Sitruunainen parsarisotto
Suunnitelmatalous kuulostaa epäilyttävästi Neuvostoliitolta. Kun siihen yhdistää parsan, alkaa hävikin vähentäminen tuntua jo huomattavasti maittavammalta.
Hävikin vähentäjän luottotovereita ovat kauppalista ja etukäteen suunniteltu ruokalista. Nälän ostoskassia kasvattava vaikutus on tunnettu totuus, mutta olen itse huomannut, että vaikka kauppaan menisi kylläisenä, mutta ilman selkeää suunnitelmaa mukaan tarttuu kummasti kaikkea ylimääräistä.
Kahden hengen taloudelle pakkauskoot tahtovat olla turhan reiluja, eikä samaa ruokaa jaksa syödä kovin montaa päivää. Sama ongelma vaikuttaa olevan muillakin, sillä toiseksi eniten roskiin menee vihannesten jälkeen valmista kotiruokaa. Se on MTT:n mukaan pois heitetystä syömäkelpoisesta ruoasta 18 %. Tehdään liian suuria annoksia, jotka jäävät kaappiin pyörimään. Olenkin alkanut ketjuttaa raaka-aineita: Vaikka esimerkiksi parsaa joutuu usein ostamaan puoli kiloa kerralla, teen silti vain kahden hengen risoton ja seuraavana päivänä käytän loput parsat vaikkapa piirakkaan tai pastaan.
Parsa on parhaimmillaan tuoreena – nostopäivänä. Suomessa niin tuoretta parsaa saa vain harvoin, mutta montaa päivää parsaa ei kuitenkaan kannata säilöä. Parhaiten se säilyy jääkaapin vihanneslaatikossa kosteaan pyyhkeeseen kääräistynä.
Hävikistä herkuksi -vinkki: Mieti ruokalistaa jokunen päivä eteenpäin ja laadi hyvä ostoslista, jota seuraat.
Tämän parsarisoton ohje on aika klassinen. Nappasin Pumpkin Jamista idean parsankeitinveden hyödyntämiseen, muutoin pysyin perinteisellä linjalla. Tämä oli parsakauteni avaus kotioloissa ja kokeilut aloitetaan vasta seuraavilla kerroilla, kevään ensimmäistä kertaa ei meillä riskeerata, eikä luottoresepti pettänyt tälläkään kertaa. Lähiviikkoina kokeiluun menee Pumpkin Jamin parsa-vuohenjuustorisoton lisäksi myös Hannan sopan versio, jossa risotto oli pyöristetty tuorejuustolla.
Klassinen sitruunainen parsarisotto
kahdelle
250 g tuoretta vihreää parsaa
6 dl vettä
suolaa
sitruunamehua
2 rkl oliiviöljyä
1 pieni sipuli
1 kasvisliemikuutio
1 dl valkoviiniä
1 1/2 dl risottoriisiä (esim. arborio)
1/2 sitruunan raastettu kuori
20 g voita (noin reilu ruokalusikallinen)
reilusti parmesanjuustoa raastettuna (reilu kourallinen)
mustapippuria
(suolaa)
1. Katkaise parsoista puumainen osa varresta pois. Kun taivutat varovasti vartta, varsi katkeaa oikeasta kohdasta. Pilko parsat muutaman sentin pituisiksi palasiksi. Laita kiehuvaan sitruunamehulla ja suolalla maistettuun veteen. Nuput kannattaa laittaa vasta sen jälkeen, kun varret ovat kiehuneet muutaman minuutin. Keitä varsia 4-6 minuuttia, nuppuja siis muutama minuutti vähemmän. (Jos haluat käyttää nuppuja koristeena, voit myös höyryttää tai keittää nuput erikseen risoton valmistamisen loppuvaiheessa). Kaada parsasta keitinvesi pois, ota se kuitenkin talteen. Huuhtele parsat kylmällä vedellä, jotta ne ne lopettavat kypsymisen.
2. Laita parsan keitinvesi kattilaan, lisää valkoviini ja kasvisliemikuutio ja kiehauta liemi.
3. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä silputtua sipulia. Lisää risottoriisi ja kuullota sitä vajaa viitisen minuuttia.
4. Lisää vähitellen pienissä erissä kuumaa lientä. Lisää seuraava erä, kun edellinen on lähes imeytynyt riisin joukkoon. Lisää melko loppuvaiheessa raastettu sitruunankuori ja juuri ennen kuin riisi on kypsää lisää joukkoon myös parsa, jotta se lämpenee uudestaan. Kun riisi on al dente, sekoita risottoon voi ja raastettu parmesanjuusto. Paras risotto on löysähkö eli älä päästä risottoasi kuivumaan, äläkä keitä riisiä yli. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla, mutta ole tarkkana suolan kanssa – suolaa on jo melko runsaasti parsan keitinvedessä sekä kasvisliemessä.
5. Laita risoton pinnalle muutama parsannuppu sekä parmesaania ja tarjoa samantien.
Pssst… Hävikistä herkuksi on yli 30 ruokablogin yhteinen tempaus toukokuun ajan. Haluamme innostaa lukijoitamme taikomaan hävikki herkuiksi. Ja samalla pienennämme myös omaa ruokahävikkiämme. Kannattaa käydä Facebookissa tykkäämässä. Sieltä löydät kaikkien blogien inspiroivat ideat. Juuri nyt käynnissä myös kilpailu, jossa arvotaan Omenaminttu-blogin Hannelen kaunistakin kauniimpi kirja Kausiherkkuja omasta pihasta kaikkien 10.5. mennessä osallistuneiden kesken.
