Bulgursalaatti tabboulehin tapaan
Tiedättekö, kun joskus on sellaisia aikoja, että epäonnistuminen seuraa toistaan keittiössä? Kukkakaalit palavat uuniin, leivästä tulee kivikovaa känttyä, sormet ovat verillä veitsen jäljiltä. Kokkaaminen on pelkkää puristamista.
Kun huono putki jää päälle, tarvitaan helppoja luottoreseptejä. Sellaisia, jotka eivät vaadi kuin vähän pilkkomista ja hyvät raaka-aineet. Ei uunia, ei keittämistä, ei yhtään vaihetta, jossa voi mennä pieleen. Juuri sellaisia kuin tämä tabboulehin tapainen bulgursalaatti.
Silloin ei kannata välittää Yotam Ottolenghin tai muiden gurujen pelottelusta, että he ovat saaneet liian usein surkeaa tabboulehia. Onneksi hän samassa lauseessa jo lohduttaa, että kyseessä on suoraviivainen ja simppeli salaatti, jossa on todella helppo onnistua. Kriittistä on mielestäni oikeastaan vain se, että tomaatit ovat riittävän kypsiä ja mehukkaita. Ei kannata käyttää esimerkiksi kirsikkatomaatteja, joilla harhaanjohtavasti ehostin kuvan tabboulehin kuvauskuntoon.
Tabboulehissa jokaisella on tietenkin se ainoa oikea tapa valmistaa se ja tämän reseptin tyrmäävät kaikki oikeaoppisuuteen luottavat: Liian vähän persiljaa, liikaa bulguria ja sekin liian karkeaa. Mutta onko sillä niin väliä. Pidän omastani näin. Tutkin kasan reseptejä ja yhteistä niille oli käytännössä bulgur, tomaatit ja runsas persiljan käyttö. Olen vähitellen kehitellyt omaan makuuni istuvan version, johon sain alunperin inspiraatiota Yotam Ottolenghin Guardianissa julkaistusta reseptistä. Hän saattaisi kyllä hiukan pyöritellä silmiään lopputuloksen epäautenttisuudelle. Autenttisuuden tavoittelijat voivat pysyä täysin alkuperäisessä reseptissä. Ehkä tätä pitäisikin kutsua vain bulgursalaatiksi, niin ei jää kenelläkään jyvä kurkkuun.
Ensin kypsensin bulgurin etukäteen paketin ohjeen mukaan ja tabboulehista tuli vetistä, sitten seurasin tarkasti Ottolenghin ohjetta ja bulgurit jäivät turhan rapeiksi – no, oli se kaikki pieleen -putki päällä, tiedättehän. Muutaman testikierroksen jälkeen katkaisin epäonnistumisten putken: Nyt osaan tämän vaikka silmät kiinni. Olen tehnyt kompromissin: Kaadan kyllä kiehuvaa vettä bulgurin joukkoon, mutta merkittävästi normaalia vähemmän. Karkeampi bulgur jää turhan rapsakaksi, jos sen haluaa pehmittää vain öljyn ja tomaateista valuvan mehun avulla.
Olen tarjonnut tabboulehia mm. uunissa paistopussissa muhitellun possunkyljen kera ja karitsan kareen kaverina. Usein teen rinnalle myös kevyesti mausteisen harissa-jogurttikastikkeen, vaikka tabbouleh ei itsessään kastiketta kaipaa. Se sopii myös erinomaisesti vaikkapa vapun brunssipöytään.
Bulgursalaatti tabboulehin tapaan
(tulostettava versio reseptistä)
kahdelle-kolmelle pääruoan lisukkeena, useammalle osana alkupalapöytää
2 dl bulguria
1 dl kiehuvaa vettä
3-4 kypsää tomaattia
2 kevätsipulia varsineen
vajaa ruukku lehtipersiljaa
pari-kolme oksaa minttua
1/2 dl oliiviöljyä
noin 4 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria
1. Kuutioi tomaatit, siivuta kevätsipulit varsineen ja silppua yrtit.
2. Kiehauta vesi ja kaada se bulgurin päälle kannelliseen kulhoon. Sulje kansi ja anna vetäytyä hetki.
3. Lisää loput ainekset ja mausta makusi mukaan.
4. Anna maustua kylmässä vähintään 10 minuuttia.
ihanan näköistä! lohdullista kuullä, ettei muidenkaan keittiöissä aina ruusuilla tanssita 🙂 meilläkin tehtiin juuri harissajogurttia minttu-porkkanakuskusin ja marokkolaisten lammasvartaiden seuraksi – kaukokaipuuta lievittämään…
Minttu-porkkanacouscous kuulostaa järjettömän hyvältä. Minttu ja porkkana on aivan loistava yhdistelmä, jonka löysin oikeastaan vasta viime kesänä.
Välillä menee kaikki huonosti keittiön puolella – mutta toisaalta välillä on myös niitä aikoja, kun kaikki onnistuu! Ja onneksi on näitä luottoreseptejä, vaikuttaa herkulliselta salaatilta! 🙂
Luottoreseptit ovat parasta itsetunnon kohotusta.
