Kuhaa peruna-sipulipedillä
Raikas uunikuha sitruunaisella peruna-sipulipedillä valmistuu hiukan reilussa puolessa tunnissa. Enää en keksi yhtään syytä, miksi arkena ei jaksaisi tehdä kalaa.
Olen ottanut itselleni mahdottoman tehtävän. Joulukuussa pyysin apua uusiin kalaruokaresepteihin ja lupasin palkita parhaan. Nyt olen ihmeissäni, miten ihmeessä valita paras, kun hyviä on niin monta. Miten päättää, ohittavatko vaikka bouillabaissen vai kuhaa Walewskan tapaiset klassikot nopeasti arkeen pyöräytettävät lohinuudelit?
Sen vuoksi tein kärkeen ensimmäisen linjauksen: Valitsin kokattavaksi ja testattavaksi ne ehdotetut kalaruoat, joissa käytettiin WWF:n kalaoppaassa suositeltuja kalalajeja (vihreä valo). Hyödynnän siis meidän kotoperäisiä aarteitamme. Jäljelle jää tämänkin jälkeen monenmonituista mielenkiintoista reseptiä ja lähiviikkoina tulen hakemaan kalatiskiltä ainakin ahvenia, silakoita, kuhaa ja haukea. Lohtakin toki saa luomumerkittynä, jolloin se läpäisee WWF:n seulan, mutta luomun osuus kokonaismyynnistä on edelleen pieni. Tammikuun lopussa olen täynnä D-vitamiinia ja kalojen hyviä rasvoja.
Ensimmäinen testiin päätynyt resepti oli Johannan suosittelema Tinan keittiöstä mukailtu uunissa valmistettava kuha. Koko ateria valmistuu yhdessä vuoassa lisäkkeenä tarjottavaa aiolia lukuunottamatta. Muuntelin reseptiä sen verran, että oliivien sijaan käytin kapriksia tuomaan suolaisuutta ruokaan ja lisäsin kalan päälle myös reilusti tilliä ja ruohosipulia uunista ottamisen jälkeen.
Suhtauduin etukäteen epäluuloisesti kuhan paistamiseen perunoiden päällä. Kalan rasvassa pyöritetyt perunat eivät ajatuksena sytyttäneet. Kuha on kuitenkin niin vähärasvainen, ettei siitä juurikaan valu mitään kasvisten joukkoon. Kaikkien kykyjenetsintäformaattien tulosten lukua mukaillen: Ehdottomasti jatkoon. Erinomainen, raikas kalaruoka, joka syntyy todella helposti. Laiska tiskaaja antaa lisäpisteitä vähäisestä tiskistä.
Kuhaa ja peruna-sipulipaistosta
kahdelle
1 pieni kuhafilee
3-5 perunaa koosta riippuen
1 sipuli
1 sitruuna
pari oksaa rosmariinia
1 rkl kapriksia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
tilliä ja ruohosipulia
Lisäksi
aiolia
1. Pese perunat huolellisesti, kuori sipulit ja lohko perunat, sipuli ja puolet sitruunasta.
2. Laita ne uunivuokaan, valele päälle öljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Nosta vuokaan myös rosmariininoksat.
3. Paista 225 asteessa noin vartti tai kunnes perunat ovat lähes kypsiä. Halutessasi voit lopussa ottaa väriä pintaan grillivastuksen alla.
4. Mausta perunoiden kypsyessä kuhafilee suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Laita peruna-sipulipaistoksen sekaan kaprikset, nosta kuhafilee päälle, laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista, kunnes kuha on kypsää (noin 10 minuuttia).
5. Silppua päälle reilusti ruohosipulia ja tilliä. Tarjoa aiolin kanssa.
Suklaakookoskakkuni kilpailee muiden superruokaresepteiden joukossa Cocovin reseptikilpailussa. Vielä ennättää äänestää, vink vink.
Hyvän kuuloinen resepti, pitääkin kokeilla joskus! Ja voi miten minulta menikään tuo aikaisempi kirjoitus ohi? Meillä kokataan kalaa pääasiassa nimenomaan arkisin, sillä se on niin helppoa ja vaivatonta ja ennen kaikkea nopeaa, hih, näin eri tavalla asiat voi nähdä.
