Parhaat hampurilaissämpylät ovat ihan höttöä. Ei kuitua, ei terveysruokaa, vaan ihan vehnäpullaa.
Minulla on viha-rakkaussuhde Helené Johanssonin Leipä-kirjaan. Vika ei suinkaan ole kirjassa, se antaa nimittäin perusteelliset ohjeet täydellisen leivän leipomiseen ja on minusta parhaita opuksia, jonka olen tämän aiheen ympäriltä löytänyt. Mutta samaan aikaan tuo kirja muistuttaa minua suuresta saamattomuudestani.
Ostin kirjan suuressa sisäisessä uhossani, kun olin päättänyt oppia hapanjuurten salat ja oppia ilmiömäiseksi leivänleipojaksi. Syksyn aikana leipäjuuret, jotka tietenkin suunnittelin jakavani testamentissa jälkipolville, unohtuivat jääkaappiin tai niihin tarkoitetut rusinat homehtuivat. Miten vaikeaa voi olla pitää hengissä yhtä hiivaeliötä?
Näistä sämpylöistä olen saanut balsamia haavoihini. Ei hapanjuurta, ei esitaikinaa, ihan suoraviivaista vaivaamista yleiskoneella ja pari tuntia kohottamista. Lopputuloksena täydellistä vehnähöttöä nyhtöpossuburgereihin.
Ohje on kirjassa hotdogsämpylöille, mutta toimii yhtä lailla hampurilaissämpylänä. Kokemuksesta voin kertoa, että seesaminsiemenet kannattaa laittaa päälle heti, kun on pyöritellyt taikinan sämpylöiksi, jos ei halua keräillä niitä kimpoilevia siemeniä pitkin lattioita. Järki olisi toki voinut sanoa, että kohottamisen aikana sämpylöihin muodostuu pinta, johon siemenet eivät enää tartu, mutta oppia ikä kaikki.
Hampurilaissämpylät
12 pienenpientä sämpylää
3 3/4 dl maitoa
50 g hiivaa
500 g vehnäjauhoja
35 g huoneenlämpöistä voita
1 tl suolaa
1. Sekoita kaikki ainekset ja vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään kaksinkertainen aika. Vaivasin omaani noin reilu 15 minuuttia. Sen jälkeen taikinassa oli hyvä sitko.
2. Anna levätä kulhossa 30 minuuttia.
3. Jaa taikina 12 osaan (6-8, jos haluat suurempia sämpylöitä). Pyöritä niistä pyöreitä sämpylöitä ja taputtele litteämmiksi. Laita leivinpaperilla peitetylle pellille ja kohota liinan alla noin 1 1/2 tuntia.
4. Lämmitä uuni 225 asteeseen ja paista sämpylöitä noin 10 minuuttia.
Pssst… suolaa&hunajaa myös Facebookissa
Höttöä niiden olla pitää! Mä oon yrittänyt vihjailla, että mulle saa ostaa ton Johanssonin kirjan lahjaksi, mutta ei ole vielä kääreistä löytynyt. Että jos pukki on kuulolla, niin semmonen tilaukseen! Voisko sämpylät muuten sutia nostatuksen jälkeen kevyesti kananmunavesiseoksella ja laittaa ne siemenet sitten?
Toivotaan, että pukki on kuulolla 😉
Voisi kyllä sutia, hain sellaista mattafiilistä ja siksi en päästänyt kananmunaa lähellekään sämpylää, mutta tuo on kyllä hyvä idea. Kiitos vinkistä.
Eipä ole tullut mieleen heti laittaa siemeniä heti. Täytyy seuraavaksi kokeilla. Meiläkin ne oli pääosaksi lattialla. Pakko varmaan itsekkin lisätä tämä kirja toivelistaan. Lista alkaa vaan kohta olla jo niin pitkä, että pitää olla tosi tosi kiltisti :D.
Mutta se kiltisti oleminenhan on tosi, tosi helppoa 😉
Liisan vinkkiäkin voi toki kokeilla. Se ainakin takaa siementen pysymisen menossa mukana.
Deffou pitää olla höttöä hamppareissa! Ihan täydellisen muotoisia nää sun yksilöt. nostan hattua!
Huokaus, mä en saa edes synnytettyä yhtä juurta, ehkä joululomalla…?
Jos jompikumpi saa juuren pysymään hengessä, pidetään niin juuren vaihtojuhlat 😉
Olen huomannut punainen maito = täydellinen muoto. Eli siis kaikki epäterveellinen on paitsi hyvää, myös kaunista…
Höttöä tosiaan tarvitaan, kun on sen aika! Minulla ei ole oikein sämpyläpeukaloa, yleensä saan aikaan kovuudeltaan erilaisia palleroita, joissa on kauneinta on rumuus. Joskus maistuvat siedettäviltä just uunista otettuina, mutta silloinkin taitaa voi olla syynä. Ruisleipää osaan vähän tehdä ja juuri viime viikolla ostin Heilasta leivän, joka näytti täydelliseltä ja tuoksui samalta kuin itseleipomani, tuoksu jota luulin vialliseksi, olikin ilmeisen oikea. Sellainen polttamattoman piipputupakan vivahde…
Pitää alkaa nuuhkia niitä heilan leipiä sillä nokalla. Kauneinta on rumuus, mitä ihanaa suomen kieltä taas Campa.
Mikään ei oo kauhiampaa, kuin sellainen terveeellisistä siemen/kese/kokoviljasämpyläjauhoista valmistetut pallukat, jotka on niin tykkyä tavaraa, että hampaat meinaa katketa ja suuhun nostamiseen tarvitaan kaksi kättä kun ovat rumaaset niin painaviakin.
Höttöä mulle!
Juuri näin, minä kyllä tykkään niistä terveellisistäkin, mutta niitä ei saa päästää lähellekään hampurilaishommia. Sen minä sanon 😉
Juuri, koskakohan saisi edes ensimmäisen yrityksen tehtyä. Aamulla tehtyjä, päivän pöydällä seisovia pikajuuria tulee sentään väsättyä.
No se pikajuurikin on näin epäsuunnitelmalliselle enemmän kuin yleensä saan aikaiseksi. Mikähän siinä juuressa muka on niin vaikeaa?
Hurraa onnistuneille ja upeille höttösämpylöille! 🙂
Itse olen juuri ja juuri saanut tehdyksi niitä onnistuineita sämpylöitä, en uskalla edes ajatella juuria ja muita juttuja 😀
tulipa monta “juuri”-sanaa samaan kommenttiin 😛
Juuresta jutun juurta 😉
Ehkä me vielä molemmat juuri ja juuri uskaltaudutaan joskus juurten äärelle 🙂
Ihana valo tuossa kuvassa! Myös täällä on epäonnistuneita yrityksiä juuren hengissä pitämisestä (en ole kertaakaan päässyt edes leipomaan sillä vaikka monta juurta jo aloitettu). Ehkä uskaltaisi taas yrittää? Mutta tälläiset suoraviivaiset jutut on joskus enemmän kuin tarpeen! Arvaa iskikö kauhea nyhtöpossuburgerhimo?!
Vielä hetken on edes hetkellisesti valoa. Ei meilläkään ne juuret ole leipään asti päätyneet, mutta periksi ei anneta, eihän?
Nyhtöpossuburgereita kannattaakin himoita, ne ovat kertakaikkiaan ihania.
Voi, miten kauniin pyöreitä yksilöitä! Täytyy kokeilla näitä heti kun pääsemme yli ruishampparivaiheestamme 😀
Terveysintoilijat 😉 Tuohon hommaan meillä ei lähdetä ollenkaan, se on höttöä, kun kyse on hampurilaisista.
Myös musta vehnähöttöä parjataan ihan turhaan. Joskus on vaan on sen aika. Mielummin syön yhden valkoisen vehnähötön ja yhden tumman ruisleivän kuin kaksi keskinkertaista terveyssekaleipää, jotka ei ikinä kohoa kunnolla.
Niin onkin. Minä syön melkein pelkästään ruisleipää arkisin, koska se on ihanaa. Mitä rukiisempaa sitä parempaa, mutta viikonloppuaamuihin kuuluu joku ihana täydellisen pehmeä leipä. Saa olla siemeniä ja jyviä, mutta ei mitään terveysleipää.
Nää sämpylät on ihan parhaat. On tullut kanssa monesti tehtyä. Suosittelen myös.
Minulla pysyi juuret melkein vuoden päivät hengissä, ennen kuin kokivat kauhean nälkäkuoleman. Loistava kirja kuitenkin tuo Helenen teos.
Minä olen saanut täällä kyllä niin paljon vertaistukea tässä juuriasiassa. En enää yhtään ihmettele, että kaupassa myydään hiivaa 😉
Helenen teos on todella hyvä ja aion kyllä vielä saada sen juuren elämään – edes parin leivän ajan…
Toi on kyllä tosi hyvä hampurilaissämpyläresepti.
Tykkään Helenen kirjasta kanssa tosi paljon, mutta jotenkin se on vähän masentava. Aina kun sitä alkaa selailla, iskee hirmuinen leipä- ja leivontahimo, ja sitten huomaan, että jaa, jos nyt alotan, on leipä valmista ylihuomenna. Miten siihen himoon osaisikaan varautua kaksi päivää etukäteen? Ja kun mulla on tapana oikoa ohjeissa aika paljon, niin jostain syystä lopputulema ei ole ikinä muistuttanut kovinkaan paljon alkuperäistä. Ja sitä paitsi olen yrittänyt kolmesti rusinahapanjuuren tekoa, ja aina on ollut saavillinen homeisia rusinoita tuloksena…
Ihanaa, että joukossa on muitakin kuolevaisia leivän leipomisen suhteen. Analyysisi kirjasta on niin oikea – samaan aikaan se suunnattoman houkutteleva. Ja minäkin olen saanut aikaan vain homeisia rusinoita. Yrityksiä tosin takana vasta ensimmäinen…
Söpön näköisiä sämpylöitä! Hiivataikinat ei oo oikeen mun juttu, kun en koskaan saa lopputuotoksia kohoamaan. Oiskohan tuosta yleiskoneesta apua ongelmaan? Minkälaisen koneen itse omistat?
Yleiskone on todellakin avain, koska sillä on niin helppo vaivata kauan, että tulee varmasti kunnon sitko.
Minulla on sellainen toisen puoliskoni talouteen tuoma noin vuosisadan vanha Philips Ahkera eli ei todellakaan mitään hienouksia, mutta hyvin vaivaa. Himoitsen toki Kitchen Aidia, mutta en saa ostaa, koska tämäkin toimii 😉
Perintövehkeet on parhaita :). Oon yrittänyt ottaa selvää minkälainen yleiskone kannattaisi ostaa, kun säilytystilat ja budjetti ovat rajalliset. Ehkäpä se jonain päivänä selviää 😉
Se ei ole kaunis ja se majailee vaatekaapissa laatikossa, mutta se on varmasti maksanut hintansa takaisin, tuo meidän perintökalu. Epäilen tosin, että se oli ollut puolisoni poikamiestalouden aikaan aika vähällä käytöllä 😉
Tilanpuute on meilläkin yksi syy, miksi uutta ei ainakaan toistaiseksi ole tulossa…
Tulin vain kiittelemään mahtavasta kanakeitto-ohjeesta, jonka laitoin myös omassa pikkiriikkisessä blogissani jakoon. Myös pulled porkiin sain täältä inspiraatiota. Kiitos siis mainiosta ja erittäin kauniista blogista!
Mukavaa, kun tulit. Löysin samalla sinun blogisi, alankin samantien seurailla sitä.
Pingback: Karitsaburgerit aiolilla resepti | Kaikki reseptit
Pingback: Hodarit vuoden päätteeksi (ehkä aluksikin…) | Herkkusuu.fi