Bulgurin ja couscousin valmistaminen voi kyllä olla välillä haastavaa. Mekin olemme lopettaneet pussien ja purkkien ohjeiden noudattamisen ja laitamme vettä ja sitruunanmehua ryynien käyttäutymisen mukaan. Molemmista saa herkullisia lisäkkeitä kalalle ja lihalle.
Tabboulehista on tullut kyllä vastaan monenlaista versiota, sellaista, joissa lehtipersiljaa on 80% ja sellaisia, joissa on enemmän ryynejä. Ilman kunnollisia tomaatteja tulee vain paha mieli.
Joo ilman kunnollisia tomaatteja ei kannata alkaa hommaan laisinkaan. Eilen tein taas kerran yhden satsin, yhden kaikkien aikojen parhaista, koska tomatit olivat mielettömän mehukkaita ja kunnolla kypsiä.
Onneksi ne putket katkeaakin välillä 😉 meillä on koettu ihan samoja tunteita ja hetkiä keittiössä, ei ne yksinkertaisimmatkaan jutut aina onnistu.. mutta onneksi olen jo oppinut että esim. viikonloppuna kun on reilusti aikaa kokata, valitsen aina pari luottojuttua varalle jos kaikki muu menee pieleen 🙂
Hyvä taktiikka, minä olen tosin enemmän sellainen pää edellä syvään veteen -tyyppi ja siksi täällä kirotaankin välillä raskaasti.
Joskus vaan asiat keittiössä ei suju niinkuin piti,mutta onneksi vain joskus;D
Tabouleh on tosi hyvää ja etenkin kesällä,kun on lämmintä. Täällä joissain arabiravintoloissa persiljaa lisätään niin reilusti että salaatti on ihan vihreää mutta itse tykkään sellaisesta,jossa sitä on vähän maltillisemmin.
Minäkin olen maltillisen linjan suosija. Se ihan vihreä ei ole oikein makuuni.
Jeps, huono putki takana täälläkin – ja sitten yhtäkkiä kaikki sujuukin taas kuin tanssi!
Mä laitoin aluksi taboulehiin ihan liian vähän persiljaa, kunnes sain maistaa Dubaissa asuneen naisen versiota (ja näin, kun hän kokkasi) ja tajusin, että pitää uskaltaa laittaa reilusti. Muttei toki liikaa, olen samaa mieltä.
Minä vedän tähän satsiin melkein ruukullisen persiljaa, mutta kuitenkin niin, ettei se jyrää kaikkia makuja.
Eli samaa mieltä ollaan, kyllä se ihan kunnolla saa maistua.
Kiva huomata että sinäkin olet oikeasti ihminen, välillä olen tätä epäillyt kun tuntuu, ettei sulla mikään mene pieleen.
Joo minähän tosiaan olen vähän sellainen superihminen, jolla onnistuu kaikki. Paitsi etten sinnepäinkään…
Voih, tuttua juttua.. Onneksi aina ennemmin tai myöhemmin noiden tuubaputkien päästä löytyy sitä valoakin! Ja tällä ohjeistuksellasi uskaltanen viimein rohkaistua bulgurinkeittoon melkeinpä ilman epäonnistumisen pelkoa – että kiitokset sitkeydestä!
Toivon, että menee siellä kerrasta maaliin. Silloin kaikki tämä yrittäminen on ollut vaivan väärti. 😉
Suosittelen kyllä lämpimästi, tabbouleh on ihanaa.
Mikä mies tuo Yotam oikein on?
Alunperin Jerusalemista oleva kokki, jolla on menestyksekäs muutaman ravintolan ketju yhdessä kumppaneidensa kanssa Lontoossa. Seuraa ihmeessä Guardianin sivuja, siellä on välillä ihan aarteita. Mies on tunnettu erityisesti vihanneksistaan (palsta The new vegetarian), vaikka tekee kyllä myös maukasta lihasta. Hänen reseptinsä ovat Lähi-Idästä tai sen henkisiä. Julkaissut mm. kolme keittokirjaa (Ottolenghi: The Cookbook, Plenty ja Jerusalem). Testikokkasin juuri yhden ruokalajin noista viimeisimmästä ja kirja meni kyllä vahvasti harkintalistalle. Että sellainen mies Yotam. Löysin Guardianin sivut joskus Chez Jasun linkkauksesta ja sittemmin olen seuraillut niitä, siellä on aika taitavia kokkeja ja mielenkiintoisia juttuja säännöllisesti.
No juu, siellä näyttää olevan vaikka mitä laadukkaan oloista sisältöä. Bookmarkkasin sen nyt samantien.
Hyvä bookmarkkaus 😉
Pingback: Nuudelit Shanghai-tyyliin | Ankerias Vipunen
Pingback: Tabbouleh Yotam Ottolenghin tapaan | Ankerias Vipunen
Pingback: Hummus kawarma sitruunakastikkeen kera | Ankerias Vipunen