Kuhaa tomaattikastikkeessa
Viikko toisensa perään olemme syöneet tammikuun ajan hyviä kalaruokia. Tällä kertaa kuhaa vahvan tomaattisessa kastikkeessa.
Kalaruokahaaste saattoi olla paras päähänpistoni. Sain lukuisia hyviä ohjeita, joita olen tasaisesti testikokkailut. Nyt vuorossa oli hymyilyttävästi nimetyn Hälften spydde, resten dog -blogin Sofian tomaattikastikkeessa kypsennetyt ahvenet. Jouduin tosin vaihtamaan ahvenet kuhaan, koska ahvenia ei ollut saatavilla.
Kalan kanssa tarjosin risoton tapaan valmistettuja kokonaisia tattarisuurimoita. Tattarisuurimot löysin, kun kävimme Soul Kitchen-Annan ja Masutoaitemu-Riitan kanssa ravintola Askissa menettämässä sydämemme. Yksi kaikkien meidän suosikeista oli yrttinen tattarilisuke jota tarjoiltiin lantun ja ranskankerman kanssa. Kaavimme lautasemme viimeiseen suurimoon.
Harkitsin hetken, että uuden vuoden tavoitteena kokeilisin joka kuukausi koko vuoden ajan jotain uutta raaka-ainetta tai valmistustekniikkaa. Ainakin tammikuussa tavoite on saavutettu, koska kokonaisia tattarisuurimoita en ole koskaan käyttänyt. Lopputulema ei tosin vastannut vielä ihan hakemaani, joten jatkan harjoittelua ennen reseptin julkaisua.
Sen sijaan Sofian kalaresepti oli mainio. Tomaattinen kastike on toki vahvaa vaalean kalan rinnalla, mutta pidin reseptistä juuri siksi. Muuntelin kastiketta jonkin verran, koska tähän aikaan vuodesta esimerkiksi Muttin ja Bionan kirsikkatomaattisäilykkeet hakkaavat usein tuoreet tomaatit mennen tullen. Toisaalta myös hävikin kannalta on helpompaa hyödyntää puoli rasiaa kirsikkatomaatteja kuin avattu säilyketomaattipurkki. Pyöristin kastiketta myös hiukan ruokosokerilla ja jätin oliivit pois, koska minulle ne maistuvat parhaiten öljynä. Jos suinkin pidät kapriksista, pidä niistä kiinni, sillä niistä kastike saa särmänsä. Oma kastikeannokseni oli hiukan Sofian reseptin annosta suurempi, jämät syötiin seuraavana päivänä pastan ja jättikatkarapujen kanssa.
Kuhaa tomaattikastikkeessa
kahdelle (jos teet ruoan neljälle, ota enemmän kalaa, kastike kyllä riittää)
1 keskikokoinen kuhafilee
loraus oliiviöljyä
2 isoa valkosipulin kynttä
noin 1 tl kuivattuja chilihiutaleita
noin 125 g kirsikkatomaatteja
1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti tai Biona)
1/2 rkl ruokosokeria
loraus balsamicoa
suolaa, mustapippuria
1 rkl kapriksia
kourallinen tuoretta basilikaa
1. Kuumenna öljy, mutta älä kovin kuumaksi. Kuullota ohuiksi siivuiksi leikatut valkosipulin kynnet ja chilihiutaleita öljyssä. Älä päästä ruskistumaan.
2. Lisää puoliksi leikatut tuoreet kirsikkatomaatit ja paista hetki.
3. Lisää säilötyt tomaatit ja ruokosokeri. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna kastikkeen hautua kannen alla noin 20-30 minuuttia.
4. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Poista kuhasta ruodot ja mausta se suolalla.
5. Mausta tomaattikastike lorauksella balsamicoa, sekoita joukkoon kaprikset ja kaada kastike uunivuoan pohjalle. Nosta päälle kala. Paista noin 10 minuuttia tai kunnes kala on kypsää.
suolaa&hunajaa myös Facebookissa. Käy poimimassa parhaat palat.
Ja mä nyt oon aina kattelemassa sun postauksia hyvien reseptien lisäksi sillä silmällä, eli ihastelen sunn monikäyttöisiä astiavalintoja..niinkun ne jännänmalliset kulhot ja tämä valkoinen pikku uunivuoka. Aina näyttää hyvältä, sama mitä siinä on!
Kiitos, ne kulhot ovat ihan minunkin lempparini. Tämä pikku uunivuoka taas on lisännyt kummasti meidän uuniruokien syöntiä, koska kahden hengen taloudessa joutuu normivuokaan tekemällä syömään viikon samaa (just vedin neljä päivää putkeen makaronilaatikkoa, enkä halua sitä ainakaan puoleen vuoteen…). Tässä pystyy tekemään sellaisen yhden-kahden päivän normiannoksen. Ja olen vähän astiafriikki, silleen maltillisesti 😉
Siis miten sulla voi olla noin hyvinvoivan näköinen basilikapehko? Kade! Vähän silmät harottaa, kun katoin, että kivasti oot laittanu vuoan maalarinteippirullien päälle… Meillä on tosta vuoasta se suorakaiteenmallinen versio, tosi näppärä kahden hengen taloudessa. Täytyis varmaan hankkia sellainen soikio kanssa, kun näyttävät kuvissa kerta niin kivoilta.
Minä haaveilen myös sitä soikeasta, mutta en ole vielä onnistunut vakuuttamaan itseäni siitä, että riittävä syy hankintaan olisi Kuha Walewskan kuvauksellisuus…
Basilika oli juuri ostettu kaupasta ja kuvaan aseteltiin se ruoanlaitossa säästynyt kulma 😉 Maalarinteippi on toki heti jeesusteipin jälkeen monikäyttöisin tuote remonttipakissani, mutta tuohon käyttöön en ollut sitä ajatellut.
