Kasvimaallani näkyy häivähdys oranssia. Sadonkorjuu on taas askeleen lähempänä – ehkä. Treenasin kaupasta hankitulla kesäkurpitsalla ja tuloksena oli maistuvaa kesäkurpitsa-fetasalaattia.
Kesäkurpitsassani on ensimmäinen kukka. Olen ollut jo hiukan huolissani, koska Facebookissa ja blogeissa muut ovat keulineet kesäkurpitsankukillaan jo jonkin aikaa, eikä minun penkissäni ole tapahtunut mitään oranssiin vivahtavaakaan ennen viime viikkoa. Mutta nyt on. Pieni tuuletus istutuslaatikon laidalla on paikallaan. Oman maan satoa odotellessa treenailen kaupasta hankituilla kesäkurpitsoilla, jotta sitten tiedän käyttää tulevat aarteet arvoiseensa ruokalajiin.
Löysin tämän loistavan (ei, tämä ei ollut ylisana) salaattiohjeen Sillä Sipulista, joka puolestaan oli löytänyt sen Proud Italian Cook -blogista. Minulle kävi hiukan vanhanaikaisesti: Tein tätä lomanavauspiknikillemme, mutta kolmessa tunnissa ei yhden naisen liukuhihnalla syntynyt focaccia, sammiollinen gazpachoa ja tämä salaatti, joten salaatin suhteen oikaisin. Kesäkurpitsasuikaleiden paistaminen otti aikansa, eikä meillä enää kastikkeita sekoiteltu. Sillä Sipulista löytyy ohje myös kastikkeelle, itse lorautin salaatin sekaan hiukan oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa ja rouhaisin mustapippuria. Toimi oikein hyvin näinkin.
Salaattia varten kesäkurpitsasta tehdään kauniita, ohuita suikaleita. Mandoliini on siihen kätevä väline. Juustohöylällä voi onnistua kaikista pienimpien kesäkurpitsojen kanssa. Olen itse todella kriittinen kaikkien keittiötarvikkeiden suhteen, vaikka himoitsen monia välineitä. Meillä on pieni keittiö ja täydet kaapit, joten pyrin harjoittamaan tarkkaa harkintaa välineurheilun kanssa. Mandoliinia harkitsin kauan ja sen onnellisena omistajana on todettava, että sillä on paikkansa keittiössäni. Mieluummin poistan laatikoista jotain muuta tarpeettomampaa.
Oikaistu kesäkurpitsa-fetasalaatti
runsaalla piknikillä riitti kahdeksalle, lisukkeena noin neljälle
200 g fetaa
2 kesäkurpitsaa
erilaisia salaatteja (esim. rukolaa, viinisuolaheinää, pinaattia, vuonankaalia, keräsalaattia tms.)
öljyä
pinjansiemeniä
Kastikkeeksi oliiviöljyä, valkoista balsamicoa ja mustapippuria.
1. Paahda pinjansiemenet kuumalla pannulla. Laita ne jäähtymään sivuun (ei pannulla, etteivät ne jatka kypsymistä).
2. Suikaloi kesäkurpitsat mandoliinilla tai muutoin, sivelle niille öljyä molemmin puolin ja paista parilapannulla (tai grillissä, jos sellaisen omistat) nopeasti. Anna jäähtyä.
3. Sekoita salaattipohja erilaisista salaateista, lorauta joukkoon oliiviöljyä ja balsamicoa ja rouhaise sekaan mustapippuria. Sekoita hyvin.
4. Laita salaattipohja laakeaan tarjoiluastiaan, asettele päälle kesäkurpitsat ja murustele niiden päälle fetajuusto. Ripottele lopuksi päällimmäiseksi paahdetut pinjansiemenet.
Kurpitsa onkin itselle aika vieras, mielenkiintoinen resepti sinulla.. ehkä itsekin uskaltautuisin kokeilemaan 🙂
Minäkin olen löytänyt kesäkurpitsan vasta viime aikoina. Olen pitänyt sitä aina jotenkin mitäänsanomattomana. Olin väärässä 😉
Terveisiä Helsingistä tällä kertaa!Ihana oranssinkeltainen kukka ja tulkoon sellaisia vielä montakin.Itsekin teen usein höyläämällä kesäkurpitsasalaattia,tosin en kypsennä niitä.
