Pinaatti-lohifritatta
Ensimmäiset maistiaiset pinaattisadostani. Että ihminen voi olla vähästä onnellinen.
Viime aikoina olen harventanut ja möyhentänyt välttääkseni ahneen puutarhurin kitukasvuisen lopun. Niinkuin kesän alussa arvelinkin, tulin istuttaneeksi aloittelijana siemeniä turhan tiheään ja versoja on puskenut urakalla. Olen yrittänyt varmistaa, että edes osalle niistä jäisi tilaa kasvaa. Naapurin penkissä näyttää paljon paremmalta. Minun pikkuruiset retiisinvarteni kalpenevat hänen komeiden kasvustojensa rinnalla. Naapurikateudelle on tänä kesänä tullut ihan uusi merkitys – en minä siitä autosta, mutta vihannesten vikkelämpi kasvutahti, se ottaa koville. Selityksen on pakko olla siinä, että nokkela naapuri onnistui valitsemaan laatikoilleen jotenkin suotuisammat paikat valon suhteen.
Ankaraa naapurikateuttani lievittivät onneksi urheasti kasvaneet pinaatinlehteni. Niitä on tulossa ihan tuhottomasti ja nyt sain ensimmäiset maistiaiset. Ette arvaa, kuinka kauan olen odottanut, että pääsen kirjoittamaan tuon lauseen. Noukin ensimmäiset hennot lehdet hartaana. Minun ensimmäinen siemenistä saakka kasvatettu satoni. Tuskin raaskin alkaa syödä niitä, mitäs jos ne loppuvat kesken?
Olin alunperin aikonut kehittää fritattan, jossa olisin hyödyntänyt nokkosta, mutta arvaatte varmaan, miten siinä kävi. Menin sekaisin pinaattisadostani. Uudessa Lantliv Mat & Vinissä oli hyvännäköinen lohifritattan ohje, josta sain idean tähän pinaatti-lohifritattaan. Tämä herkullinen munakas on mitä sopivin ylellisemmälle brunssille, mutta yhtä lailla helppo arkiruoka joka valmistuu kymmenessä minuutissa, jos sinulla on jäänyt edelliseltä päivältä keitettyjä perunoita.
Pinaatti-lohifritatta
kahdelle (kaksi blinipannullista)
150 g perunoita keitettynä ja jäähtyneenä
3 uuden sadon sipulia
2 rkl öljyä
2 reilua kourallista tuoretta pinaattia
4 munaa
reilusti tillisilppua
6-8 siivua kylmäsavulohta
1. Pieni keitetyt perunat ja sipuli.
2. Kuullota perunoita, sipulia ja pinaattia öljyssä, kunnes perunat ja sipuli ovat ovat kauniin kullankeltaisia.
3. Riko sillä aikaa munat kulhoon, sekoita joukkoon tilli ja mausta suolalla ja pippurilla.
4. Kaada munaseos pannulle, anna hyytyä hetki ja siirtele perunoita hiukan haarukalla, että munaseosta valuu niiden alle pannuun. Anna sen jälkeen hyytyä rauhassa.
5. Paista miedolla lämmöllä, kunnes seos on myös pinnalta hyytynyt (reilu viisi minuuttia). Älä päästä kuivaksi, eli ota pannu liedeltä heti, kun munaseos on juuri ja juuri hyytynyt.
6. Laita munakas tarjolle lautaselle ja asettele lohisiivut sen pinnalle. Voit laittaa päälle myös esimerkiksi muutaman rucolanlehden tai tilliä.
Tällä reseptillä osallistun myös Lilyn brunssihaasteeseen.
Mainiota ja mahtavaa! Onnea uusille pinaateille…
Kiitos, kiitos. Pönötän joka ilta – ja välillä myös aamulla – odottamassa kasvunihmettä 😉
Ymmärrän tuollaisen naapurikateuden täysin! Mutta Jonna, ihan mieletön kuva!
Voi kiitos, se on kesä ja kesän valo. Auttaa kummasti kuvaamisessa.
Oi, ekat pienet pinaatit:) Onnea niille!
Kiitos! Sittenkin se ensimmäinen palkitseva hetki tässä kasvimaahankkeessa 😉
Harras hetki se onkin, kun kesän ensi satoa kerää. Onneksi olkoon Jonna! Pinaattikin sai arvoisensa kohtelun. Upeaa.
Kiitos! Fritatta onnistui kyllä todella hyvin. Tosin kesän tuoreista aineksista kaikki maistuu mahtavalta.
OI miten ihanaa saada omaa satoa! Ja toivottavasti jatkossakin sato on runsasta! Mmm,herkullinen frittata:)
Kyllä siitä oikein mielelle tuli 😉
Pinaatti on uskomattoman tuotteilias, kun pääsee vauhtiin. Pian näet!
Ja harventele niitä retiisejä… Muistan eräänkin kaverini, joka osta varmuuden vuoksi 4 pussia retiisin siemeniä yhdeltä istumalta. Onneksi ei kylvänyt kaikkia heti.
Tein muuten tässä jokunen päivä sitten Sillä Sipuleiden hölskytysretiisejä, mainioita!
Jokunen siemen siihen minun pikkupenkkiinikin hurahti eli olen joutunut harventamaan todella ahkerasti. Nyt alkaa näyttää jo ihmismäiseltä.
Tästä opit ensi vuoteen 😉
Kiitos hölskytysretiisivinkistä, pitääkin testata, jos saan satoa.
Jee, aplodit pinaateille! Omat vihannekset ja kasvikset maistuu vaan niin paljon paremmilta. Ja varmasti paremmilta kuin naapurisi tehotuotanto… 😉
Näin ensimmäisen kokeilun perusteella olen samaa mieltä. Kauhean hitaasti ne kyllä kasvaa.
Jeee! onni on oman pihan antimista tehdyt ruoat 🙂
Eikö totta, teillä niitä on ollut tänä kesänä jo vaikka kuinka!
Tottakai ne kasvaa! (mun kasvimaalla “ahkeroinnin” tuloksena meillä myös poikkeuksellisen voimakas vesiheinäkasvusto)
Arvaa kun mä kattoin ja kattoi tuota kuvaa, ja sitten reseptin ainesluetteloa ja taas kuvaa, että hemmetti, kuinka mä sille kauniisti ilmaisen, että nyt se ressu luuloo rucolaa pinaatiksi…kunnes lopulta huomasin “voit laittaa päälle myös rucolan lehtiä”… Tunnustan, että jo googlasin pinaatin kuvia varmistaakseni onko olemas tuon näköistä lajiketta.
Silimät kätehen! (huuto osoitettu itselleni!)
Luottamuksesi hortonomian taitoihini on kyllä ihan perustellusti heikohko. Minua naurattaa täällä, kun mietin sinua kieli keskellä miettimässä, miten nyt ilmaisen nätisti, että tyttöraasu, se on rucola, eikä pinaatti. Melkein toivon, ettet olisi lukenut reseptiä loppuun saakka 😉
mä taas olin suuresti helpottunut, etten häpäässy ittiäni!
Mutta todistettavasti sahalaitaista pinaattia ei ole olemassa ja nyt me kaikki tiedämme sen 😉
Onnea brunssihaasteen voittajalle 🙂 !!
Kiitos. Olipas kerrassaan kiva palkinto, joskus onni suosii 😉