Revolihan vois melkein sponssata meille tuollaiset vuoat. Meitä olisi jo aika monta, jotka innolla käyttäisivät moisia. 🙂
Todellakin 😉
Olen täällä hieman häpeissäni, kun seuraan tätä sinun kalakokkausintoasi. Itsellä on pakastin täynnä ruijanpallasta mutta en ole saanut aikaiseksi tehdä sille vielä mitään, paitsi antamaan siitä ystäville. Pitäisi kyllä ehdottomasti ryhdistäytyä, nämä sinun postauksesi inspiroivat kyllä kovasti 🙂
Ihastelen myös joka kerta tuota aivan ihanaa vuokaa!
Kyllä sinä vielä joskus sen pakastimen tyhjennät, usko pois!
Rohkenisinkohan kokeilla kokonaista tattaria? Ostamme tattarijauhoa aina blineihin mutta muuta käyttöä en ole sille keksinyt. Joskus vuosia sitten tein tattaripuuroa, mutta ei siitä meillä ylistyslauluja kirjoitettu.
Niin ja hyvä tomaattikastike on hyvää, talvisaikaan Mutti ja Biona pelastavat soosin ;).
En voi vielä kyllä huutaa hurraata omalle tattarilisukkeelleni, mutta Askin perusteella tiedän, että on mahdollista saada siitä hyvää.
Mutti ja Biona, ja varsinkin ne kirsikkatomaatit on ihan mahtavia.
Voi miten herkullisen näköistä ja kuuloista! Saisinkohan tällä reseptillä miehenikin syömään kuhaa, jos vahva tomaattikastike ns. veisi vähän terää kuhalta? 🙂 Tällä hetkellä nuo kalaruoat kun saavat aina kommentin, että “tää maistuu liikaa kalalta”… 😀
Meillä toinen osapuoli totesi, että maistuu liian vähän kalalle, joten ehkä tämä on sinun miehellesi juuri sopiva resepti 😉
Mahtavaa kun otit kokeiluun tuon tattaririsoton, olen siitä haaveillut mutten vielä ole hankkinut suurimoita kokeiltavaksi. Ohjetta odotellessa…
Minä voin lahjoittaa sinulle puolet tattarista ja jään odottamaan, mitä saat siitä aikaan… Ei mennyt ihan putkeen täällä!
Ah ja voih Askia, huikea paikka! Tai sitten se oli mahtava seura, mikä ratkaisi.
Tunnustan, että kalan ja tomaattikastikkeen yhdistelmä ei maistu parhaimmalta mun suussa, mutta pitäisiköhän antaa vielä yksi mahdollisuus? Periaatteessa reseptissä yhdistyy suosikkiaineksiani, muttamutta…
Kyllä se oli mahtava ravintola, jos oli toki seurakin.
Minä en ollut varmaan koskaan ennen edes kokeillut tällaista yhdistelmää. Yllätti positiivisesti.
Tuleekos tuosta tattarista keitettäessä limaista? Se on suuri turn off mulle esim. kaurahelmien käyttämisessä, vaikka ajatus riisin korvaajista viehättääkin.
(agrh, mitä ihanuuksia koko blogosfääri on tulvillaan ja kaikki menee vain ohi! Jos vähän arki rauhoittuis, niin ehtis taas olla sosiaalinen täälläkin, ja ehkä jopa kokata jotain bloggaamisen arvoista. Kunnon bloggaaja-ahdistus päällä 😉
Ne eivät olleet Askissa limaisia. Omistani en tiedä, mitä olivat, kun meni melkein kiukun puolelle 😉
Minäkin olen ehtinyt harmittavan vähän nyt lukea mitään blogeja nyt. Mutta onneksi haipakka vähän varmaan helpottaa ja ehtii taas kokatakin valoisaan aikaan 😉 Ei tunneta ahdistusta, eihän!
Minullekin maistuu oliivit yleensä parhaiten öljymuodossa. Suomesta kun ei hyviä oliiveja oikein mistään löydy. Niitähän värjätäänkin ja mitä kaikkea muuta ihmettä.
Kauhean hyvän näköistä kuhaa!
Ehkä en siis ole vaan saanut kunnollisia. Mutta hyvä oliiviöljy on sitten onneksi sitäkin parempaa.
Kuha on ollut melkein parhaiten saatavilla oleva kala, muuten on ollut välillä aika heikot valikoimat.
Lidlin kalamata oliivit on hyviä, ainakin minun makuuni, Suosittelen kokeilemaan. Merkkiä en muista tähän hätään.
Pitääkin testata, kiitos vinkistä!
Mukava kala-annos! Näin talvella minäkin suosin muttia ja muita vastaavia, kyllä Italiassa vielä tomaattit osataan..
Kokonainen tattari on ihan hieno aines. Mä teen siitä joskus myös raakapuuroa jos iskee hillitön terveellisyysinto päälle..eli aika harvoin..
Kyllä ne tomaattinsa osaa. Minä olen erityisen tykästynyt niihin kirsikkatomaatteihin. On ollut mukavaa, että niitä saa yhä useammasta liikkeestä. Ennen piti aina stockata Stockalta.
Tattarisuurimot täytyy pistää muistiin ja kokeilla joku päivä. Ei ole tullut koskaan maistettua, kuulostavat mielenkiintoisilta. Kaloja ihaillaan kaukaa, mutta jätetään turvallisuus syistä kokeilematta :).
Jos onnistut saamaan suurimoista maukasta aikaan, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Ja tiedän kyllä, että se on mahdollista, joten älä anna minun epäonnistumiseni säikäyttää.