Mustikkajäätelö limoncellolla
Klassinen makupari toimii myös jäätelössä. Jäätelönsyöntiä ei hylätä huikeiden litramäärien perusteella kylmässä pohjolassa talvellakaan, mutta juuri nyt tähän löytyisi makuaineet metsästä. Pieni kiepaus Alkon kautta tarvitaan toki myös.
Aiemmin tein mustikasta ja sitruunasta mustikka-limoncellohilloa. Silloin ajatuksena oli alunperin ollut jäätelö samaisista raaka-aineista. Olen treenaillut tätä sen verran, että kohta on lähdettävä vielä kerran metsään. Onneksi mustikoita voi periaatteessa poimia ensimmäisiin yöpakkasiin saakka.
Reseptin pohjan otin ensimmäisellä yrityksellä Maku-lehden mansikkajäätelöstä. Muokkasin sitä toista kertaa varten kuitenkin enemmän omaan makuuni. Reseptissä on mm. vähennetty kermaa suhteessa maitoon. Jäätelöstä tulee rakenteeltaan koneella pehmeähkö. Itse pakastin jäätelön koneesta ottamisen jälkeen muutamaksi tunniksi, jotta sain siitä kovempaa.
Mustikkajäätelö limoncellolla
2 dl täysmaitoa
2 dl kuohukermaa
vajaa 1 dl sokeria
2 keltuaista
1/2 sitruunan raastettu kuori (pienen sitruunan)
1/2 vaniljatanko
1-2 rkl limoncelloa
4-5 dl mustikoita (sokeroimattomia, jos käytät sokeroituja, kannattaa vähentää sokerin määrää reseptissä)
1. Sekoita maito, vajaa 1/2 dl sokeria, raastettu sitruunankuori, limoncello ja vaniljatangon siemenet kattilassa. Lisää seokseen vaniljatangon kuori ja kuumenna seos melkein kiehumispisteeseen. Nosta kattila liedeltä.
2. Vatkaa keltuaiset ja 1/2 dl sokeria vaaleaksi vaahdoksi.
3. Sekoita keltuaisvaahto maito seokseen ja kuumenna uudelleen, kunnes seos alkaa sakeutua. Lopeta keittäminen hetki, kun seos on hiukan sakeutunut, ettei kastike leikkaa kiinni. Seoksesta on tarkoitus tulla ohutta vaniljakastiketta.
4. Jäähdytä seos kylmäksi. Hyvä tapa on laittaa suurempaan kattilaan kylmää vettä ja “kylmäkalle” ja asettaa seos pienemmässä kattilassa sinne jäähtymään.
5. Kun seos on jäähtynyt lisää joukkoon vaahdoksi vatkattu kerma ja soseeksi survotut mustikat. Mustikat kannattaa soseuttaa huolella, muuten ne jäävät jäätelöön jäisiksi sattumiksi.
6. Jäähdytä jäätelöksi jäätelökoneessa koneen ohjeen mukaisesti. Pakasta jäätelö muutamaksi tunniksi, jos haluat siitä kovempaa.
Voi vietävä, kun on herkullisen näköiset kuvat. Oon niin onnellinen kun mulla ei oo jäätelökonetta
🙁
on nääs kaikki nämä ihanat herkut ja niiden kokeilu edessäpäin!
Kiitos kuvakehuista, välillä on kivaa tuunailla.
Minun mielestäni kaikki jäätelökoneet voisivat olla yhteiskäytössä, koska ainakin meillä se on noin 350 päivää vuodessa käyttämättömänä, vaikka jäätelö on ihanaa.
Olen tyrkyttänyt omaani lainaksi Soul Kitchenin Annalle. Ala sinäkin tiirailla siellä Velkavuorella naapureiden kaappeihin 😉
Jesss, tätä on odotettu 🙂 minulla on nyt kolme eri, ihanaa, jäätelöreseptiä odottelemassa tekoaan, herkkuja siis mahan täydeltä!
Ja minä odotan sitä teidän mansikka-raparperijäätelöä… Vink, vink.
Kyllä Nanna puhuu asiaa noista kuvista. Upeat!
Kyllä Nanna tietää. Nanna on ollut kurssilla. Vaikka sitä tuskin huomaa Nannan omista kuvista. ( Mikä ei ole kuitenkaan kurssin syytä ;D)
Ja minä olin samaisella kurssilla ja luin kirjankin 😉 Useimmiten sitä ei huomaa… Mutta silloin kun huomaa, lähetän kiitoksia Jennille mielessäni.
Kiitos!
Onpas ihanan väristä! Meillä on nyt vain se ongelma, että pakastin on niin perskuleen täynnä mustikoita, ettei jäätelökoneen kulho mahdu sinne ollenkaan!
No, se on onneksi väliaikainen ongelma. Tähän ei tosin vielä kulhollista uppoa 😉
Ei vaikuta varsin pahalta tuo :).
Kuvia ihailin minäkin.
Hyvää olikin, varsinkin toisella kerralla, kun ymmärsin soseuttaa ne mustikat kunnolla ja päästiin sattumista 😉
Jätsi, se on parasta. Varsinkin tällainen sesongin jätski!
