Tietoa mainostajalle ›

Blog

Kani padassa – lopulta

Kania dijon-kermakastikkeessa
Kohtasin kaupunkilaisuuteni tuijottaessani kuollutta kania silmästä silmään. Sain sen pataan, mutta töitä se teetti.

kania-dijonkastikkeessa-suolaajahunajaa

Ymmärrän oikein hyvin, mistä liha lautaselleni päätyy. Periaatteisiini kuuluu, että lihaa on pystyttävä käsittelemään, jos sitä syö.  Nyt olivat periaatteet kuitenkin kovalla koetuksella, kun tuijotin nyljettyä kania silmästä silmään.

Ostin kokonaisen kanin, kun se köllötteli siinä tarjolla lihatiskillä. Ajattelin, että olkoon se yksi niistä kahdestatoista uudesta raaka-aineesta, joita tämän vuoden aikana kokeilen. Kani oli pakattu vakuumiin ja ymmärsin toki, että se on kokonainen ja tarkoittaa pilkkomista, mutta minulle ei tullut mieleen, että siinä on myös edelleen pää ja silmät paikallaan. Tuijottava katse ja erittäin vahva ominaishaju saivat kaupunkilaiset polveni tutisemaan ja pyöräyttivät sisuksissa.

Hengittämättä ja sisulla sain kanin jokseenkin siedettäviin palasiin ilman, että valtava määrä eläimestä olisi päätynyt hukkaan. Kaivoin esille Siskot kokkaa-Nellen reseptin, jossa kani haudutellaan voihin ja dijoniin siveltynä vähäisessä nesteessä braising-menetelmällä kypsäksi. Lueskelin Nellen suosittelemasta menetelmästä ja opin, että siinä yhdistetään kuumuus ja kosteus. Ensin lihaan paistetaan kuumalla pannulla ruskea paistopinta ja sen jälkeen se haudutellaan kypsäksi tiiviissä padassa sinne muodostuvassa höyryssä. Lihaa ei siis keitetä monien patojen tapaan runsaassa nesteessä, vaan höyrytetään kypsäksi. Lopuksi keitetään padan pohjalla olevista aromeista nopeasti kastike. Tiivistin oman patani Nellen ohjeen mukaan laittamalla leivinpaperin kannen alle.

Ohje on pääosin Nellen kaniohje. Olen tosin vähentänyt dijonin määrää, tälläkin määrällä kastikkeesta tulee mukavan tujakka, ja yrttejä laitoin todella reilulla kädellä. Sain vain pienen osan voi-sinappi-yrttimarinadista tarttumaan kanin pintaan. Loput tiputtelin pataan ruskistettujen kanin palojen päälle. Heitin vielä kourallisen rosmariinia ja timjamia perään. Jos kani on niin sissi, että peittoaa hajullaan rosmariinin tuoksun, minä luovutan.

Kypsyessään kanista onneksi tulee ihan eri kaveri, tunkkainen ominaishaju poistuu ja lopputulemana on kanamainen, mutta hiukan vahvempi maku. Minä hauduttelin kania leivinpaperin ja kannen alla parisen tuntia niin, että kanista tuli lohkeavan kypsää. Pari säiettä luun vieressä, jotka olivat raaempia pölläyttivät taas tutun tuoksun nenään ja maun suuhun. Juuri kun olin päässyt sen paloittelun yli. Pakko tunnustaa, että vaikka lopputulema oli erinomaisen hyvää, saattaa kestää hetki ennenkuin tartun seuraavan kerran kokonaiseen kaniin, vaikka sen tällä kertaa selätinkin.

Kania dijon-kermakastikkeella

neljälle-kuudelle

1 kokonainen kani paloiteltuna
80 g voita
1 dl dijonsinappia
yhteensä reilu ruukullinen yrttejä (laitoin persiljaa, timjamia ja rosmariinia)
suolaa
mustapippuria
1 dl valkoviiniä (Alkossa kanille suositeltiin tömäkkää Chardonnayta)
reilu 1 dl kermaa

1. Paloittele kani paloihin, myös sisäelimet voi käyttää pataan. Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

2. Sekoita monitoimikoneessa voi, yrtit ja dijonsinappi tasaiseksi tahnaksi. Hiero se kaninpalojen pintaan. Jos kaikki ei tartu, säästä loppu ja laita se pataan, sen jälkeen kun olet ruskistanut kanipalat.

3. Lorauta pannulle hiukan oliiviöljyä ja kuumenna se kuumaksi. Ruskista palat kullanruskeiksi muutamassa erässä. Nosta ne pataan.

4. Kaada valkoviini pannulle, jotta saat kaikki maut irti ja kaada se sen jälkeen pataan kanien päälle. Tiputtele nokareina kanipalojen päälle loput voi-sinappi-yrttimarinadista. Heitä perään kourallinen yrttejä.

