Istutuslaatikoitteni tuotteliain kasvi on toistaiseksi ollut pinaatti, se on selättänyt etanatkin.
Blogiystäväni Nanna Kaikki äitini reseptit -blogista lupaili jossain vaiheessa talvea, että pinaatti on satoisa ja helppo. En olisi uskonut, kuinka satoisa se onkaan. En ole tehnyt mitään muuta kuin kylvänyt ja kastellut ja sitä vaan tulee ja tulee. Viereisen mizunan ovat etanat syöneet rei’ille, mutta pinaatti kukoistaa rinnalla.
Etana on viheliäinen lajike. Onneksi istutuksiini ei ole tullut niitä valtavia tappajaetanoita, mutta kyllä nämäkin ovat saaneet tuhoa aikaan. Olen kerännyt niitä nyt varmaan sata pois salaattieni kimpusta. Olen todennut tehokkaimmaksi tavaksi poimia käsin ensin kaikki, jotka onnistun sieltä löytämään ja sen jälkeen laitan yöksi olutansan kertakäyttömukista, johon sitten ne ryömivät. Etanavauhtia, mutta perille ovat päässeet kuitenkin. Olen joutunut huomaamaan, että vain pieni osa populaatiosta on persoja alkoholille eli olutansa tehoaa vain osaan ja loput joutuu noukkimaan käsin kuolemaan. Hidasta ja turhauttavaa, mutta ne ovat tehneet jo selvää kahdesta eri salaattilajikkeestani, nauriinvarsistani ja sen päälle steviasta, joten motivaationi on korkealla, vaikka se iljettävää hommaa onkin. Opin Soppakellarin Tuslalta, että etanat pitää tappaa ja hävittää huolellisesti. Niitä ei kannata heittää kompostiin eikä biojätteeseen, vaan tavalliseen sekajätteeseen tai uuniin. Saat niistä muuten entistä suuremman riesan.
Pinaattia on meillä syöty jo useaan kertaan mm. risotossa, erilaisissa salaateissa ja munakkaassa. Nyt oli vuorossa pasta. Niin kyllästynyt en kuitenkaan pinaattiin ole, ettenkö jo tietäisi, että tätä istutetaan ensi vuonnakin. Tuo kiitollinen kasvi saa minut tuntemaan itseni sankariviljelijäksi.
Jos on pinaatti kiitollinen kasvatettava, tämä pasta puolestaan on kiitollinen kokattava. Minimaalisesti pilkottavaa, pastan keitinveden kiehumisen jälkeen kymmenen minuuttia ja tuoksuva annos on lautasella. Paljon helpommalla ei ruokaa voi saada aikaan.
Pinaatti-vuohenjuustopasta
kahdelle
vajaa 200 g pastaa
noin 1/2 dl oliiviöljyä
75-100 g tuoretta pinaattia
2-3 valkosipulin kynttä
2 kesäsipulia tai salottisipulia
oliiviöljyä
1 dl kermaa
100-150 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Chavroux)
kourallinen silolehtipersiljaa ja basilikaa silputtuna
1-2 tl sitruunankuorta
reilusti mustapippuria
1. Kuumenna pastavesi kiehuvaksi. Pilko kastikeainekset valmiiksi, mutta älä aloita kastikkeen tekemistä, ennen kuin laitat pastat kiehumaan. Kastikkeen tekee alle 10 minuutissa. Keitä pasta.
2. Pastan kiehuessa kuumenna reilusti oliivilöljyä pannulla. Kuullota siinä valkosipuli ja sipuli. Älä päästä ruskistumaan eli malta kuullotella riittävän alhaisella lämmöllä.
3. Lisää pannulle pinaatti ja pyörittele sitä öljyssä muutama minuutti. Lisää kerma, vuohenjuusto ja raastettu sitruunankuori. Mausta kastike mustapippurilla ja lisää halutessasi suolaa. Kuumenna, kunnes vuohenjuusto on sulanut tasaiseksi. Lisää lopuksi yrtit ja sekoita kastike kypsän pastan joukkoon. Säästä hiukan pastan keitinvettä, voit tarvittaessa notkistaa kastiketta hiukan sillä.
