinen herkku vois olla tuo mainitsemasi risotto… jotka useimmiten ovat niin ihania kans. Kivan kokoinen tuo sun vuoka, tulee näyttäviä piirakoita.
Kiitos. Ostin vuoan siinä luulossa, että siihen menisi vähän pienempi piirakka, ettei ole niin paljon syötävää kahdelle, mutta olisi kannattanut kertoa mitat, lopputulema on nimittäin suurinpiirtein samankokoinen kuin ympyrävuoassakin. Mutta tuon muodon ansiosta niistä tulee kyllä nättejä.
Komea piiras! Minä elän toivossa että tänäkin kesänä saan pienen lähetyksen suoraan pellosta nostettua parsaa.. Muuten mennään meilläkin kaupasta ostetun varassa.
Aikamoista luksusta suoraan pellosta nostettuna. Saksassa asuessani en vielä tajunnut millaisen timantin ääressä olin kun oli “Spargel’-kylttejä parsa-aikaan pelloilla. Suomessa ei vielä silloin ollut parsaa ollenkaan, joten en tajunnut, että sellaiseen tuoreeseen parsaan en sittemmin tule kovin helposti pääsemään käsiksi,
Parsarisotto on jo syöty, kuten myös nautiskeltu keitetyt parsat sitruunavoin kanssa sekä grillattuna. Ai että miten niin kevät ja parsa 🙂
Tuon tapainen piirakka mulla onkin ollut hakusessa, eli ehkäpä tätä seuraavaksi.
Minä toivon, että tänään ravintolan listalla oleva kauden risotto olisi parsaa… Ei tarvitse miettiä tilausta.
Parsa on vain parasta ja sesonkinahan kuuluu nauttia niin paljoin kuin ehtii :D.
Ehtiiköhän tarpeeksi tänäkään vuonna 😉
Minä olen vielä sinnitellyt ja odotellut, mutta kohta kanssa varmaan aloitan kauden, kun on pari sushi-parsajuttua to-do-listalla.
Toi sun tekemä piirakka on ihan törkeen hyvän näköistä.
Kiitos! Pakko myöntää, että itsekin tykkäsin.
Ihan hirveän kauan ei sen parsan kanssa enää kannata sinnitellä, pitää ennättää kuitenkin vetää kunnon överit parsakauden aikana, jotta kestää taas sitten vuoden odotella.
Hei! Voiko piirakan pakastaa? Maistuuko se myös kylmänä? Suunnittelen tässä vappuhippoja, ja työtä helpottavat kaikki etukäteen tehtävät herkut.
Osa on sitä mieltä, että piirakat voi hyvin pakastaa, mutta minusta se ei tee hyvää rakenteelle eikä maulle eli en pakastaisi.
Sen sijaan voit kyllä paistaa piirakan edellisenä päivänä ja lämmittää juuri ennen tarjoilua tai tarjoilla kylmänä. Lämmittäisin itse ainakin haaleaksi, maut ovat silloin parempia.
Hei, tein parsapiirakkaa aiemmin ja se oli todella hyvää. Harmiteltiin kuitenkin, ettei tuore timjami maistunut lainkaan koko maistelijaporukan mukaan. Olisiko jotain vinkkejä, miten vapuksi saisi paremmin kaikki maut esiin?
Mukavaa, että maistui. Meillä yleensä parsakausi aloitetaan tällä piirakalla.
Nippu reseptissä on kyllä harmittavan epämääräinen mitta 🙂 Määrä on ensimmäinen tekijä ja osassa timjamia on enemmän makua kuin toisissa. Minusta esimerkiksi puuvartiset ovat vahvempia maultaan kuin hontelot vastineensa. Eli aloittaisin määrän säätämisestä. Koska timjami laitetaan nesteeseen, joten makua on helppo testata matkalla. Ennenkuin kaadat sen piirakkaan maista, maistuuko siinä riittävästi timjami.
Toivottavasti pääset lopputulemaan, jossa myös timjami maistuu sopivasti.