Maa-artisokkakeitto
Antto Melasniemen ohjetta seuraten keitin t-ä-y-d-e-l-l-i-s-e-n maa-artisokkakeiton.
Kaikista syksyn antimista odotan eniten maa-artisokkaa. Samaan aikaan olen kuitenkin jumiutunut sen osalta pelkkään soppaan eli kovin monipuolisesti ei maa-artisokkaa minun keittiössäni hyödynnetä. Tässä asiassa minua komppaavat myös Peppi Aralehto ja Ari Ruoho. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä kuukauden raaka-aineena oli maa-artisokka ja kokkipariskunnan mukaan maa-artisokka ei todellakaan ole kovin monikäyttöinen raaka-aine. Se tarvitsee kylkeensä kermaa tai maitoa, jotta ruokaan saa oikeanlaisen samettisen rakenteen. Aion kyllä syksyn mittaan kokeilla vielä Ruohon Kuukausiliitteessä kokkaamia muhennettuja maa-artisokkia, mutta sitä ennen kuitenkin se jokasyksyinen tähtihetki: Ensimmäinen maa-artisokkakeitto. Maitoa ja kermaa säästämättä.
Olen elänyt siinä uskomuksessa, että maa-artisokkakeittoon tarvittaisiin perunaa rakenteen takia. Olen myös aina keittänyt sen kasvisliemeen ja lopuksi vaan lorauttanut kermaa mukaan. Antto Melasniemi romutti molemmat tavat ensimmäisessä (1/2011) Mondo Ruoka&Viini -lehdessä julkaistussa ohjeessaan. Hänen keitossaan on viisi ainesosaa: Maa-artisokkaa, kermaa, maitoa, suolaa ja valkopippuria. Muuta ei tarvita: Tämä on nimittäin täydellinen keitto. Varmemmaksi vakuudeksi totean, että tämä taitaa olla blogihistoriani ensimmäinen kerta, kun käytän sanaa täydellinen.
Olen keventänyt keittoa reippaalla kädellä. Melasniemen ohjeessa kermaa ja maitoa käytetään yhtä paljon. Minä olen todennut, että 1:2 on tarpeeksi kermainen omaan makuuni. Lisäksi käytän hiukan vähemmän nestettä kuin Melasniemi. Annos ei ole suurensuuri, mutta keitto on sen verran tuhti, että pieni määrä riittää varsinkin, jos tarjoat keiton alkuruokana.
Blogissa on myös perinteisempi ohje (lue: kevyempi, mutta ei yhtä taivaallinen ohje) maa-artisokkakeitolle ja maa-artisokasta kannattaa tehdä myös maukasta muhennosta. Komppaa kalaa täydellisesti.
Maa-artisokkakeitto Antto Melasniemen tapaan
pieni alkupalakeitto kolmelle-neljälle (neljälle keittäisin pikkuisen isomman satsin, on nimittäin petollisen hyvää)
Myös esimerkiksi puolitoistakertaiseen keittoon käytän kermaa vain saman määrän kuin tähän satsiin, eli käytän suhteessa enemmän maitoa. Edelleen keitto säilyy riittävän kermaisena
500 g maa-artisokkia
1-2 dl kermaa
4-5 dl maitoa (varaa hiukan enemmän, jotta voit tarvittaessa ohentaa keittoa)
suolaa
valkopippuria
pinnalle ruohosipulia (taittaa keiton kermaisuutta)
1. Kuori ja paloittele maa-artisokat.
2. Laita kattilaan maito ja kerma. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lisää maa-artisokat ja keitä, kunnes ne ovat kypsiä.
3. Soseuta samettisen sileäksi. Lisää tarvittaessa maitoa, jos keitto on liian paksu. Keitto kannattaa ohentaa suhteellisen ohueksi, muuten siitä tulee turhan tuhti.
