Tietoa mainostajalle ›

Blog

Palvelukseen halutaan: Personal farmer – ruusukaalipaistos

Kurkkumätä, etanainvaasio, citykanit ja tomaattien raskausarvet. Rutkasti yrttejä, pinaattia ja porkkanoita. Siinäpä lyhyesti ensimmäisen viljelykesäni sato.

Toukokuussa raahasimme naapurin kanssa viljelylaatikot kerrostalomme pihaan. Toivoa täynnä tyhjensin taimimyymälän, kannoin säkkikaupalla luomumultaa laareihin, istutin lajikkeen jos toisenkin ja aloin odottaa satoa. Kuvittelin lähteväni nöyrästi liikkeelle ja tiedostin rajalliset kykyni. Vihertumpelona tartuin kirjoihin ja päätin selättää vähäiset taitoni.

Nyt lienee jo korkea aika todeta, että  kesän hehkein satokausi alkaa olla ohitse ja tyydyn listaamaan tappiot. Kukkakaali – kanin ruoaksi. Kesäkurpitsa – kurkkumädän uhri. Kyssäkaali, meirami, muutamat salaattilajikkeet ja moni muu kasviparka – etanoiden rei’ittämiä. Tomaatti – hirvittävä määrä raakileita, jotka eivät kypsy millään. Olin jo hakemassa niitä sisälle turvaan, kypsymään omenan kylkeen, kun löysin osan niistä haljenneina kuin raskausarvilla. Kylmä taisi voittaa tomaattiparat, kymmenistä tomaateista yksi on hailakanoranssi, mutta sitäkään ei hyvällä tahdollakaan voi kypsäksi sanoa. Kukkaa ja uutta raakiletta vuodenajoista sekaisin mennyt taimipolo kuitenkin edelleen pukkaa tulemaan ahkerasti.

Kyllä eivät nyt puolelle suvulle perunat kasvattaneet isovanhempani katsoisi hyvällä pojantyttären avuttomia ponnisteluja. Montaa kokemusta, mutta ei kovin montaa mansikkaa tai kesäkurpitsaa rikkaampana siirrytään syksyn viettoon. Ei kasvanut täällä paljon mitään porkkanoita ja yrttejä kummempaa. Mutta onneksi niitä sentään sitten puskittain. Tunsin itseni  hetkellisesti suurtilalliseksi, kun jaoin sisarelleni retiisejä, yrttejä, porkkanoita ja kesäkurpitsoja – no, ollakseni tarkka kesäkurpitsan. Yhden niistä kolmesta kurkkumädältä välttyneestä.

Kesän aikana opin yhtä sun toista, opeista tärkeimmän ainakin eli vähemmän on enemmän. Vähemmän lajeja, harvempaan istutettuna tarkoittaa vähemmän harventamista ja vähemmän kosteita piilopaikkoja etanoille. Pari pientä vinkkiä voisin tarvita ensi kesää varten edelleen, sillä uskokaa tai älkää ensi kesänä aion taas mennä taimimyymälään ja multakauppaan. Onni loppumattomista omista yrteistä, läjistä pinaattia ja monista muista yksittäisemmistä onnistumisista kantaa nimittäin ensi kesän – tai ainakin kevään suunnitteluvaiheen. Into saattaa tosin olla kovilla, jos ensi vuonnakin noukin sadoittain etanoita yksitellen pois viljelysteni kimpusta. Voiko turhauttavampaa hommaa olla? Ei niitä muuten tunnu pois saavan kuin käsipelillä. Vaikka muuta väitetään, vain pieni osa populaatiosta on riittävän perso alkoholille hukkuakseen olueen.

Luin Herttoniemen noin sadan hengen ruokapiiristä, joka oli vuokrannut pellot ja palkannut personal farmerin hoitamaan niitä puolestaan. Saisikohan sellaisen myös kolmelle viljelylaatikolle? Vai joko sitä voisi kutsua viljelyuusavuttomuuden huipentumaksi?

*****

Tänäkin vuonna meidän perheen pitivät ruoassa ammattiviljelijät. Mutta tämän Kokit & potit -blogista löytämäni ruusukaalilisukkeen ruusukaalit ovat ihan itse kasvattamiani. Paistos on helppo ja nopea. Meillä tämän kylkeen paistettiin kalaa, mutta liha ja esimerkiksi riistalinnut olisivat tämän kanssa kyllä toimiva kombo. Kalalla tai ilman, tämä täyttää erinomaisesti arkiruoalle asetetut vaatimukset: Ateria syntyy helposti alle puolessa tunnissa, ei maksa maltaita ja bonuksena tiskivuori ei tästä juuri kasva.

Vaikka etanat olivat tehneet osasta kasvin lehtiä kuin tilataideteoksia, oli joukossa onneksi muutama ihan oikea ruusukaalikin – juuri sen verran, että saatiin tämä lisuke kasaan. Jatkossa aion ostaa ruusukaalit kaupasta. Ruusukaali vaatii sen verran tilaa, että se vie kohtuuttoman tilan pienistä laatikoistani. Lopetan siis tämän postauksen näihin sadonkorjuutunnelmiin ja yritän säilyttää ne ensi kesään, jotta ensimmäisestä kesästäni hyötyviljelijänä jäisi muistoksi muutakin kuin suunnaton kiitollisuus suomalaisia maanviljelijöitä kohtaan.

Ruusukaalipaistos (resepti Kokit & potit)

2 hengelle lisukkeena

2 siivua pekonia
noin 10-15 ruusukaalia
2 rkl kermaa
suolaa
pippuria
kourallinen pähkinöitä tai pinjansiemeniä

1. Poista ruusukaaleista kanta, siisti mahdolliset huonot lehdet, irrottele päällimmäisiä lehtiä ja puolita ruusukaalit. Ei ole niin nuukaa, vaikka kaikki eivät olisi juuri samankokoisia.

2. Saksi paistinpannulle pekoni ja ruskista hetki.

3. Lisää ruusukaalit (myös irtolehdet). Ruskista niihin kaunis pinta, mutta varo polttamasta. Lisää kerma ja hauduta muutama minuutti.

4. Lisää lopuksi pähkinä. Kuumenna hetki.

Psst… Päivitykset ja pienet ruokauutiset suolaa & hunajaa -sivuilla Facebookissa

28 kommenttia “Palvelukseen halutaan: Personal farmer – ruusukaalipaistos

  1. Saldosi tuosta kasvimaasta vaikuttaa kuitenkin jotenkuten hyvältä kaikista hävikistä huolimatta. Yritit taitavat olla aika kestäviä suhteessa.Parempaa onnea sitten ensi kesänä!

    • Kiitos, jo pelkästään yrtit saivat homman plussan puolelle. Oli ihanaa sanoa ruoanlaiton lomassa: Kipaisempa pihalla hakemassa vähän yrttejä… 😉

  2. sauvajyvänen on 11.10.2012 at 18:31 sanoi:

    Tämä vuosi oli säiden puolesta niin haastava, ettei toista vastaavaa ole ollut. Pistä vaan kaikki tappiot säiden piikkiin, toisenlaisena vuotena samalla taidolla ja panostuksella olisit voinut hukkua satoon. Minä olen kasvattanut tomaatteja yli 10 v ja chilejä melkein 20 v, eikä koskaan ole tullut näin huonoa satoa.

  3. Nyt Jonna menee peilin eteen ja halaa itseään oikein pitkään ja sanoo: minä olen taitava tarhuri, savolainen luonnonlahjakkuus. OIkeasti. Kun ensimmäisenä kautena saa ison yrttisadon, kolme kesäkurpitsaa, retiisejä, porkkanoita, pinaattia ja ruu-su-kaa-li-a (!!!!), voi aivan aidosti olla todella tyytyväinen. Tomaattien kasvatuksessakin käytännössä onnistuit, sillä raakileet kertoo onnistuneesta kasvatuksesta, ei niitä noin vaan tule. Lämpöä ei vaan tänä vuonna riittänyt punastumiseen. Halkeaminen kertoo tietääkseni liiasta vedestä loppukesällä.

    Peukku ensi kesän suunnitelmille!

    • Hmmm…. liiasta vedestä. Mistäköhän sitä on tullut, tänä syksynä kun on tainnut sataa Helsingissä melkein kolme kertaa normaalit millit 😉

      Kiitos Hannele, näillä sanoilla ja parilla taputuksella omalle olkapäälle mennään ensi kevääseen saakka!

      PS Kiitokset ihanasta ohjeesta.

      • Kiitos itsellesi kun laitoit ohjeen jakoon!
        Luonto on kieltämättä hoitanut avomaalla kastelun ihan kiitettävästi. Ei minullakaan muuten taivasalla tomaatit ole kypsyneet. Ja ilma tuntuu siltä, että pakkanen vielä raakileetkin. Hrr.

  4. Ihana viljelysraportti. Meillä viljely rajoittuu parvekkeen yrttiruukkuihin, joista parhaiten kasvaneet muuttivat kanssamme Käkikellomaaan kesästä tänne sateeseen. Ilo ilo yrteistäkin on, maistuvat paljon paremmilta kuin kaupan hennot yrtit. Monesti niistä saa ilmaisen lihalisänkin ruokaan erilaisten örvelöiden muodossa…

  5. Voih, kävi ihan sääliksi raskausarpisia tomaatteja… 😀 Mutta ihan totta, tämä kesä ei surkeudessaan mitenkään voi toimia mittarina sun viherpeukalolle, uutta matoa/etanaa vaan koukkuun ensi vuonna! Meillähän on ne kurpitsankukkatreffitkin jo sovittuna.

    Nappaan ruusukaalireseptin talteen, teen ihan varmasti. Paistoin itse tänään niitä puolitettuina pannulla öljyssä, päälle vaan suolaa, pippuria ja gruyèreä – sikahyvää ihan näinkin simppelisti.

    • Ei, eiiiiii, uutta etanaa mihinkään. Niitä en todellakaan jää kaipaamaan tästä kesästä 😉
      Ihan meidän treffien takia, pitää jatkaa uraani viljelijänä.

  6. Parempaa viljelysonnea ensi kesälle, mutta minun kituviin ikkunalautayrttipurkkeihin verrattuna tuo on mainio saavutus! Ehkä ensi kesänä minullakin olisi aikaa laatikkoviljelmään… Hauskaa viikonloppua!

  7. Mä olen sellanen ruusukaalifani, että laitan niitä vähän joka paikkaan ja ostan lähikaupan vihannestiskin niistä usein tyhjäksi! Kasvimaalta lautaselle – aivan loistavaa! Ja parempaa satoa ensi kesälle 🙂 Meillä jäi tänä kesänä viljelyt kun oltiin 6 viikkoa rapakon toisella puolella. Ensi kesänä sitten!

    • Kasvimaalta lautaselle -taktiikalla kaikki maistuu niin paljon paremmalta. Ennenkuin ehditään edes huomata on taas ensi kesä 😉

  8. Sanna on 12.10.2012 at 10:06 sanoi:

    Siskon poika tykkäsi kovasti siitä kesäkurpitsasta ja niistä keltaisista porkkanoista. Itsekäs äiti tosin söi suurimman osan…:)

  9. Ruusukaalit.. huoh. Kade.

    Ehkä meidän pitää ensi keväänä pitää joku meidän viljelyspuuhailijoiden itse pystyyn laittama työpaja, jossa kaikki jakavat omat pienet oppinsa. Oltaisiin monenkertaisesti viisaampia sen jälkeen!

    • Minä olisin siinä työpajassa niin saamapuolella! Voin toki jakaa kaikki älä tee näin -vinkkini 😉

      • Älä tee-vinkit ne vasta tärkeitä onkin! Kannatan pieniä kevätiltamia. Voin tuoda kaikille halukkaille vähän mintun alkuja, niitä kun riittää… Puhumattakaan Saksankirvelistä ja lipstikasta. Ja joku muistaakseni kaipaili piparjuurtakin. Meillä olisi sellaista seiskytlukulaista mallia tyrkyssä.

        Nuo ruusukaalit on ihania ja suorastaan mahtava saavutus. Itse en edes yritttänyt niitä tänä kesänä. Lehtikaali on ollutkin sitten mukavan satoisa.

        Puutarhurointi on elämäntapa. Joskus onnistuu ja toisinaan ei. Tärkeintä ei ole perillepääsy vaan matka. Tomaatinkasvatuksessakin.

        • Minä olen mukana ja haluaisin huutaa kyllä kaikkiin noihin tarjouksiin, mutta sitten muistan kohtuuden 😉 Mutta ihan loistoajatus, tämä toteutetaan.

      • Joo, Tuslan kanssa samaa mieltä: ”ei näin” on paras vinkki! Tusla, mehän sitä piparjuurta kaivattiin ja silloin heitit jo ilmaan ajatuksen taimi- ja pistokasvaihdosta. Se siis täytyy järjestää!
        (Ihanaa puhua ja haaveilla keväästä, kun ikkunan takana joku kaataa vettä savista ja näpit ovat jo koko talven kestävässä ikijäässä!)

        • suolaajahunajaa on 16.10.2012 at 18:10 sanoi:

          Huono ääreisverenkierto on kirous 😉 Minulla ei ole varmaan yhtään pistokasta, mitä vaihtaa, mutta annan teille vaihdossa kaikki ei näin -vinkkini. Minun kannaltani reilu kauppa 😉

  10. Hyvinhän satoa oli tullut! Itse olen luovuttanut etanoiden suhteen ja takapihalla kasvaa laatikoissa vain etanoille kelpaamatonta eli yrttejä, kurpitsoja, herneitä, papuja ja varsiselleriä. Salaatit ja muut suuret etanoiden herkut olen siirtänyt parvekelaatikoihin terassille turvaan. Tänä vuonna etanat tosin olivat jo siirtyneet kukkapenkkeihinkin huolestuttavan lähelle parvekelaatikoita… Mennyt viljelykausi taisi tosin olla historiallisen onneton säiden ja etanamäärien suhteen.

    • Tähän historialliseen huonoon takerrun, jotta jaksan kasvattaa myös ensi vuonna. Salaatit kyllä varmaan siirtyvät meilläkin parvekkeelle. Jos etanat löytävät kolmanteen kerrokseen, syököön pois 😉

  11. Heeeeiiiii! Minä haluan olla ehdottomasti mukana vinkkipirkkopiirissä.

Post Navigation