Minä olen oikein pohtinut, miksi meillä tehdään ihan liian harvoin kalaa. Luulen, että se johtuu enemmän meidän lähikaupan valikoimasta kuin varsinaisesti siitä, että kalan tekeminen kestäisi kauan. Nyt kauppa on uudistunut ja siellä on kalatiski, josta saa muutakin kuin lohta, luulen, että sen myötä syömme myös enemmän kalaa arkena. Arkisin en nimittäin jaksa käyttää kovin paljon aikaa kaupassa käyntiin.
Hyviä kalatiskejä on lopulta harvassa, ainakaan meillä päin. Ja nyt menee meidän halli kiinni kevään rempan ajaksi, ja kalakauppa on ilmeisesti jäähyllä sen aikaa, voi voi!
Se koko kalahallishow on voi voi.
Kyllä ainakin meidä lähi-Prisman kalavalikoima on melko surkea – lohta, haukea, vaihtelevasti pangasiusta tai muuta kaukaa tuotua pakastekalaa… Lisäksi hinnat ovat aika kovat. Rajoittaa ainakin meidän kalansyöntiä aika lailla. Pyritään kuitenkin kerran viikkoon syömään kalaa. Tein muuten juuri äsken postauksen kokonaisista uunisiioista, kun kerrankin löysin sellaisia kalatiskistä (eri kaupasta kuin missä yleensä käyn). Niistäkin tuli aika hyviä, ovat ehkä maultaan aika samantapaisia kuin tämän reseptin kuha! Myös meillä kalaruoat ovat nopean valmistuksen takia arkiruokia…
Hienoa kuitenkin, että yhä useammin saa haukea. Muutama vuosi sitten sitä oli ihan turhaa haeskella Prisman tiskiltä.
Kaupoista on kiinnin meidänkin kalansyöntimme. Sokoksella on jonkin verran valikoimaa, mutta suurin osa kalasta on aina monta päivää vanhaa, yöks.
Tuollaiset kaikkisamassaruoat ovat kivoja.
Toki sitä ohjaa myös kysyntä, pitää alkaa itse aktiivisesti ostaa siitä lähikaupan kalatiskiltä.
Yhden vuoan ruoat ovat niin hyviä arjen pelastajia.
Niin ovat, vaikka olinkin epäileväinen kalan laittamisesta kaiken päälle. Mutta kuha toimi hienosti, oli oikein hyvä ruoka.
Uskon tähän ruokaan! Kuha on suosikkikalani nykyään, sillä (kuten hillojenkin kohdalla) olen lapsuudessa kyllästetty lohella (maistuu sekin nykyisin). Oman ruokakaupan kalatiski on todellakin suuressa asemassa arjen kalaruokien taustalla, meillä se onneksi on hyvä.
Ystäväni on Kuusamosta ja sanoo, ettei halua enää muikkua nähdäkään 😉 Kai kaikkeen voi kyllästyä – pirun vaikea kyllä ymmärtää, että joku voi kyllästyä lakkaan (tai sinun mieliksesi hillaan…).
Nam, kuulostaa tosi hyvältä! Yhden vuoan uuniruoat on loistavia. Tuo WWF:n kalaopas on kyllä hyvä, itsekin kuljetan miniversiota lompakossani. Pitäisiköhän munkin ottaa vaikka uuden vuoden haasteeksi kalaruokien lisääminen ruokavaliossani. Kuulostaisi hyvältä 🙂
Minun ainakin pitäisi 😉 Mukaan vaan!
Valikoima, hinta ja omat heikot kalankäsittelytaidot ovat suurin este sille, ettei meillä kokata useammin kalaa. Ja sehän se tosiaan olisi arkeen sopivaa pikaruokaa. PItää tsempata, tämäkin resepti kuulostaa herkulliselta (you had me at aioli)!