4. Ripottele päälle ruohosipulia.
Kaikki reseptit jotka alkavat sanoilla täydellinen tai maailman paras, ovat minusta houkuttelevia. Aika helposti olen siis höynäytettävissä:) Tässä tapauksessa uskon kyllä. Maa-artisokka on ihanaa!
Ja täällä taas kyynikko, joka suhtautuu todella skeptisesti tuollaiseen ylisanoilla hehkuttamiseen 😉
Mutta maa-artisokka on niin parasta, taas yksi hyvä syy lisää nauttia syksystä.
Maa-artisokasta pidetään täälläkin. Olemme keiton teon lisäksi muhentaneet niitä, ohje vain ei näköjään ole päätynyt blogiin. Pienten möykkyisten yksilöiden kuoriminen voi olla rasittavaa puuhaa.
Yritän aina tarkasti valita ne, mutta niitä möykkyisiä ei kyllä voi täysin välttää. Raivostuttavia toden totta.
Täydellisen näköistä 🙂 Minä käytän aika paljon maa-artisokkaa,mutta parhaimpana pidän sitä ihan uunissa paahdettuna,kera hunajan ja chillin.
Kiitos 😉 Kerran yritin paahtaa maa-artisokkia, mutta en saanut kovin hyviä aikaan. Miten teet ne?
Ehdin jo vähän kaivatakin tätä ohjetta kun tästä kommenttiboksissa kerran mainitsit. Ihmettelin että miten siitä “tavallisesta” kasvisliemeen tehdystä sopasta voisi muka saada vielä parempaa, mutta taidanpa uskoa nyt. Mulla on mustajuuria jääkaapissa ja teenkin niistä sopan tähän tapaan.
Mustajuuria, oih ja voih. Niin ihania!
Tämä on kyllä taivaallinen keitto, kerro, miten toimi mustajuurella.
Olen aina tehnyt maa-artisokkakeiton ihan vain veteen ja kermaan, kun kasvis- ja muiden liemien käyttö peittää minusta maa-artisokan hienoa mutta herkkää makua. Nyt kun luin tämän, niin tuo maito tuntuu ihan ilmiselvältä valinnalta veden sijaan. Taisit juuri muuttaa mun reseptiä. Kiitos.
Jään odottamaan innolla näkemystäsi optimaalisesta kerman ja maidon suhteesta. Tämä oli taivaallista, mutta aion myös testata toimisiko myös kevyempänä versiona, jos haluaisi keitellä arki-iltana.
Maa-artisokkakeitto on mahtavaa! Itse tein viimeiksi keväällä kun sain talven yli maan alla muhineita artisokkia käyttöön. En edes tiennyt aiemmin että ne säilyy maan alla talven yli..
Minäkin olen joskus saanut samanlaisia aarteita, ovat nimittäin kuulema todella satoisia.
Kivistössä tehtiin juuriselleriperunakeittoa viime viikonloppuna ja sekin oli kyllä erittäin hyvää. Ei ehkä täydellistä niin kuin tämä mutta kokeilemisen arvoinen sekin! Reseptiä seuraa jossain vaiheessa!
Sitä jään odottamaan, juuriselleristä tein kerran pannacottaa ja kermassa pyörittämisen jälkeen maku oli hämmentävänkin mieto, koska sellaisenaan siinä on kuitenkin ihan tunnistettava ominaismaku.
Maa-artisokka on ihan parasta! Kerran sain ystävältä omasta maasta nostettuja, tuoreeltaan ei tarvitse kuoria, pelkkä pesu ja kevyt raaputus riitti! Omaan täydelliseen keittooni tulee 6 ainesta; hyvään kanaliemeen keitän ja nokare homejuustoa!
Siis Aila aka Heleen; tuo i näyttää ihan l:ltä:)
Tämä fontti on kyllä vähän ongelmallinen tuon kannalta i / l erottamisen suhteen 😉
Muodossa jos toisessa, maa-artisokka on ihanaa ja parhaimmillaan suoraan maasta. Ehkä ensi vuonna täälläkin laitetaan mukulat kasvamaan.