5. Tiivistä pata laittamalla kannen alle voipaperi. Nosta pata uuniin ja hauduta lohkeavan kypsäksi 1 1/2 – 2 tuntia.

6. Ota pata uunista. Nosta kaninpalat padasta, kaada pataan kerma ja keittele kastike kasaan. Lisää halutessasi yrttejä.

7. Nosta kanit tarjoiluvadille tai lautasille ja valuta kastiketta päälle. Tarjoa esim. uunijuuresten, perunamuussin tai perunalumen kanssa.

facebookKeittiöelämän haasteita ja onnistumisen iloa myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

33 kommenttia “Kani padassa – lopulta

  1. Ymmärrän tuskasi, koin samaa kokonaisten viiriäisten kanssa. Resepti kyllä kuulostaa herkulliselta! Ja aatteles, täähän oli sun payback-time kaikille niille turkaleen citykaneille, jotka söi sun viljelmät… 😀

  2. Voin ihan kuvitella että ensikertalaisena otti vähän koville tuon kanin käsittely,etenkin kun siinä oli vielä jäljellä se katse……Kun asuin vielä Caracasissa oli kaupunkia ympäröivillä vuorilla ravintoloita ,jotka olivat ihan keskittyneet pelkkiin kaniruokiin,jotka muutenkin ovat suosittuja espanjaa puhuvissa maissa. Silloin vielä söin kanaa ja maistoin kerran kaniakin,eikä ollut hullumpaa.Hih,hyvä vihje tuolla Ankerias Vipusella ;D

  3. Joo, se pää on hiukan tyly. En ole nähnyt yhtään kaveria meikäläisissä kaupoissa, joilla se ei olisi paikallaan. Joskus irtolihatiskissä niitä köllöttelee myös, silloin voi varmaan pyytää kilttiä lihasetää hoitamaan likaisen homman.

    Mulla on nyt listoilla Annan vinkkaama italialainen valkoviinikani. Eläin odottelee pakkasessa, jonne hädissäni yhden tyrkkäsin, kun en ehtinytkään valmistaa. (Voi apua, toivottavasti ne vakumoidut on muuten pakastamattomia! Satuitko selvittämään..?)

    • Se oli tosiaan hiukan tyly, mutta melkein pahempi oli se tiukka haju.
      En tullut vilkaisseeksi olivatko pakastamattomia. Jään odottamaan sitä valkoviinikanitestiä!

  4. Respect!!!

  5. annemi on 06.02.2013 at 20:51 sanoi:

    Olen itsekin tuijottanut nyljettyä kania keittiössäni, mutta sillä kertaa en joutunut tekemään sille itse mitään, paitsi syömään sitä monen tunnin hauduttelun jälkeen. Olen hieman kahden vaiheilla, pidänkö kanin mausta vai en. Mutta olisi mielenkiintoista valmistaa sitä myös itse joskus 🙂

  6. Hyvin tehty! Vastuksista huolimatta..

    • Kiitos, olin hiukan ylpeä, kun kani oli lopulta lautasella. Mutta samalla tunsin itseni aika nössöksi. Alkukantaiset metsästäjänvaistoni ovat todella syvällä 😉

  7. Arvostan, itse en pystyisi samaan. Luen tässä juuri Syötäväksi kasvatetut -kirjaa, ja täytyy sanoa, että lihansyöjänä oleminen tuntuu välillä pienenä pistoksena sydämessä.

    Miksi pekonin pitää maistua niin hyvältä!?

    • Minulla on se sama kirja tuossa pinossa sängyn vieressä. Vielä en ole uskaltanut tarttua siihen kunnolla. Ehkä pelkään, että pistoksesta tulee liian suuri.

  8. Mä oon niin kade, että korkeasaarelaiset jellonat saavat lähiruokaa citykaneista, ja kukaan ei viitsi pyydystää niitä minulle! Mistä löysit kokonaisen (päällisen ja silmällisenkin vielä) kanin? Mä olen joskus ostanut paloiteltuja, mutta nekin on usein roudattu argentiinasta tai jostain huitsin kaukaa.

  9. Aaltoja!
    (kaneilla on niiiiiiiiin söpö katse niissä lutusissa silmissä…..)

    • No niin, mekin uhottiin naapurin kanssa, että tehdään meidän citykaneista paistia, mutta oikeasti otettiin niistä söpöjä kuvia Facebookiin. Me nössöt kaupunkilaiset 😉

  10. Tuon kokemuksen jälkeen olisin nyt kasvissyöjä. Respect!
    Täytyypä katsastaa kaninlihaa kaupasta, siis valmiiksi pilkottuna ja ilman katsetta.

  11. Hei huomasithan, että illan MästerTseffissä kilpailijat joutuvat nylkemään kanin? Jos vaikka haluat kokea tämän ihanuuden uudestaan… 😉

  12. Nylkeminen sujui yllättävän rivakasti kilpailijoilta master chefissä, itse olen tyytynyt seuraamaan vierestä kun mies nylkee metsästämänsä jänikset. Paloittelunkin olen jättänyt kokeneemmalle suosiolla. Ehkä jonain päivänä uskaltautuu kokeilemaan itsekkin.

    • Ajattelin viikonloppuna katsoa, mitä minun olisi pitänyt tehdä 😉 Onneksi minulle jäi tässä yhteydessä vain paloittelu – siinäkin oli haastetta…

  13. Pingback: Kani pomppaa pataan | Tunnelmallisia makuja

  14. Kiitos ohjeesta! Kanista tuli oikein makoisaa tämän hauduttelun tuloksena. Ja parasta tietysti, että itse sain vain katsella kauhistuneena, kun miekkonen pisti kanin palasiksi… itselleni olisi varmasti tuottanut melkomoisia vaikeuksia.

    • Jonna / suolaa&hunajaa on 07.02.2014 at 16:10 sanoi:

      Mukavaa kuulla, että resepti toimi. Traumatisoiduin sen verran kaniinin hajusta, että sittemmin en ole pataa tehnyt… Lopputulos on kuitenkin oiva, prosessi oli vain liikaa minulle 😉

  15. Pingback: Ihanaa kaniinia tryffelisinapissa | Ripaus tryffeliä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation