Farangin karkkipossu ottaa kotioloissa aikansa, mutta palkitsee odottajansa.
En ole listaihmisiä: En pysty listaamaan kymmentä suosikkiravintolaani, -kirjaani tai -elokuvaani. Ravintola-annoksista nyt puhumattakaan. Sen kuitenkin tiedän, että jos jotain listaa ryhtyisin sorvaamaan, Farangin tajunnanräjäyttävä karkkipossu olisi mukana varmasti. Ystäväni Masutoaitemun Riitta oli kokeillut sitä kotona ja hänen jatkuvasti hyvällä ruoalla hemmoteltu miehensä oli todennut sen olevan parasta ruokaa, mitä Riitta on ikinä kokannut. Ystäväni taidot tuntien se on aika paljon sanottu.
Jos haluaa päästä helpolla, kannattaa varata pöytä Farangista. Karkkipossun valmistus on monivaiheista ja vie pari päivää, joten ihan helpot ja nopeat -kategoriaan tällä ei päästä. Resepti edellyttää aika lailla raaka-aineiden metsästystä ja päivystämistä hellan ääressä. Asian voi myös ottaa niin, että lihan hauduttelu on hyvä syy maata sohvalla huumaavassa aniksen, soijan ja inkiväärin tuoksussa lukemassa kirjaa. “Valvon tuota keitosta” saa laiskottelun näyttämään ahkeroinnilta. Lopputulema on kuitenkin vaivan väärti, joskin Farangin keittiön ammattilaiset päihittävät minut tässä asiassa edelleen kuusi-nolla.
Tarvittavat raaka-aineet löytyivät Vii-Voanista Hakaniemestä. Valtaosa itseasiassa olisi löytynyt ihan Stockaltakin samoin kuin paikallisesta K-supermarketista (joka tosin on tavallista parempi). Lähinnä cassian takia jouduin menemään Hakaniemeen. Muut raaka-aineetkin saa kyllä Vii-Voanista muita kauppoja edullisemmin. Cassian voi Sillä Sipulin mukaan korvata kanelilla. Ne muistuttavat toisiaan, ainakin hajussa on kuitenkin jonkin verran eroa, maun osalta en osaa arvioida, kuinka suuri ero on. Alla kuvassa molemmat. Korianterin juurta en löytänyt edes Vii-Voanista, korvasin sen Kulinaarimurujen Jaanan vinkistä korianterinsiemenillä.
Tankkasin huolellisesti sekä Kulinaarimurulan että Sillä Sipuloiden versioita ja tenttasin Riitalta viime hetken vinkit. Oma versioni on yhdistelmä näistä kolmesta, mutta pohjautuu pääosin Kulinaarimurulan reseptiin. Tein reseptiin myös muutamia muutoksia, lähinnä annostukseen. Karkkikastiketta tuli alkuperäisen ohjeen mukaisella annostuksella ihan liikaa, vaikka meillä oli melkein tuplasti lihaa ohjeeseen nähden. Puolitin kastikkeen määrän, jos sen riittävyys epäilyttää, suurenna toki annostusta. Haudutusliemestä vain pieni osa menee karkkikastikkeeseen, loppu kannattaa pakastaa ja käyttää uudelleen. Palmusokeri on aika tyyristä, samoin kuin myös haudutusliemessä käytettävä vähäsuolainen soija, joten viemäriin heitettäväksi kumpaakaan niistä ei kannata ostella. Palmusokerin on muuten YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO nimennyt maailman ekologisesti kestävimmäksi makeutusaineeksi, koska se tuottaa ruokosokeria merkittävästi enemmän satoa samansuuruisella alueella ja tarvitsee vähemmän ravinteita.
Lopuksi vielä kätevä emäntä -vinkki: Karamellin saa irti kattilasta kiehuttamalla kattilassa runsaasti vettä, muuten se on aika helvetillistä hommaa.