Just eilen pyörittelin kaupassa maa-artisokkia, mutta vaihdoin ne juuriselleriin, taidankin kokeilla niillä huomenna ;). Mistä noin kauniita keittokulhoja olet löytänyt?
Tuo ylempi hirvikääryleet kuulostavat myös hyviltä, toimisikohan naudanpaistista?!?!
Tuo maidossa keittäminen toimii kyllä varmasti myös juurisellerin kanssa. Keittokulhot oli itseasiassa serkkuni kaapista, mutta ovat Villeroy & Bochin Cellini-sarjaa. Ovat kyllä todella kauniita.
Ylemmät kääryleet olen monet kerrat valmistanut myös naudasta. Toimii oikein hyvin niinkin.
Olipas mukavaa kun kommentoit, tervetuloa toistekin!
No nytpä on kokeiltu ja juureskin oli vaihtunut jääkaapissa palsternakkaan ;), mutta keitto onnistui loistavasti. Jopa meidän 10v kehuis keiton maasta taivaaseen, kiitos ohjeesta. Tarjosin “lisänä” lehtipersiljaöljyä. Tämä jää kyllä vakioreseptiksi!
Olipas hieno idea tehdä keitto palsternakasta. Otanpa saman testiin meilläkin ja ehdottomasti lehtipersiljaöljyn kanssa. Kiitokset siis vinkistä!
Sen verran vielä “avaudun” että minulla oli 300g palsternakkaa ja lisäksi laitoin yhden rosamundan (sellaisen pienehkön rosamundaksi) kiehumaan maitoon samanaikaisesti. Ajattelin että tarvitsisi rakenteen takia, mutta täytyy kokeilla myös ilman perunaa 😉 Peitin palat maidolla ja keitin kypsäksi ja lopuksi vasta lisäsin kerman. Mausteet samat. Maito tarttui vähän pohjaan, mutta vaihdoin kattilaa ennen soseutusta.
Muistaakseni Masterchef Australiassa-ohjelmassa he tekevät “pyreet” maitoon keittämällä.
Nu keittokulhot ovat todellakin kauniita, pitää käydä katsastamassa ihan livenä kaupassa, kiitos tiedosta.
Täällä kaikki “avautuminen” on enemmän kuin toivottavaa. Mietin olisikohan se kerma edesauttanut sitä, ettei mikään ottanut minulla pohjaan. Olin nimittäin aika varma, että se riski on olemassa, mutta ei mitään sinne suuntaankaan kuitenkaan tapahtunut.
Pingback: Kalassa, syöttinä Sushikirja | suolaa&hunajaa
Kaivoin Vappuaattona Lipstikkapuskan vierestä maa-artisokkia,olivat levinneet nurmikkoonkin,mutta tosi isoja olivat ja näinollen vähän helponpia kuoria. On se vaan taivaallisen ihanaa ja samettista keittona,eikä mitään muuta kuin maitoa ja kermaa maun mukaan, sekä merisuolaa ja vähän valkopippuria. Ei kun herkuttelemaan.
Mahtava herkku, ei taida harmittaa, edes nurmikolle karkaaminen. Minäkin juuri harkitsen täällä löytyisikö kerrostalomme pihalta joku paikka, johon kehtaisin upottaa…
Toimii myös erinomaisesti ruokakermalla, nyt kun sitä sattui vain olemaan jääkaapissa. Uskomattoman kuohkea tuli silti keitosta! Superhyvä resepti. Kiitos! 🙂
Hieno juttu, en ole ikinä uskaltautunut kokeilemaan ruokakermalla, kun olen ajatellut kuohkeuden perustuvan juuri kuohukermaan. Tämä on ihan meidän suosikkikeitto, ihanaa, että tekin tykkäsitte!
