Varhaiskaalipiirakka
En ole ilmeisesti ollut tarpeeksi pelottava kaalimaan vartija, sillä citykanit olivat tehneet selvää kukkakaalin taimestani. Lohdutukseksi paistoin kaalipiirakan varhaiskaalista. Sen jälkeen viritin kaniaidat viljelylaatikoitteni ympärille, puput pysyköön poissa palstaltani.
Kun olin Saksassa au pairina, samalla kielikurssilla kanssani oli venäläinen Valentina, joka paistoi maukasta kaalipiirakkaa. Se oli venäläistyyppinen, ilmeisesti hiivaleipätaikinaan leivottu piirakka, jota parempaa en ole sittemmin saanut. Voi toki olla, että aika kultaa muistot.
Valentina oli miehensä työn perässä Saksaan muuttanut kemian tohtori, joka täytti päivänsä kielikurssilla ja lastenhoidolla, kun he rakensivat vauraampaa tulevaisuutta lännessä. Neuvostoliitto oli hajonnut muutamia vuosia aikaisemmin ja koko itä-länsiasetelma oli muuttunut merkittävästi aika lyhyen ajan sisällä. Tämä näkyi kielikurssillamme, samoin kuin kurdikysymys ja Bosnian sota. Samalle kurssille ei mahtunut turkkilaisia ja kurdeja. Maailmanpolitiikka näytti aika erilaiselta lähietäisyydeltä katsottuna. Kielikouluni oli tosin yksityinen ja sen vuoksi opiskelijakunta oli Volkhochschuleen nähden valikoidumpaa: Akateemisten siirtolaisten puolisoja, saksalaisten kanssa naimisiin menneitä rouvia ja Saksaan yrittäjäksi halajavia.
Kaalipiirakan lisäksi muistan Valentinasta hänen suorapuheisuutensa. Oma osuuteni Suomi-kuvan rakentamiseen oli palautteen perusteella surkea. Valentina nimittäin totesi kerran kaikkien meidän skandinaavien olevan kauhean tylsiä ja tosikkoja, kun taas venäläiset vastapainoksi ovat kekseliäitä ja iloluontoisia. En tiedä, perustuiko mielipide laajempaan otokseen vai olimmeko me kurssin muutamat skandit (syy on siis osittain myös ruotsalaisten kurssikavereitteni) pohjana tälle johtopäätökselle. Sen voisi kääntää myös muotoon, että olemme järkeviä ja käytännöllisiä. Paljon miellyttävämpi mielikuva kuin totinen tylsimys.
Kaalipiirakka syntyi tällä kertaa yrityksen ja erehdyksen kautta. Treenasin muutaman kierroksen ja opin läksyni. Ensinnäkin täytettä on huomattavasti helpompi käsitellä, kun valuttaa siitä ylimääräisen nesteen pois. Toisekseen taikinalevy kannattaa kaulita niin, että reunat menevät reilusti täytteen yli. Silloin saattaa onnistua leipomaan irvistelemättömän piirakan, joka ei vuoda. Kokeilin myös erilaisia versiota kuoresta ja omaan makuuni paras oli kermaviili-voitaikina, jonka ohjeen löysin Maku-lehdestä. Voit tehdä taikinan myös kermaviilin sijaan rahkasta.
Täytteen osalta on ymmärtääkseni ainakin kaksi koulukuntaa. Toisen mielestä voissa hauduttaminen riittää ja mausteeksi tarvitaan vain suolaa. Itse olen siirapin ja yrttien kannattaja eli vaikka haluankin, että varhaiskaalin hieno maku jää pääosaan, lisään joukkoon myös siirappia ja timjamia tai meiramia. Maltillisesti tosin.
Kaalipiirakka varhaiskaalista
Taikina
200 g voita
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1 dl kermaviiliä
Täyte
1 pienehkö varhaiskaali (noin 700 g kaalia)
1-2 sipulia
75 g voita
3 rkl siirappia
pari oksaa tuoretta timjamia/kuivattua tai tuoretta meiramia
suolaa
1. Aloita tekemällä taikina. Nypi jauhot, suola ja sokeri voin joukkoon tasaiseksi massaksi. Lisää kermaviili ja sekoita palloksi. Laita jääkaappiin vetäytymään useammaksi tunniksi.