Karkkipossua Farangin tapaan
4 hengelle pääruokana
750-900 g possun kassleria palana
Haudutusliemi
1 l vettä
4 dl vähäsuolaista soijaa
2 dl valkoviiniä
1 dl osterikastiketta
1/2 dl makeaa soijaa eli ketjap manista
1 dl sokeria
1 valkosipulin kynsi
5 cm:n pala inkivääriä
1 rkl korianterin siemeniä
2 valkopippuria
10 cm:n pala cassian kuorta (tai 2 kanelitankoa)
4 tähtianista
Karkkikastike
200 g palmusokeria
1/2 dl vettä
1/2 dl sokeria
1 1/4 dl haudutuslientä
2 tähtianista
5 cm:n pala cassiankuorta (tai kanelitanko)
Lisäksi
riisiviinietikkaa
korianteria
punaista chiliä
Päivä 1
1. Pilko inkivääri ja valkosipuli krouveiksi paloiksi. Laita kaikki haudutusliemen ainekset suureen kattilaan ja kiehauta. Lisää liha ja hauduta kannen alla nelisen tuntia.
2. Nosta liha kattilasta jäähtymään ja siivilöi haudutusliemi.
3. Laita molemmat jäähtyneinä jääkaappiin yön yli, liha kevyen painon alla.
Päivä 2
1. Valmista karkkikastike. Kuori haudutusliemen päältä rasva pois ja mittaa kattilaan tarvittava määrä. Lisää cassian kuori (tai kanelitanko) sekä tähtianikset. Kiehauta ja ota pois levyltä.
2. Sekoita toisessa kattilassa vesi ja palmusokeri. Kuumenna sokeri-vesiseosta miedolla lämmöllä, kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta. Kannattaa muistaa mieto lämpö, ettei sokeri pala. Minulla meni ensimmäisellä kerralla hiukan turhankin tummaksi, mutta se ei onneksi maistunut palaneelta.
3. Lisää haudutusliemi sokerin joukkoon. Ole varovainen, sokeri kuplii voimakkaasti ja on todella kuumaa. Keittele kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa paksuta. Tässä voi loppua usko, mutta Riitan vinkin perusteella jatkoin sitkeäksi ja noin tunnin kohdalla kastike oli tahmaisen paksua.
4. Leikkaa possu sopivan kokoisiksi reiluiksi suupaloiksi.
5. Kuumenna öljy kattilassa tai rasvakeittimessä 170 asteeseen ja keitä lihapalat rasvassa kullanruskeiksi. Nosta talouspaperin päälle, jotta turha rasva valuu pois.
6. Sekoita kulhossa lihapaloihin karkkikastike, tuoretta korianteria sekä punaista chiliä.
7. Tarjoa lisäksi punaista chiliä ja riisiviinietikkaa, johon lihapaloja voi dippailla. Meillä possun kanssa tarjottiin myös prosaallisesti riisiä.
Tätä olen jo pari vuotta Farangin kirjasta suunnitellut tekeväni mutten sitten kuitenkaan ole tohtinut ryhtyä hommaan. Ehkä se alkuperäinen täydellinen possu kummittelee siellä taustalla ja pelkään että pettymys olisi liian suuri. Mutta nyt olisi ainakin speksit kohdillaan ja testimonialien vakuuttelut, niin ehkäpä minä myös uskallan.
Kyllä se siellä Farangissa on vielä edellä, mutta kyllä tämä kotonakin menee aika lailla kotiruokien kärkeen. Ja mitäpä sitä ravintolassa käymään, jos itse tekisi parempaa. Minulla on nimittäin periaatteena, että ravintolassa pitää syödä paremmin kuin kotona, muuten ei kannata lähteä 😉
Jep! En ole käynyt Farangissa enkä tehnyt karkkipossua kotona.. Kummastahan sitä sitten aloittais..?
Aloita omatekemästä niin ei tule paineita 😉
Komppaan Annaa, sen Farangin possun takia voisi nimittäin tirauttaa pari kyyneltä ihan vaan ilosta 😉
Voi Jonna minkä teit, suu vettyi kun näin tuon kuvan…. Tää on vaan ylimaallisen hyvää, ei siitä pääse mihinkään. Ja tosiaan, kannattaa jaksaa sitkeästi keitellä karkkisoossia kasaan, kärsivällisyys palkitaan. Mitenköhän ne muuten putsaa pannut Farangissa, kastikkeen sulattelu oli tosiaan perkeleellinen urakka!???