4. Rouhi vielä pinnalle mustapippuria ja koristele yrttisilpulla.
Ja mikä parasta pinaatti on satoisa pitkälle syksyyn! 🙂
Sitä on helppo myös pakastaa, ryöppää vaan nopeasti, Nopea jäähdytys, hieman silppuamista ja sitten pakastimeen. Lämmittää mieltä sitten talvella lisäillä ruokaan omaa pinaattia. Ja hei, työkaverit taatusti ilahtuvat pussillisesta tuoretta pinaattia ja sinä voit paistatella hetken kätevänä emäntänä ja ruuan tuottajana! 🙂
Yksi megahyvä pinaattiruoka on muuten palak paneer: http://soppakellari.blogspot.fi/2008/08/intian-ihmeit-palak-paneer.html
Saattaa näyttää vähän eksoottiselta, mutta on herkullista.
Ihanaa, on siis satoa, mitä odottaa. Ihan helposti en pääse nimittäin pinaattiin kyllästymään.
Palak paneer on yksi omiakin suosikkejani, ei näytä niin kauniilta, mutta maku onkin sitten jotain ihan muuta.
Oi, pasta kuulostaa täydelliseltä. Nam!
Mä oon kaikille lesoillut koko kesän, että mun puutarhassa ei ole tänä vuonna etanoita. Kuinkas sitten kävikään? Eilen löysin reikäiset daaliat, ja niiden lehdiltä kymmenittäin etanoita. Voi kakka! Olutta ostin myös heti, ja ansa pitäisi virittää oikeastaan nyt heti.
Minäkin paukuttelin henkseleitä, ettei meillä mitään etanoita, mutta sitten ihan yhtäkkiä niitä tuli kymmeniä ja kymmeniä. Nyt olen ottanut muutaman vähennyskierroksen, saa nähdä auttaako yhtään, mutta aikamoista tuhoa niinkin pienet nilviäiset saavat aikaan.
Etanoiden torjunta on kovaa hommaa kyllä. Itse olen vähän luovuttanut sen suhteen ja alkanut suosimaan sellaista kasvatettavaa, jonka etanat jättää rauhaan. Salaateista sellainen tuntuu olevan roomansalaatti. Ei ole ainakaan tämän pihan etanoille kelvannnut jostain syystä. Meillä ei kyllä onneksi ole vielä niitä espanjan tappajaetanoita. Sitten voisi olla eri sävelet senkin suhteen.
Ja taidan kanssa sitä pinaattia ensi kesänä laittaa kasvamaan, kun on kerran noin innokas kasvamaan!
Pinaatti on todellakin ollut ihan mahtava kasvatettava, suosittelen. Ja niin monikäyttöinen, että sitä voi napsia sieltä ruokaan jos toiseen.
Laitan tuon roomansalaatin korvan taakse, yksi suosikkejani makunsa puolesta. Omista salaateistani myös vuonankaali ja viinisuolaheinä ovat ainakin toistaiseksi saaneet olla ihan rauhassa.
Nam, ihanan kuuloinen pastaresepti!
Kiitos, se on kyllä hyvää, erityisesti ottaen valmistusaika huomioon.
Me uusviherpeukalot just tarvitaan tälläisiä lajikkeita, jotka antaa onnistumisen tunteen! Ihana pinaatti! Hyvä tietää tuo vuonankaalijuttu, tänä vuonna mulla ei sitä oo, mutta sehän on todella hyvänmakuinen salaatti. On kaunis pasta. No miten ois, ens maanantaina puoliltapäivin mattolaiturilla? Vai ootko enää lomalla?
No hitto, olen lomalla kyllä, mutta ollaan juuri lähdössä jazzeille ja siitä Tampereelle. Ollaan siis poissa Helsingistä, harmittavaa! Olisin niin halunnut nähdä sinut livenä.
Ja seuraavan kerran kun tapahtuu tämmöinen merkittävä tapahtuma, vieraita Seinäjoelta asti, niin minä haluan kyllä tulla katsomaan!
juu, mä oon niin ihana livenä!!! ;D
mutta oikeasti, ja Annankin alempaan kommenttiin viitaten, niin olisi hauska kyllä nähdä (tosi monia teistä siis, joihin blogien välityksellä tutustunut), mutta aina vähän vaikia ruveta “tuntemattomia” kutsumaan, olkoonkin näinkin merkittävän tapahtuman kuin lakeuksien Nannan Helsingin vierailun tiimoilta….
Mutta ehkä joku aasinsilta löytyy taas tulevaisuudessa ja päästään kaikki kaffelle!
