Jokirapupasta
Keitä maut kokoon. Kaikkien kastikeoppien äiti on tämän pastan salaisuus.
Aina kun teen tätä pastaa, lähetän lämpimiä ajatuksia sille itselleni tuntemattomalle miehelle, joka on pastan kehittänyt. Jokirapupasta voitti jo monen monta vuotta sitten Annan kala- ja äyriäisreseptikilpailun ja sitä on sen jälkeen tarjottu meillä lukemattomille ruokavieraille. Enää en juurikaan kehtaa, koska luulen, että kohta kaikki tuttumme ovat jo syöneet tätä pastaa vuosien saatossa.
Resepti on muokkaantunut omaan makuuni mm. mausteiden osalta ja olen myös oikaissut sitä aika tavalla. Alkuperäisessä versio liemi keitetään ravunkuorista, mutta siihen en kovin usein jaksa ryhtyä, koska kastikkeessa on jo juuresten ansiosta makua muutenkin, kunhan jaksaa keitellä sitä hartaasti. Perusidea, joka tekee tästä pastasta erinomaisen on kuitenkin reseptin kehittäneen Petter Korkmanin alkuperäisestä reseptistä. Salaisuus on liemen keittäminen rauhassa kokoon, jotta kaikki maut tiivistyvät. Ammoisina aikoina tämä oli ensimmäinen kerta, kun todella ymmärsin kokoon keitellyn makupohjan, reduktion merkityksen kastikkeelle – ensimmäisestä haarukallisesta.
Jokirapupasta
(printattava versio reseptistä)
neljälle
400 g pastaa esim. tagliatellea tai linguinea (sitruunapasta toimii esimerkiksi erinomaisesti)
noin 250 g jokirapuja kuorittuna
4 salottisipulia
2 pientä valkosipulinkynttä
1 chili
2 porkkanaa
pieni pala juuriselleriä
iso nokare voita
3 rkl hyvää tomaattipyreetä (esim. Mutti)
loraus konjakkia
5 dl valkoviiniä
2 rkl hummerifondia (tai jokiravun kuoria)
3 dl kermaa
mustapippuria
tilliä, ruohosipulia, rukolaa
1. Pilko salottisipulit, chili, valkosipuli, juuriselleri ja porkkana pieniksi kuutioiksi.
2. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipulisilppua, kunnes se on läpikuultavaa. Lisää porkkana, valkosipuli, juuriselleri ja chili. Pyörittele hetki voissa. Sekoita joukkoon tomaattipyree.
3. Nosta hetkeksi lämpöä, lisää konjakki ja anna kastikkeen kiehua reippaasti. Lisää valkoviini, keitä hetki ja laske sen jälkeen lämpöä. Lisää kerma ja fondi (tai ravunkuoret, jos käytät mieluummin niitä.
4. Keitä miedolla lämmöllä kannen alla puolisen tuntia.
5. Puserra liemi siivilän läpi mahdollisimman tarkasti, jotta saat kaikki maut tarkkaan mukaan kastikkeeseen.
6. Keitä valmista lientä kokoon, kunnes jäljellä on noin puolet alkuperäisestä määrästä. Tarkista maku, mausta pippurilla (ja suolalla). Lisää ravunpyrstöt, tilli ja ruohosipuli, kuumenna nopeasti. Sekoita kastike keitetyn pastan joukkoon. Rouhaise päälle halutessasi pippuria ja sekoita joukkoon rukolaa.
Slurps! Ainekset kun näkee, niin tietää että tulee hyvää. Konjakki ja äyriäiset sopii tosiaan hyvin yhteen, testasin mm. hummerikeitossa.
Totta, se on minun makuuni ehkä paras käyttö konjakille…
Nam ja slurps ja oih! 😛 Resepti on tulostettu ja sitä pitää päästä testaamaan mahdollisimman pian. Maukasta viikonloppua!
Mahtavaa Huli, muista heti kertoa kuin kävi!