Ja sitä kastiketta on vielä niin sairaat määrät. Jäikö sinullakin yli vai olinko jotenkin kauhean pihi annostelussa?
Jäi, varmaan sellainen pari desiä. Ne jymähtikin iloisesti kattilan pohjalle. 😉
PS: piti vielä sanomani, ettei Laitakokkiakaan varsinaisesti käy sääliksi sun patojen äärellä…
Pitääkin muistuttaa laidalle tuosta asiasta 😉
Tätä ohjetta ja Farangia on hehkutettu niin monessa paikassa, että olisi melkein pakko kokeilla. Pitäisi vaan keksiä millä korvata osterikastike ennen kuin meillä voi tehdä.
Kala-allergia? Ei kai se ihan pilalle mene, vaikka sen ihan puolihuolimattomasti unohtaisikin…
Ilmoitin jo miehellekin että tätä on lähiaikoina luvassa 🙂 nam!
Siellä on miehellä kohta onnenpäivät 😉
Kesäinen Farang-kokemus oli kaikkiaan jotain liki yli käsityskyvyn. Sen jälkeen karkkipossusta on puhuttu joka viikko, ehkä useamminkin.
Luulen kans, että osterikastikkeen voi jättää pois tai korvata tilkalla vettä, suolaa ja sokeria:) Kastike on tehty (useimmiten) vedestä, suolasta, sokerista ja hippusentipasta osteriuutetta.
Meilläkin puhutaan aika usein viime kesän karkkipossusta. Se on vaan niiiiin hyvää.
Hyvä vinkki Minnalle, kiitokset siitä.
kiitokset vinkistä tosiaan. Allergisena vaikea keksi millä korvata kun ei voi maistaa :).
Totta, sitä ei tule ajatelleeksi, kun itse en onneksi ole allerginen millekään. Olen alkanut ymmärtää, mikä siunaus se on, kun ympärillä allergiat ovat alkaneet lisääntyä.
Tosi kauniin kuvan olet räpsäissyt. Ihan mielettömän hyvän näköinen annos.
Korianterin juurta saa käyttöönsä muuten sillä tapaa, että kun ostaa ja käyttänyt korianteriruukun, niin nostaa ne juuret sieltä mullasta (vai mitä turvetta se on) ja pesee juuret – hävikistä herkuksi.
Kiitos, onneksi makukin oli mitä mainioin.
Pitääkin ensi kerralla kaivaa ne juuret sieltä käyttöön. Kiitokset vinkistä, tätä tehdää meillä nimittäin toistekin.
Myös minä olen tavannut karkkipossun ohjetta kerran jos toisenkin, mutta parin erikoisemman aineksen kohdalla lykännyt sen tekoa monesti. Vaikka meillä on itämaakauppakin kauppahallissa ja sieltä takuulla löytyisi aineksetkin! Ja miksi se Farang ei tule tänne Ouluun??? Kysyn vain! Niin kerta.
No niin kerta, että teillä sieltä Oulusta on joku syy tulla tänne isolle kirkolle.
Mä muuten kans just viime viikolla päätin ketä käsken kylään kun teen tätä, on nimittäin vielä kans kotikokeilu edessä. Ja nyt siis vielä pitää miettiä sopivat etu- ja jälkiruuat tälle…. ai niin, ja kertoa niille,jotka meinaan käskiä.
Ihan kevyesti muuta, että jää tilaa tälle 😉 Ja jos hyvän päälle ymmärtää, tottelee kyllä sinun käskyjä.
Pingback: 11-11-1+1-haaste « masutoaitemu
Poikani tekivät tätä mulle toissa isänpäivänä. Superhyvää oli kotonakin; kasvatus ei ole mennyt ihan pieleen. Kokkasin tätä keväällä yhdelle toimistoomme tutustumaan tulleelle ruoka-asiakkaalle; saimme asiakkaan:-) Ja pieni vinkki; possupalat voi lopussa paahtaa rapsakaksi myös uunin grillivastuksen alla (jos uppoöljyssä paistaminen ahdistaa).