Parsasta en niin piittaa, mutta pakko oli käydä katsomassa Pumpkin Jamissa, että minkälaista on pasta-vuohenjuustorisotto 😀 Sehän paljastui kirotusvireeksi, mutta uskoin oikeasti, että joku on keksinyt sellaisenkin…
Virhe voi olla uuden alku eli ehkä alan kehittää jämistä yllämainittua ruokaa, kuulostaa hiukan eksoottiselta..
Korjaan kuitenkin typon, kiitos 😉
Totta, Jonna! Erityisen hyvä tarkennus oli, että listaa pitää seurata. Se on vaan niiiiin vaikeeta!
Enkä todellakaan pysty siihen itsekään aina, mutta nyt aion tsempata, vaikka houkutukset huutelevat ympärillä.
Pystyn kyllä arkisin asketismiin ja järjstyksen meininkiin, mutta viikonlopun koittaessa saatan lipsua päätöksistäni ja kauppareissulla ostoskoriin päätyy ihan jotain muuta kuin suunniteltua. Niiden kanssa sitten ihmetellään seuraava viikon alku, että mitäs näistä!
Suunnitelmataloudesta mulle tulee kyllä mieleen Jari Sarasvuo, hassua. 🙂
Ja jotenkin Jari Sarasvuo ja Neuvostoliitto istuu aika huonosti samaan lauseeseen 😉
Parsa on ihanaa ja ohje kuulostaa herkulliselta.Hienoa,että ruuan tuhlaukseen kiinnitetään huomiota. Helpompaa on,kun voi ostaa useita tuotteita irtopainossa,niin ei tule turhaan ostettua liikaa. Täällähän se on helppoa,mutta Helsingissäkin on Punnitse&Säästä-ketju,jossa monia raaka-aineita voi ostaa juuri sen verran kun tarvitsee.
Minäkin pyrin ostamaan mahdollisimman paljon irtona, mutta harmittavan monien raaka-aineiden kohdalla se ei onnistu. Jouduin jopa ostamaan viikko sitten punasipulin pussissa ja nyt se oussin keskimmäinen sipuli muodostaa suurimman osan tämän viikon ruokahävikistä, koska se oli homehtunut.
Parsarisotto on ihan parhautta! Parsaa duunataan ja tuunataan pian mun köökissäkin.
Tuskailen tuon Yaelianin mainitseman asian kanssa usein kauppareissulla, sinkkutaloutta pyörittävänä ostaisin kaiken mahdollisen irtomyynnistä jos vain olisi mahdollista. Isoista pakkauksista iso osa tuppaa mennä haaskuun, valitettavasti.
Parsa on todellakin ihan parhautta, pitää vetää hyvät överit, niin jaksaa taas sitten odottaa ensi vuoteen 😉
Anna, ihan sama ongelma meilläkin, vaikka on kaksi. Tuosta samaisesta nipusta on nyt käytetty risottoon, pastaan ja piirakkaan…
Juu, listoja tehdään ja niitä suunnitellaan rakkaudella, mutta mitä siellä kaupassa aina tapahtuu kun aina sieltä kauppakassista löytyy jotain listan ulkopuolelta 😀
Voihan parsa, nyt eletään kyllä niin ihania aikoja kun parsakausi on taas alkanut 🙂
Jotenkin tunnistan tuon saman ilmiön, tänään syöksyin taas hirveässä kiireessä kauppaan, ja lista jäi työpöydälle. Yritin olla oikein harkitseva, loppuviikosta selviää, miten onnistuin 😉
Parsasesonki on ihan mahtava, onneksi sitten alkaa raparperi ja sitten uudet perunat, mansikat, mustikat, vadelmat jne. Monta ihanaa kuukautta edessä.
Etsin netistä parsarisoton ohjetta ja tämä tuli vastaan, kiitos! Sitten testaamaan.. 😉
Hui, aina jännittää, kun joku testaa reseptiä. Pidän täällä sormet ristissä, että tulee hyvää 😉
Tein tätä risottoa lisukkeeksi paistetulle kuhalle ja voikastikkeelle, hyvin onnistui. Vieraatkin kiittelivät, vaikka pippurin vähän unohdinkin… 🙂
Käytin kylläkin Risellan (pakko työttömänä jostain säästellä – etenkin koekeittiömeiningeissä) risottoriisiä, joka ei suinkaan ole risottoriisiä vaan espanjalaista parboiled-kamaa. Ihan kiltisti sekin kyllä totteli oikeaa valmistustapaa.
Pippuri nyt on pikkujuttu 😉 Onpas mukavaa kuulla, että maistui sekä sinulle että vieraille.
Jep. Kiva kun on lähellä sukulaisia jotka kalastavat ja toisinaan saalista tulee jopa yli oman tarpeen. Vapun tienoilla, kun jäät olivat viimein lähteneet, nostivat ukot pari-kolmekymmentä kuhaa ja pari ämpärillistä ahventa. Oli siellä joku maltillisen kokoinen haukikin seassa. Hyviä kalapihvejä on jemmassa pakkasessa. 🙂
Minäkin haluan tuollaisia sukulaisia – tai ainakin ne kalasaaliit 😉
Pingback: Summa summarum | suolaa&hunajaa