Toivottavasti sinulla on ihana, rentouttava loma täällä! Pitäisikin kokeilla kypsentämättäkin salaattia.
P,s;kesti ikuisuus kommentoida ja piti vaihtaa vielä tuo käyttäjänimikin….
Sitä enemmän ilahduin kommentistasi. Onkohan taas jotain häikkää bloggerin ja wordpressin välillä. Toivottavasti ohimenevää.
Ei vaan se,että pitää olla wordpressin tunnukset jos tänne kommentoi.Ja olin unohtanut salasanani.,.,,,,nyt se on muistissa ;D
Hienoa, nähdään siis toivottavasti täällä jatkossakin 😉
Meillä kesäkurpitsa oli myös vasta nupulla viime viikonloppuna. Saas nähdä, kukkiiko jo. hiljaa hyvää, näissä puutarhurointihommissa ei pidä hötkyillä. 🙂
Siinä on tosiaan ollut opettelemista, mutta eikö puutarhanhoito jos mikä ole parasta kärsivällisyyskoulutusta. Tässä oppii myös sietämään vastoinkäymisiä – kävin asettelemassa juuri olutpyydyksiä maahan, nyt ne etanat saapuivat nimittäin meillekin.
Ounou! Etanat ovat viheliäisiä. Meillä on takapihalla menossa aikamoinen lehtokotiloinvaasio. Viheliäisyyden lisäksi ne ovat vielä aika ällöjäkin. :/ Kerro, jos löysti jonkun hyvän ja toimivan ansamallin!
Kävi ilmi, että vain pieni osa populaatiosta oli juoppoja ja hukkui olueen. Aika suuren osan noukin pois ja kyllä ne ovat ällöjä. Pitää yrittää toisenlaista ansaversiota, kerro, jos sinulla on hyviä vinkkejä.
Heh, oon vaan kerännyt pois, muovipussiin, litsannut (superällöä!) ja roskiin. Ei bioon vaan ihan karskisti sekajätteeseen. Sivumaku-blogissa oli jossain vaiheessa myös käynnissä etanasota, sieltä kantsii kurkistella, josko olisi jotain vinkkiä.
Meillä se on vaan niin, että jos ei naapurit osallistu etanasotaan myös, niin ei tässä paljoa kannata rimpuilla. Koska jos ne omalta pihalta väheneekin, niin naapurista tulee aina täydennystä. Etanavauhdilla, mutta kuitenkin.
Sama taktiikka minullakin. Minä olin toivonut, että istutuslaatikot olisivat jonkinlainen este etanoille, mutta toive ei toteutunut.
Pöh, mun eilinen kommenttini on näemmä kadonnut, ei oikein kännykällä kommentointi onnistu?
Mutta olisin vaan sanonut, että salaatti kuulostaa herkulliselta, paahdettu kk ja feta sopivat varmasti täydellisesti toisilleen.
Jopas on ihmeellistä. Yaeliankin valitteli kommentoinnin vaikeutta.
Olen tänä kesänä jotenkin löytänyt tuon kesäkurpitsan, mutta nyt pitää pitää vähän taukoa, etten ehdi kyllästyä ennen oman sadon saamista.
Mä otan tänä kesänä muistiin kaikki mahdolliset ohjeet joissa mainitaan kesäkurpitsa ja jään odottelemaan nousisko kotiväen plantaasilta yhtä mahtava sato kuin parina viime vuotena. Kukkia kuulemma puskee kiitettävästi. Niistäkin pitäisi kehitellä kaikkea kivaa, muutakin kuin friteerattuja kukkasia.
Kesäkurpitsa on kai aika satoisa, ainakin viime vuonna minäkin sain anopilta erinnäisiä kappaleita. Pakko tunnustaa, että ne kesäkurpitsankukat eivät meillä ole päätyneet edes friteeraukseen. Roomassa sain pastaa jonka päällä oli erittäin, erittäin ohuesti friteerattu kesäkurpitsankukka. Se oli kuin taideteos.
Rakastan kesäkurpitsaa (ja kurpitsaa) ja haaveilen, että joskus olisi kesäkurpitsan kukkia, joita voisi friteerata…
Pyydät taloyhtiöltä paikan istutuslaatikolle tai istutussäkille tai alat sissiviljellä siinä kaupungintalon puistossa 😉