2. Silppua sipuli ja varhaiskaali. Sulata voi suuressa kattilassa. Pyörittele kaalia ja sipulia voisulassa ja anna hautua noin tunti.
3. Mausta ja anna hautua vielä puolisen tuntia.
4. Ota liedeltä, valuta ylimääräinen neste ja anna jäähtyä ennen leipomista.
5. Kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Laita täyte keskelle, käännä reunat keskelle sulje huolellisesti eli nypi saumat kiinni huolella. Sulje myös päädyt. Voitele munalla ja pistä haarukalla piirakkaan muutama reikä.
6. Paista 175 asteessa noin 45-50 minuuttia. Anna vetäytyä.
Jos tarkasti katsoo, tuhotussa kukkakaalissa voi melkein nähdä hampaanjäljet. Luulenpa, että jollain on nyt maha pullollaan. On nimittäin ollut pienelle kanille syötävää, jos vertaa viereiseen ruusukaaliin. Pupuparat eivät tienneet, kenen kasveihin kajosivat. Toivottavasti verkkoni ovat kanin kestäviä, tänään niitä pyöri tilusten liepeillä taas kokonainen pesue. New Yorkissa citykanalat ovat lukemani mukaan trendien aallonharjalla, minä voisin harkita citykettulaa.
Hih, mä jo luulin alustuksen perusteella, että saadaan kanipaistin ohje… 😀 Mulla on partsilla varisongelma, kauniit mansikkani ovat nokanreikiä täynnä. Stupid birds.
Kaalipiirakkasi näyttää valloittavalta, siirappi ja yrtit olivat varmsti hyvä lisä.
Tosielämässä se piirakka oli aika ruma, mutta valitsin vähiten ruman kuvakulman. Onneksi se oli kuitenkin hyvää 🙂
Laulat siellä parvekkeella, ehkä se karkottaa varikset – ja tämä kommentti vain oman tuomiosi perusteella, en ole koskaan kuullut sinun laulavan.
Kiitos kun muistutit, (varhais)kaalipiirakka on taivaallista (kaaleja nakertavat puput tai kirpat ei)!
Hus kirpat! Kaalipiirakan paistoon siis.
Kanipaistia kannatetaan! Variksista taas ei varmaan kauhean hyvää pataa saa..
Niinkuin tuo kälynen ehti tuossa jo vähän avata, meillä ei pupuongelmia ole. Mutta kirppa-pirut söivät ruusukaalin taimet ja viime vuonna retiisit reikäisiksi. Niitä ei aidoilla pidetä poissa, taktiikkamme on toistaiseksi ollut luovutus: tänä vuonna ei retiisejä kasva.
Minusta kaneja voisi metsästää myyntiin kauppahalliin läjäpäin, niitä kun tulee koko ajan silmissä lisää!
Minullakin yhden salaatin lehdet näyttävät pelottavan reikäisiltä…
Voi noita city-kaneja:ovat söpöjä mutta kamalia kiusankappaleita samalla. Harmi sitä kukkakaaliaisi mutta toivottavasti muitten kasvistesi kohtalo on parempi.Hauska tarina kaalipiirakan taustasta ja Valentinasta;D Ihanan näköinen piirakka! Teen kyllä tuollaista sitten joskus syksyllä,kun jaksan enemmän leipoa(helteiden mentyä ohitse..)
Helteellä ei kyllä tosiaan tee mieli leipoa, mutta silti voisin kyllä ottaa tänne pienesti hellettä. Ei ole oikein lähtenyt kesä käyntiin…
Just tänään pohdin mitä tekisin mun puolikkaalla varhaiskaalilla ja mielessä kävi tarjota sitä naapuripihan pupuperheelle. Onneksi sain nyt paremman idean!