Aioli <3 vaikka unohdinkin tehdä sen, ja mentiin tuunatulla Hellmann'silla 🙂
Minäkin olen aina mieltänyt kalaruuat aikaa vieviksi viikonloppuruuiksi (siis ennen mun viime vuotista urakkaa) mutta tässä todistit ettei näin todellakaan tarvi olla. Ihana ohje ja aioli kruunaa koko herkun.
Kalahan tulee nopeasti, mutta minä olen tosi huono keksimään, mitä sen kanssa. Tämä ratkaisee senkin ongelman – no aiolia tietenkin.
Tätä täytyy kyllä ehdottomasti kokeilla, kuulostaa niin vaivattomalta ja hyvältä!
Sitä se olikin. Suosittelen!
Oli oikein tosi hyvää, vaikka rosmariini vaihtui timjamiin ja kaprikset oliiveihin!
Mukava kuulla. Pitääkin testata myös timjamilla – se nyt harvoin pitää pilaa 😉
Tämäpä olikin mielenkiintoinen ohje, menee testaukseen. Meillä myös tuo tarjonta vaikuttaa siihen kuinka usein kalaa syödään. Täällä kalatiskistä ei juuri muuta löydy kuin lohta. Ja jos sattuu olemaan niin kurja asiakas, että kehtaa kysyä koska kala on pyydetty, niin vastaus tulee aikamoisen narinan jälkeen. Mutta onneksi meillä on ihana kalastaja jolta saa tuoretta (samana aamuna) pyydettyä muikkua, kuhaa, ahventa ja madetta. Ja nyt omatkin verkot on järvessä joten kalaa on syöty vähintäänkin suositusten mukaan. Hyvät kalaohjeet innostavat syömään kalaa entisestään!
Kyllä tuollainen oma kalastaja aika tavalla tasoittaa tuota heikkoa kalatiskiä. Samana päivänä pyydetty kala on ihan luksusta, meillä sitä saa lähinnä kesäisin, kun olemme appivanhempien mökkivieraana.
Joo, se on joillekin myyjille kalatiskillä ihan kauhea paikka, jos asiakas kehtaa kalan pyyntipäivää kysyä 🙂 Mutta olen opetellut tuon lähikaupan systeemin. Maanantaisin on tuoretta muikkua ja silakkaa, torstaisin tulee muut. Eli kalapäivät silloin ja jos lauantaina kalaa haluaa niin Auvisen kalakojulle.
Alankin kytätä, onko meidän kaupassa samaa kiertoa. Ja aion myös alkaa hankalaksi eli alan tentata pyyntipäiviä 😉
Yhden pannun ruuat on aina paikallaan!
Tuoreen kalan saanti kaupasta on välillä melko haastavaa.. ei ne tiskissä monta päivää lojuneet lohifileet aina jaksa innostaa.
Huh, onneksi täällä on muitakin, jotka eivät selvästi koko ajan kokkaa kalaa 😉 Ja syy on kaupan ei meidän toim. huom. Minäkin olen aika kyllästynyt loheen – paitsi graavattuna ja savustettuna, mutta noin muuten, ei oikein jaksa innostaa.
Melkein aiheen vierestä, mutta tuo vuoka on tosi kiva. Onko se Revolin?
Monenko hengen satsi siihen menee l. mitä kokoluokkaa?
Just sorruin ostamaan ennen joulua, kun ajattelin, että se on hiukan inhimillisemman kokoinen kuin meidän muut massiiviset vuoat. Tuo taitaa olla 20*20 cm, ruokalajista riippuen siihen tekee ehkä neljän hengen ruoat sopivasti. Ja Revolin on.
Aika hyvä taktiikka! Ja olen aina heikkona aioliinkin. Teen tän tyyppistä yhden-vuokan ruokaa kanasta, mutta nyt tekee kyllä mieluummin mieli kalaa. Näyttää huippu herkulliselta! Parasta uutta vuotta!
Kala on kyllä kivaa vaihtelua, vaikka yhden vuoan kanastakin tulee ihanaa, kun voi ja yrtit valuu maustamaan juureksia. Ihanaa uutta vuotta sinnekin!