Siis jätski eikä jätsi… Jätsi voisi kyllä olla hyvä sana jollekin asialle sekin…
Jätsi= a) jätskin syöntiä Kirjurinluodolla
b)Taru Sormusten herrasta- kirjoista unohtunut musiikkia rakastava jättiläisten kansan edustaja
c) erittäin älykäs ja kaikkeen positiivisesti suhtautuva henkilö vrt vastakohta jästipää
Nanna: Hehhee!!! Sä oot paras sananselittäjä! (Tää nauraa kippurassa)
Kyllä, sen on pakko olla B. Kiva, Nanna, kun olet back! Kun sä olet niin etevä 😉
Kelpaa, mikähän olisi talvisesongin jätski. Kyssäkaali 😉
Voi kun tekee tuollaista mieli nyt! harmi kun en voinut ottaa kaikkia valmistamiani mustikkahillopurkkeja tänne ,mukaan mahtui vain yksi.
Täällä päässä taitaa olla joku aika iloinen mustikkasuu ensi talvena 😉
Hehkeät kuvat! Jos saa utsia, niin minkä kirjan luit? Minunkin varmaan pitäis vähän lukia, opiskella ja viitsiä…
Ihana jäde, olen koko kesän suunnitellut saman tapaista, tosin vielä kookoslisällä, siis kookos-mustikka-like-tyyppistä jädeä. Toteuttamatta edelleen ja ne mustikatkin mettässä. Mutta vielä mä ehdin!
Luin sellaisen kuin Plate to Pixel, joka on siis ollut työssä työn alla varmaan puoli vuotta. Toinenkin kirja on tuossa odottamassa, raportoin, jos on hyvä.
Kookos voisikin olla aika kiva lisä, reseptiä odotellessa. Nyt voit mennä metsään, eihän siellä enää hyttysiä kai ole. Hyvin ehdit!
Munkin piti udella, että mistä kirjasta on kyse. Mä ostin keväällä Tukholman Fotografiskasta (käymisen arvoinen paikka muutes) tällaisen opuksen, joka on ollut mielestäni suht hyödyllinen. Näemmä tuon saa myös ladattua ilmaiseksi pdf:nä. (Tosin tuossa teoksessa on myös näin-rakennat-houkuttelevan-näköisen-pasta-annoksen-styroxpallon-päälle -tyyppisiä juttuja.)
Äsh, raapustukseni katosi juuri johonkin bittiavaruuteen. Onko niin, ettei näihin kommentteihin voi sisällyttää html-koodeja? (Hyvin mahdollista on myös, että kommentoin äskön johonkin totaalisen eri paikkaan…)
Oliko tuo Plate to Pixel hyvä kirja? Mä ostin keväällä Tukholman Fotografiskasta (kannattaa käydä muutes) Food Photography From Snapshots to Great Shots -opuksen, jota olen yrittänyt lueskella. Ihan ok opus (sen saa muutes ladattua ilmaisena pdf:nä netistä, yritin linkittää, mutta ei ilmeisesti onnistu, googlaamalla löytyy), mutta siinä on jonkin verran saat-näyttämään-pasta-annoksen-muhkeammalta-asettelemalla-sen-styroxpallon-päälle -tyyppisiä juttuja.
Se edellinen oli jäänyt odottamaan hyväksyntää, mutta oli siis tullut perille. Minulla on myös tuo toinen kirja, kun tilailin niitä Amazonista kerralla useampia, mutta siihen en ole vielä tutustunut. Tämä kirja, jonka luin on aika peruskamaa eli ihan alusta lähdetään, mutta ihan hyvä ensimmäinen opas. Siinä periaatteena on, että kaikki pitää pystyä syömään, mitä kuvataan eli ei styroksipalloja tai muuta vastaavaa. Kirja on Tartelette-blogin pitäjän kirjoittama eli sieltä voi käydä kurkkaamassa tyyliä. Pitää myös suosittuja kuvauskursseja – Ranskassa pidetty kurssi myytiin loppuun ihan hujauksessa.
Ja Tukholman matkan voisi kyllä ottaa taas listoille eli kiitos museovinkistä!
Voi hyvät hyssykät! Mä kutsun pian itseni teille syömään ja jädelle!
Paremmissa suissa jo, mutta seuraavalle erälle sitten 😉
Oi oi oi, tätä on pakko testata! Hieman kiire saattaa kyllä tulla, sillä mulla jätskin syönti jää syksyn tullen kokonaan.. Mutta onhan tässä vielä muutama viikko aikaa (toivottavasti). 🙂
Syksyyn on vielä monenmonta viikkoa aikaa, nytkin ihana aurinko hellii meitä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Ihan kesä siis!
Wau, mielettömät kuvat ja aivan varmasti suussasulava resepti. Voi kun olisi maku-läppäreitä, niin voisi saada ihan pienen maistiaisen…
Makuläppäri hmmm…. jotenkin tuo ei ehkä kuitenkaan herätä suunnatonta ruokahalua 😉
Upeat kuvat ja herkullisen oloinen resepti!
Kiitos.
Ihanat kuvat toivat niinsanotusti veden kielelle 🙂
Kiitos, onpas ihana saada tällaista palautetta!
Nam, näyttää todella herkulliselta!
Kiitos, kohta voisi kai säällisesti taas pyöräyttää satsin 😉
Pingback: Mies kun tulee siihen ikään… | Kokkailua ja väkerrystä