Tietoa mainostajalle ›

Blog

Uusi tuttavuus: Juuripersilja

Neulapapu-juuripersilja-latva-artisokkapaistos
Lisäkkeet aiheuttavat minulle harmaita hiuksia. Siksi tämä neulapapupaistos on ollut erityisen tervetullut lautaselleni. Se sopii seuraksi sekä punaiselle että vaalealle lihalle. 

neulapapupaistos-suolaajahunajaa

Olen lupaillut teille Murussa kokkaamiamme reseptejä, tässä taas yksi lisää. Tosin alkuperäisessä reseptissä ei ollut pekonia. Pekoni ja pavut ovat kuitenkin niin klassinen makupari, että uskalsin kajota reseptiin, kun pari pekonisiivua löytyi sopivasti jääkaapista. Voit hyvin jättää sen pois, mutta laita silloin hiukan enemmän voita. Papupaistosta tarjosin tällä kertaa entrecôten ja bearnaisekastikkeen kera, mutta kannattaa kokeilla sitä myös esim. vuohenjuustolla täytetyn kananrinnan kanssa. Henri Alen oli yhdistänyt siihen nimittäin fasaania, joka ainakin kasvatettuna versiona on maultaan hyvin kanamainen.

Pääsin testaamaan ensimmäistä kertaa juuripersiljaa Murussa ja ihastuin. Siinä on mielenkiintoinen ehkä aavistuksen palsternakkaa muistuttava, mutta pehmeämpi maku. Sitä voi käyttää muiden juuresten tavoin esimerkiksi keitoissa, mutta myös raakana.Tosin itse pidän sen mausta vain kypsänä. Olen käyttänyt sitä muutaman kerran nyt kuukauden aikana ja olen ollut positiivisesti yllättynyt sen saatavuudesta. Sitä on löytynyt molempien ketjujen suuremmista liikkeistä. Seuraavaksi aion testata sitä palsternakan sijaan paistoksessa ja mahdollisesti sosekeitossa.

Juuripersiljaa voi myös viljellä Suomessa. Kesän aikana siitä syödään lehtiä, mahdollisimman myöhään syksyllä korjataan juurakot. Juurakot ovat lukemani mukaan sitä paremman makuisia, mitä suurempia ne ovat. Kasvukausi on pitkä, joten mitä myöhempään sadon korjaa, sitä parempiin makuihin pääsee käsiksi. Juuripersiljan sato ilmeisesti vaihtelee vuosittain aika paljonkin Suomen olosuhteissa, mutta se on joka tapauksessa ehkä-listallani ensi kesän viljelykasviksi.

Olen päättänyt tämän vuoden aikana testata vähintään kahtatoista uutta raaka-ainetta kotioloissa. Toistaiseksi uuden vuoden päätös on pitänyt: Tammikuussa tattarisuurimoita, helmikuussa kania ja maaliskuussa juuripersiljaa ja tuoretta latva-artisokkaa. Mikähän voisi olla seuraava uusi tuttavuus keittiössäni?

Neulapapupaistos

(tulostettava versio reseptistä)
neljälle 

150-200 g neulapapuja
2 juuripersiljaa
3 siivua pekonia
1 valkosipulin kynsi
1-2 tuoretta latva-artisokkaa
4-5 kevätsipulia
nippu timjaminoksia
pieni nokare voita
suolaa, mustapippuria
1 sitruuna

1. Pilko pekoni pieneksi, siivoa neulapavut, kuori juuripersilja ja leikkaa se siivuiksi tai suikaleiksi. Siivoa latva-artisokasta sydän esille, laita se sitruunalla maustettuun veteen tummumisen estämiseksi.

2. Kuumenna vesi kiehuvaksi, keitä latva-artisokkaa 12 minuuttia. Keitä toisessa kattilassa papuja ja juuripersiljaa 3 minuuttia. Poista artisokasta nukkamainen pinta ja paloittele muutamaan osaan.

3. Laita pekonisilppu kuumalle pannulle ja ruskista. Laita pannulle vielä tarvittaessa nokare voita, kokonainen valkosipulin kynsi ja nippu timjaminoksia.

4. Lisää kaikki kasvikset pannulle, paista hetki ja mausta suolalla ja pippurilla. Poista valkosipulin kynsi ennen tarjoilua.

 

facebookissa-lätkä

20 kommenttia “Uusi tuttavuus: Juuripersilja

  1. Bumtschikawowwow, mahtavan kuuloinen lisäke! Ja ehdottomasti pekonilla, me thinks.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 13.03.2013 at 21:36 sanoi:

      No hei, totuuden nimissä, mitäpä pekoni pahentaisi 😉

  2. Tuohon juuripersiljaan voisin itsekin kasvimaalla kyllä tutustua.

    Silolehtipersiljaankin tulee aikas mojovat juuret. Varsinkin sitten tokana kesänä, persiljahan on kaksivuotinen.