Jos perunoita käyttää, niin ehdottomasti Lapin puikulaa. 1/3 menee huomaamatta joukossa ja tuo kuitenkin pienen lisäsäväyksen. Pieni määrä hyvin möyhennettyä valkosipulia sopii myös joukkoon, itse ostan lasipurkissa valkosipulimössöä ja puoleen kiloon maa-artisokkaa piisaa tilkka teelusikkallisen päässä.
Puikula on sosekeitoissa ja muusissa ihan ehdoton. Pääasiallinen peruna meidän perheessä talvisaikaan.
Olen varautunut tuon valkosipulin suhteen, vaikka muuten olen sen suuri ystävä. Eihän se vaan jyrää herkkää artisokkaa alleen?
on kyllä loistokkaan kuuloista. Itsekin tuohon keittoon hurahtaneena käytän omaani (Groteskista opitusti!) tryffeliöljyä. NIin samettista, niin eleganttia! (niin, keitto siis, ei kokki)
Hei hyvä idea! Tryffeliöljyä voi surutta hurautella sinne sun tänne.
Artisokkia ei välttämättä tarvirtse kuoria jos ne pesee hyvin niin keittelee kuorineen isoina paloina maitodossa , sitten vain paseeraa niin kuoreet jäävät siivilään, massa takaisin kattilaan ja ohentaa sitä sopivasti kermalla ja maidolla , maut sekaan ja ajaa sileäksi. nam helppoa kuin mikä. Samalla ohjeellahan voi tehdä pyrettä kun jättää paksummaksi ja lisää ehkä vähän perunaa joukkoon.
Jos haluaa laittaa valkosipulia niin ehdottomati paahdettuna.
Ps. Sekoittakaa nuolijalla niin ei pala pohjaan. Myös ritilä kattilan alla auttaa kummasti. 😉
Kuorineen minusta jää aina epämääräistä mustaa sinne keittoon huolimatta huolellisesta siivilöinnistä. Sen vuoksi kuorin ne aina, vaikka toden totta aika paljon helpottaisi tuo sinun konstisi!
Aivan loistava resepti, kiitos 🙂
Ihanaa, että tykkäsit. Meilläkin tykätään kovasti – kestosuosikki!
Tällä tuli kyllä niin täydellisen kuohkeaa keittoa!
Tämä on ihan varma nakki 😉 Ihanaa kuulla, että tykkäsit!
Pingback: Pulled pork eli nyhtöpossu | Reseptit
Pingback: Saaristolaisleivän resepti | Reseptit
Pingback: Muheva coleslaw | Reseptit
Pingback: Rakastettu tiramisu | Reseptit
Pingback: Muhkeat korvapuustit | Reseptit
Pingback: Lumoava pavlova | Reseptit
Pingback: Amerikkalainen juustokakku | Reseptit
Pingback: Muhkea porkkanakakku | Reseptit
Epäilin tätä ohjetta pitkään ja nyt kun tätä tein niin totta vieköön ei ole minun makuuni. liian tunkkainen ja voinen tms. Mut ei mitään. Tein testikeiton ja sit tuunasin kokeeksi piene osan. Vähän sipulia ja salottisipulit voissa kuullotettuna ja puolikas kanaliemikuutio, sitten alkoi toimia. Samalla reseptillä huomiselle vieraille. Mutta, en tod tykännyt, vaikka tämä blogi yksi mun suosikeista onkin
Sipuli ja salottisipuli ovat oiva idea, terästää varmasti kermaisuutta. Kokeilenkin seuraavalla kerralla ohjeellasi. Olen nyttemmin vähentänyt vielä hiukan lisää kerman määrää. Mutta edelleen tämä on suosikkikeittojani, tykkään sen lempeydestä, mutta kokeilenpa ensi kerralla, tuleeko sinun ohjeillasi vielä parempaa.
Pingback: Mitä tänään syötäisiin? Tässä 40 arkiruokaa. | Strictly Style | Idealista