Uppopaistaminen tuntuu kyllä hyötyyn nähden turhan vaivalloiselta, eli ehdottomasti vedän ensi kerralla grillivastuksilla.
Ei ole todellakaan mennyt kasvatus pieleen!
Pingback: Farang – makutykitystä ja astiaihailua | Kettukarkki
Ihanaa, että tämä resepti löytyy täältä !
Samaa mieltä, vaikka ihan liian harvoin tuleekin tehtyä, kun on sen verran monipolvinen prosessi.
Mies sai joululahjaksi Tomi Björckin kirjan ja just loppiaisena tehtiin sen ohjeella karamellisoitua possua, kun oli koko päivä aikaa vartoa keittiössä ja laiskotella sohvalla. ;D Valmistettiin kuitenkin ruoka yhden päivän aikana ja siitä tuli todella hyvää, vaikka liha seisoikin jääkaapissa vain parisen tuntia.
Nopean Googlauksen jälkeen huomasin, että ohjehan on pyörinyt netissä jo vuosia ja meinasi ihan harmittaa, ettei se ollut osunut silmiimme aikaisemmin!
Onneksi nyt, se on niin hyvää, että sitä kannattaa odottaa.
Minulla on jo hetken ollut työn alla tarttua kunnolla niihin Björckin kirjoihin. Varsinkin se kakkonen on jäänyt ihan liian vähälle kokkaamiselle, vaikka sieltä löytyy vaikka mitä kokattavaa. Taidankin kipaista sen samantien hyllystä, koska parhaillaan on käynnissä viikonlopun kauppalistan teko
Pari viikkoa sitten tein tämän reseptin mukaa kotona ja eilen taas pääsin maistamaan Farangissa. Sekä mies että minä todettiin että maku ei jää jälkeen (!), mutta ravintolassa se lihan pinta on niin ihmeellisen ihanan kiinteän rapea. Kotona tehty sen sijaan oli mureampaa sisältä. Luulen, että tuo grillivastus pitää kokeilla seuraavaksi! Tuore korianteri on ehdottoman tärkeä elementti!
Onpa mahtavaa, että saitte niin hyvää aikaan. Se on nimittäin paljon se, siellä kuitenkin ammattilaiset asialla. Se pinta on kyllä mahtava, ihan siihen, ei ehkä grillivastuksenkaan kautta pääse, mutta lähemmäs varmasti. Ja ilman tuoretta korianteria tämä on ihan eri ruoka, se on ihan must!
Hei! Kuulun siihen prosenttiin, jolle korianteri maistuu saippualle enkä missään nimessä halua pilata saippuanmaulla näin hyvää annosta! Olisiko sinulla suositella/ehdottaa jotain muuta yrttiä sen tilalle? 🙂
Jos et pidä siitä, annos ei kyllä mene pilalle, vaikka jättäisit sen pois. Korianterin siemenet eivät samalla tavalla maistu, niitä uskaltautuisin käyttämään silti. Tiedätkö, minulla oli ihan sama. Vihasin korianteria. Nykyään vedän sitä huolella, olen addiktoitunut 😀 Tämä ei silti ollut käännytysyritys. Voit hyvin jättää sen pois. Jos haluat yrttiä, käyttäisin ehkä thaibasilikaa.
Haha kiitos vinkistä! Oikein hyvältä maistui onneksi ilmankin. Paljon tuli kämppikseltä myös kehuja että ehdotonta kotiruokain aatelia on tämä!
No, tämä on kotiruokien aatelia. Aika monivaiheista sellaista, että ihan ei joka viikko pysty venymään 😀
Ihanaa, että maistui. Tässä korianteri on minusta aika pieni osa kokonaisnautintoa, se sokerinen karamellikuori on sen sijaan välttämätön.
Olettekos käyttäneet pakastetun liemen uudelleen haudutusliemenä?
Olisi ehdottomasti pitänyt, mutta on pakko tunnustaa, että ensimmäisen kerran unohdin pakastaa liemen ja seuraavalla kerralla se unohtui pakkaseen… Jos kokeilet, kerro, miten kävi.
Pingback: Kovin on tahmaista - Sticky chicken - suolaa & hunajaa