Me olemme aina täällä hollilla eli kun olet täälläpäin, laita viestiä. Olisi hienoa tavata sinut – voidaan ottaa Annakin mukaan 😉
Nyt vain kehittelemään uusia etanareseptejä, niistä oluella marinoiduista tulis varmaan hyviä!
Just nyt etanaa ei oikein tee mieli jostain syystä 😉
Tuore pinaatti on kyllä suurta herkkua. Me yritimme kasvattaa sitä parvekelaatikossa pari vuotta sitten mutta tulos ei ollut järin kehuttava. Pitäisi varmaan kokeilla uudestaan isommassa “astiassa”. Tuontapainen pasta, usein Ricottalla, on vakiopikaruokamme, pakastepinaatista tuoreen puuttuessa.
Periaatteessa kuvittelisi, ettei se mahdotonta tilaa vaadi eli ettei astian aivan valtava tarvitsisi olla. En ole sitä aiemmin kasvattanut, joten en osaa yhtään sanoa.
Ricotastakin toimii varmasti todella hyvin, pitääkin kokeilla, minulla jäi purkin pohja sitä pyörimään jääkaappiin.
Herkullisen näköinen pasta! Minun parvekeyrtteihini iskivät vihannespunkit – niitäkään ei tunnu saavan pois sitten millään, kun niitä ei voi edes nyppiä. Ärsyttävää!
Todella ärsyttävää. Yritän ajatella niin, että opettaa kärsivällisyyttä minun kaltaiselleni, kun tässä viljelyssä on luonnonvoimien armoilla. Useimmiten tämä ajattelumalli ei toimi 😉
Buu etanoille!
Mutta jee pinaatille! Täällä on niin kylymä, että pinaatitkin kärvistelee, mutta hiljalleen…
Oon muuten huomannu, että ainakin uusseelantilainen lamopinaatti on monivuotinen. Viimevuotisessa ja edellisvuotisessa kasvatuslaatikossa on yksittäisiä taimia erityisesti reunoilla, josta maan muokkaaminen on ollu vähäisempää.
Yritän ajatella positiivisesti ja keskityn vain siihen jee pinaatille -osuuteen, vaikka etanat ovat saaneet minulta kyllä buutakin kovempia voimasanoja. Kuvien perusteella oma lajikkeeni ei ole sitä lamoa. Ja usko pois, kyllä siellä pohjoisessakin vielä kasvaa yhtä sun toista. Kylmä on ollut täälläkin.
Todellakin buu etanoille, mutta hurraa pinaatille! Mun kasvimaan hero tuotteet ovat maa-artisokat ja minttu, niiden tuloa eivät edes varikset estä.
Pitäisikö tästä nyt vetää sellainen johtopäätös, että etanat kaihtavat voimakkaan makuisia yrttejä ja salaatteja, jos kerran mizuna, vuonankaali ja Ankeriaan roomansalaatti saavat olla rauhassa..?
Minullakin minttu kasvaa ja kasvaa, se on tosin parvekkeella. Sinulla on siis maa-artisokat lähteneet hyvin tulemaan? Huippua!
Itseasiassa mizuna meni, mutta viinisuolaheinä jäi, se taitaa olla mizunaakin tiukemman makuinen. En tiedä, mistä johtuu.
Nämä viljelmäjutut herättää aina kateutta, oli etanoita tai ei… Itse kun joutuu tyytymään ikkunalautaviljelyyn ja ihailemaan toisten viljelmiä… Täällä otetaan ilolla vastaan ylimääräiset pinaatit postipaketteina!
Muista olla kotona, ettei pinaatit homehdu postilaatikkoon 😉
Mekin asutaan kerrostalossa. Saimme pistää laatikot pihalle, kun ehdotin sitä yhtiökokouksessa. Innostuneita oli muutama ja innokkaita seuraajia sitäkin enemmän.
Minä olen jo luovuttanut osittain etanoiden kanssa. Kasvimaalla kasvaa enää yrttejä, herneitä, kesäkurpitsaa ja kurpitsaa. Ne ovat saaneet olla rauhassa. Salaatit kasvatan parvekelaatikossa terassilla, sinne eivät etanat onneksi ole (vielä) löytäneet.
Ehkä pitää ottaa tuo sama taktiikka noiden salaattien kanssa. Toivotaan, etteivät etanat vastakaan löydä tietään sinne laatikkoihisi.