Onpas kauniin väristä! Mitä sarjaa tuo viinilasi muuten on? Tosi hauskan mallinen!
Minä olen erikoistunut aina ihastumaan kaikkiin sarjoihin, jotka loppuvat. Tuon nimi oli muistaakseni Uuma oli siis 90-luvun loppupuolella Iittalan mallistossa ja noita kuutta lasiani varjelen. Ihanan petollisia: Join vain lasillisen, kuka laskee, että siihen hurahtaa kolmasosa pullosta… Eniten minua harmittaa, että Grcic-lasisarja lopetettiin, varsinkin ne isot, leveät olivat ihan lempparilasini. Arvastin, että toinen astiahaukka bongaa myös nuo 😉
Mua kyllä Jonna, nauratti, kun näin tuon otsikon…. pitkä ja harras keittäminenhän se on äyriäis- kun äyriäisruuan salaisuus… 🙂
Että näin vitsikkäänä heti aamutuimaan… hohoho… 😀
Joku huomasi ironiani. Nanna, sinä niin pelastit päiväni 😉
Aijai mitkä ainekset.. Kyllä maistuis tännekin!
Vain parasta meille 😉 Vaikea kyllä saada pahaa aikaan.
Ja tänne maistuis myös, kokkaukseen menee.
Hyvä, hyvä. Sinä voisit kyllä tästä tykätä. Käytin tuossa muuten Keittiöelämää-liikkeen sitruunapastaa. Vink, vink, tuliaisiksi Tampereelta.
Herkullisen näköinen annos! Hyvää viikonloppua.
Kiitos samoin sinne!
Nämä sun kuvat on aina niin herkullisia! Ja varmasti on tuo pastakin.
Nämä kehut tuntuvat erityisen mukavalta, kun tuskailin juuri tämä ruoan kanssa, miten ihmeessä kuvata taas kerran pastaa niin, ettei annos aina näyttäisi samalta. Tsemppaus palkittu kiitos tämän kommentin!
Saisinko illalliselle yhden tuollaisen!
En koske konjakkiin sellaisenaan mutta örkkien kanssa se sopii yhteen mainiosti. Yksi suosikkireseptimme on joskus Barillapaketin kyljestä napattu spaghettiohje, jonka soosissa on katkiksia, kesäkurpitsaa ja konjakkia.
Minäkin muistan sen soosin. Harmi, ettei se ole enää missään ylhäällä. Juuri nuo kolme ainesosaa ovat minusta erinomaisia yhdessä.
Täältä löytyy.
Kiitos! Se oli vielä yksinkertaisempi kuin muistinkaan.
Kuulostaapa ihanalta;ei ihme että tuo ohje on jäänyt keittiöösi suosikiksi. MInulla on pakkasessa sinitaskuravun kuorista keitettyä lientä ja jokiravun voi varmaan muillakin ravuilla korvata.Kaunis kuva!
Oi, mikä liemi. Näinä hetkinä aina kadehdin niitä sinun saaliitasi. Ja ehdottomasti voi korvata, ihan millä ravuilla vaan.
Ja tätä pastaa teen heti ensi viikolla! Tuleeko kermaa siis 3 vai 6 dl? On kahteen kertaan 3dl reseptin ainesluettelossa…
3dl kertaalleen. Kiitos, kun huomasit. Mukavaa kuulla, että pääsee teilläkin pöytään. Toivottavasti maistuu!
Oi oi oi, pitääpä kokeilla tätäkin versiota. Kokeilin yhden tamperelaisravintolan innoittamana jokirapu-mascarponerisottoa. Toimii, mutta tällainen hiukan kevyempi ja mausteisempikin versio kiinnostaa.
En välttämättä luokittelisi kevyeen suuntaan, sen verran kuohukermaa tähän hurahtaa, mutta välillä elämä pitää laittaa risaiseksi 😉 Kerro sitten, mitä teillä tykättiin.