Jos ruokaa rakastavien ihmisten taivas on olemassa, aika lähellä ollaan epäilemättä ruokabloggarien nyyttikesteissä. Chez Jasun luona pöytä notkui ja grilli oli kuumana keskellä tammikuun pakkasia. Kun kauhan varressa on lähes viisitoista bloggaajaa, lopputulema on yltäkylläinen.
Vieläkin nousee vesi kielelle, kun muistelen pöydän antimia: Jukan grillaamaa ehkä elämäni parasta possunkylkeä lähitilan possusta ja Jasun lampaanviulua lampaasta, jolla oli ollut nimi, Marjan jumalaista vietnamilaista kanasalaattia, Annan tabboulehta, hummusta ja baba ganoushia, Nannan cajunmaustettua lohipastramia, Jennin lavash-leipää ja Riitan saaristolaisleipää mädillä ja höysteillä.
Ennen tätä kattausta ruokahalua oli ehditty jo herätellä pienillä suolaisilla suupaloilla kuohuvan kaverina: Merituulin maa-artisokkasipsejä, Jasun Chef & Sommelierin Sasun ohjeella tekemää näkkäriä, savukalatahnaa, pikkuruisia brie-kirsikkahillosuupaloja (klassikko jo syntyessään), Nellen suolaisia kurpitsa-salviatuulihattuja ja naudankielestä tehtyä pateeta sinappijäätelöllä.
Pöydässä istuttiin pitkään, kun lopuksi ateria vielä siloiteltiin Marin japanilaisella juustokakulla ja hapankirsikkahillolla (näitä tehdään ehdottomasti kotonakin), Merituulin mesiangervobebeleivoksilla (niinkuin olin luullut, että en pidä bebeleivoksista, ei pidä paikkaansa), Heidin unikkokurkumamuffinsseilla, Hannelen kotitekoisella kermaliköörillä ja Josen libanonilaisilla jälkiruuilla, joiden nimiä en todellakaan osaa kirjoittaa. Lisäilen linkkejä sitä mukaa, kun reseptejä ilmestyy blogeihin.
Etukäteissuunnittelu oli polveilevaa ja omat suunnitelmani vaihtuivat moneen kertaan. Tuntien bloggaajakollegoideni taidot pientä suorituspainetta oli etukäteen ilmassa, mutta se oli ihan turhaa: Kaikkiruokaisempaa ja kiitollisempaa ruokaseuraa saa harvoin. Kun Riitta ilmoitti tuovansa mallasleipää, päädyin tekemään sen rinnalle klassikon eli skagenröraa. Yhdistettyyn meze-tapaspöytään kaivoin arkistojen kätköistä yhden suosikeistani eli tapaksen chorizosta ja paahdetusta paprikasta ja tein tahnan kuivatuista härkäpavuista, tuoreista yrteistä ja tuorejuustosta. Palaan resepteihin lähipäivinä.
Näissä juhlissa jokainen ruokalaji on varmasti ikuistettu jonkun toimesta. Muilla ruokakutsuilla tuolilla seisominen on huonoa käytöstä, näissä kemuissa sitä kutsutaan parhaan kuvakulman hakemiseksi.
Kotiin saavuin aamuyöllä ihanasta ruoasta ja viinistä sekä paljosta nauramisesta tyytyväisyyttä hyrisevänä. Kiitokset vielä tätäkin kautta mahtavalle seuralle ja ennen kaikkea emännälle ja isännälle. Mikä ilta, tätä muistelen pitkään.
Taivas, totta tosiaan! täällä ruudun takanakin herahti vesi kielelle tätä raporttia lukiessa 😛
Ja minulla kirjoittaessa 😉 Kyllä oli ympärillä taitavaa kokkia, pakko sanoa!
On teillä ollut hillittömän upea kattaus! Hienoa meininkiä!
Ensi kerralla mukaan sitten!
Toivottavasti tosiaan!
Alahan buukkailla kesäkuuta, Nanna uhosi pitävänsä seuraavan Pohojanmaalla 😉
Olipa teillä mahtava ilta;olispa saanut olla mukana….
Harmittavaa kun olet siellä kaukana. Mutta ehkäpä joskus vielä tapaamme, meillä oli todellakin ihana ilta!
No sinäpä sen sanoit, Jonna!
…ja vieläkin naurattaa!
Niin naurattaa. Mikä onni on ollut oppia tuntemaan näin huikeita ihmisiä. Sun veljes on vaan mun mielessäin 😉
Oli kerrassaan fantastinen ilta, harvoin saa nauraa illan alusta loppuun nonstoppina! Saako toivoa, että aloitat chorizo-hässäkän reseptillä, oli älyttömän hyvää…?
No niin oli, kylläpä virkisti näin kesken tammikuun! Ja tuo toiveesi on todella helppo toteuttaa, löytyy jo täältä http://suolaajahunajaa.wordpress.com/2012/08/18/tulisen-ja-makean-liitto/
No hyvänen aika, sorry, kyllähän mä tuon olin lukenut. Sama pää kesät talvet…
No, en kyllä odota, että muistat jokaisen postaukseni 😉
Olipas kiva nähdä livenä, vaikka työt sekoittikin minun haaveaikatauluja. Siskolle terveisiä!
Chorizo-paprika tapas oli aivan älyttömän hyvää! Kiitos linkistä, menee tekoon.
Kerrotaan!
Ensi kerralla tälläydyn sinun viereesi, että ehditään huastella ihan kunnolla. Kiva, kun tulit joka tapauksessa, vaikka pikaisemminkin. Toivottavasti pian taas nähdään!
Ihana tunnelma, kertastkaikkijjaa! Sun lampaanjalkakuva on upea!
Oli tosi kiva nähdä!
Odotin illalta todella paljon, mutta se oli paljon, paljon hauskempi kuin olisin ikinä voinut edes uskoa. Ihania ihmisiä kert’kaikkiaan. Oli kyllä kiva nähdä teitä näin niinkuin pidemmän kaavan mukaan.
Vähän oli haastavat valaistusolosuhteet taidoilleni, mutta oli kyllä komea jalka.
Mä en viitsi edes kommentoida mitään. Jätän noi herkut täysin omaan arvoonsa. Oon niin kade.
Eikä me jakseta teeskennellä, etteikö sinun olisi kannattanut olla mukana 😉
Mä niin teen sun chorizohässäkkää ja pian!
Saatan olla ikuisesti kiitollinen Jokihaalle siitä reseptistä, se on ihan loistava.
Oli ihana tutustua! Kiitos kun kävit ja kokkasit! Tervetuloa uudelleen! 🙂
Kiitos teille, ihanan lämmin ilta! älä yllytä, olemme kohta siellä peurapassissa 😉
Pingback: Skagenröra | suolaa&hunajaa