Pidä kiinni siitä paremmasta ideasta, puput näyttää saavan ruokaa ihan tarpeeksi muutenkin 😉
Heh, meillä näköjään sama pääraaka-aine tämän päivän postauksissa! 🙂 Hyvältä näyttää, uskaltaisinkohan kokeilla vaikka ne omat kypsennetyn kaalin kokemukset ovatkin melko negatiiviset…
Se on tietenkin makuasia, minä taas olen ihan lääpälläni kaaliin kaikissa muodoissa – ja kaikki kaalit käyvät ruusukaalista, varhaiskaaliin, kukkakaaliin ja ihan mihin tahansa vähänkin kaalia muistuttavaan 😉
….tämä oli ihan vaan sielä Volkhochsculen puolella….:)
Mua vaivaa ne cityfasaanit….
ilmankos jäi yks hoo-kirjain pois ;D
Siinä on tosiaan se pieni ero 😉
Kielikoulu kuului jostain syystä palkkaani. Otin kiitollisena vastaan, opin paljon, mutta nyt ihmettelen, miten se kieli voi valua päästäni pois.
Jos jotain positiivista cityfasaaneista, niin ainakaan ne ei sikiä samaa tahtia kuin kanit.
Kaalit ei ole mitään helpoimpia tapauksia, varsinkin kun niistä pitää moni muukin tuolla kasvimaalla. Meillä ei toistaiseksi täällä Kehä III:n ulkopuolella ole vielä kaniongelmaa, mutta lienee vaan ajan kysymys. Söpöjä, mutta ongelma. Sopivat pataan. 😉
Parhaiten mulla on menestynyt ruusukaali ja lehtikaali, toki olen myös aika laiska puutarhuri. Nuo on kestäneet parhaiten kaikenlaisia tuhohyökkäyksiä yms. Harsot auttoi asiaa, kun taimet oli vielä pieniä. Kukkakaalia taisin kokeilla kerran, aika heikolla menestyksellä. Parsakaalia on ollut muutaman kerran ja on siitä jotain tullutkin, mutta ei silläkään kauhiasti leveillä.
Ja aivan ihastuttavan oloinen piiras! Meillä kaali on toistaiseksi päätynyt vaan pannuun ja salaattiin. Siitä ei vaan saa kyllikseen, niin hyvää.
Meilläkin kanit vasta aika tuore ongelma. Toivottavasti saatte olla vielä jonkin aikaa rauhassa. Ehkä teillä on enemmän niitä kettujakin, jos se auttaisi.
Minulla ruusukaali ainakin kasvaa todella lupaavasti, eli toivon, että siitä tulee jotain satoakin. Salaattini on ilmeisesti kokenut jonkun hyökkäyksen, koska siinä on lehdissä pieniä reikiä.
Voihan kaali! meillä pörräsi jättiläismäinen citykani takapihalla jokin aika ennen lumien kokonaan sulamista, mutta nyt ei ole (onneksi) näkynyt kun olisi syötävääkin. Taitaa olla ihan ajan kysymys…olen iso kaalifani mutta en ole tainnut koskaan syödä kaalipiirakkaa, saati tehdä sitä. Pitää ehdottomasti kokeilla tuota sinun reseptiäsi, näytti herkulliselta 🙂
Pidän sormet ristissä, ettei teille niitä siunaannu jatkossaaan. Kaalipiirakka on niin hyvää, kannattaa tehdä. Osa tykkää tehdä piirakkansa voitaikinaan.
Tämä oli taivaallista! juuri iskin haarukan uunituoreeseen kaalipiirakkaan jonka tein tuolla sinun ohjeellasi. NAM!
Tästä sitä ihminen aina ilahtuu, joku muukin tykkää samasta reseptistä. Ihanaa, että maistui!
Ne kanithan vaanii siellä kuin haiparvet sukeltajan häkin ympärillä! Seuraavan kaalipiirakkaan ujuta vähän kaninlihaa joukkoon:)
Totta 😉 Toivottavasti on pitävät aidat. Pikku kanipaisti kelpaisi kyllä.