    Stockan siemenpussihyllyjen välissä on tullut jo notkuttua…

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.03.2013 at 7:11 sanoi:

      Sinne ajattelin itsekin mennä vähän notkumaan viikonloppuna ja ikkunalaudalla idätetään parhaillaan valkosipulin versoja 😉
      Luin, että juuripersilja vaatii aika syvän penkin, kaivoin kyllä omani aika syviksi, joten ehkä ne riittävät.

  3. En tiedä menikö teiltä Marin kanssa ohi, mutta tässä lisäkkeessä oli vielä jotakin erikoista vinkkiä tekovaiheessa. Ensin paistettiin, sitten pannulle lisättiin tilkka vettä joka pysäytti kypsymisen, sitten voita ja sitten odotettiin että vesi haihtui voin seasta ja sitten villisti valeltiin kasviksia samoin kuin oli tehty niille fasaaneillekin. Kasvisten tuli saada sellainen kiitävä pinnoite.

    Mä en oo kyllä yhtään varma menikö se näin, en mä nyt kyllä tän kokoinen ihminen humallu kahdesta kuohuviinilasillisesta mutta ihan tuntuu näin jälkeenpäin, että kuinka mä olinkaan jotenkin aivan sekaisin. Olinko mä?Jännittikö mua? 🙂

    No joka tapauksessa, sähän signeerasit tän ittelles tuolla pekonilla! Hyvä, hyvä!

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.03.2013 at 7:13 sanoi:

      Nyt kun sanot, niin kyllähän me puhuttiin siitä kiillottamisesta. Oliko se sen nimi? Toimiikohan se tässä pekoniversiossa? Oli miten oli, ensi kerran testaan, kiitos muistutuksesta.

      Joo, ei se ollut se kuohuviini, kyllä me taidettiin olla vain niin tärinöissämme 😉

      • juu, kiillottamminen oli termi, muistit paremmin. Voi olla, että tuo pekoninlisäys muuttaa jotenkin tilannetta kun siinä on omat rasvat, pitäis kysyä joltakin ammattilaiselta.

        (Parahin Henkka, Lähestyn Sinua nyt näin kirjeitse ensimmäistä kertaa…)

        🙂

        • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.03.2013 at 18:42 sanoi:

          Terveisin ihana nainen Pohjanmaalta, muistathan minut 😉

  4. Juuripersiljaa käytetään täällä erittäin paljon.Mutta palsternakkaa ei ole täällä…tuo juuripersilja on sitten laiha lohtu siinä mielessä ;D

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.03.2013 at 7:13 sanoi:

      Kirjaimellisesti laiha lohtu, paljon palsternakkaa laihempi 😉

  5. Meillä syötiin eilen myös neulapapupaistosta, jossa oli kyllä pekonia ja sen lisäksi sitten suppilovahveroita. Oli aika hyvää sekin! Juuripersiljaa ei ole meillä testattu, mutta se hyppäsi nyt ostoslistalle – pidän palsternakasta kovasti, joten varmaan tuostakin! 🙂

  6. Pekonia joo! Juuripersilja on kyllä maukasta. Sitä ei vaan ihan perusruokakaupoista tahdo löytyä..

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.03.2013 at 18:43 sanoi:

      Minä olen ollut positiivisesti yllättynyt saatavuudesta. Toki meidän vakikaupassa on aikamoisen hyvät valikoimat.

  7. Täytyi aivan guuggeloida minkä näköinen on juuripersilja, en ole bongannut vihanneshyllystä, tai sitten olen erehtynyt luulemaan palsternakaksi. Tosi hyvä lisuke, minä kun vielä tykkään kaikenlaisista papusista niin teki heti vaikutuksen.

    (Te ootte kyllä ollu aivan sekasin siellä Murun keittiössä!)

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.03.2013 at 18:44 sanoi:

      Niin oltiinkin 😉

      Se on sellainen minipalsternakka, tunnistat siitä.

  8. Mä en kyllä muista koskaan juuripersiljaa maistaneeni, saatikka sitten siitä mitään kokannut. Mistä sä sitä löysit ja oliko ihan kotimaista? Täytyy taas pitää kaupoissa silmät auki.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 14.03.2013 at 18:46 sanoi:

      Ainakin kahdessa K-supermarketissa on löytynyt ja sitten myös Prismasta ostin. Eli silmät auki vaan, toivottavasti löytyy teidänkin kulmilta.

  9. Ihana lisäke. Kokeilin juuripersilijaa paahdettuna muiden uunijuuresten seassa ja hyvältä maistui. Meillä päin juuripersilijaa löytyy heviosastoilta aina silloin tällöin. Jatkuvasti ei näytä olevan valikoimissa.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 15.03.2013 at 16:08 sanoi:

      Meillä on tuolla vihanneslokerossa muutama, taidankin upottaa sen seuraavaksi uunijuureksiin. Kiitos vinkistä.

Post Navigation