Tuunattu pappilan hätävara
Marjastus on minusta äärimmäisen rentouttavaa. Ja myös oikein palkitsevaa: Tässä tuhotaan viime kesän kyykistelyn satoa – yhdistettynä kuukauden teeman mukaisesti juustoon.
Yritän aina tällätä itseni laitakokin vanhempien Saarenperään mustikka- ja vadelmakauden aikana. Anoppiraukka joutuu raportoimaan säännöllisesti satokauden etenemisestä ja odotetun sadon suuruudesta. Homman hauskuus on säilynyt varmaan eritoten sen vuoksi, että pakastimemme on verrattain pieni, eikä mustikkamättäissä kyykistely mene ikinä urakoinnin puolella rajallisten säilytysmahdollisuuksien vuoksi.
Meillä on anopin kanssa erilainen taktiikka: Minä noukin marjat suoraan roskattomina, koska inhoan marjojen siivoamisvaihetta. Anoppi tyhjentää puskat tehokkaasti poimurilla ja siivoaa sinnikkäästi. Vuosien kokemuksella voin todeta, että minun tavallani pienikin pakastin jää puolityhjäksi, mutta vastapainoksi olen tyhjentänyt pääni kaikesta turhasta. Minun versioni on siis slow-marjastusta. Anopin taktiikka taas varmistaa, että mustikoita riittää näin pitkälle kevääseen.
Sain idean tähän jälkiruokaan Campasimpukan sööteistä mansikkakupeista. Hätävaran hengen mukaisesti halusin tyhjentää pakastinta ennen marjastussesongin alkua: Meillä lähdettiin liikkelle Saarenperän mustikoista ja lopputuloksena syntyi oma versioni pappilan hätävarasta.
Ja tämä on helpompaa kuin heinänteko: Kupin pohjalle ensin lemon curdia raikastamaan kokonaisuutta ja sitten vain kerroksittain kauramurua, mustikoita ja mascarponekermavaahtoa.
Pappilan hätävara
Mascarponevaahto
neljälle
2 dl kuohukermaa
250 g mascarponea
1 tl vaniljasokeria
1. Vatkaa kerma oikein löysäksi vaahdoksi. Lisää mascarpone ja vaniljasokeri. Vatkaa tasaiseksi.
Kauramuru
(tätä tulee turhan paljon, mutta pienempää annosta on aika hankalaa tehdä)
25 g voita
1/2 dl vehnäjauhoja
1/4 dl kaurahiutaleita
1 1/2 rkl sokeria
1/2 tl vaniljasokeria
1. Hiero kaikki ainekset kulhossa tahnamaiseksi taikinaksi.
2. Laita taikina jääkaappiin voin tunniksi.
3. Sirottele taikina leivinpaperilla päällystetylle uunipellille.
4. Paista 175 asteessa noin kymmenen minuuttia, kunnes muru on kauniin kullanruskeaa. Anna jäähtyä kunnolla ennen annoksen kokoamista.
Siis mitä häh, asutko säkin Haagassa?
Kauramurua pitää tehdä iso satsi että osa siitä ainakin päätyisi uuniin eikä parempiin suihin 🙂
Ja tukevasti asunkin. Päättelin jostain pizzeriasuosituksestasi, että sinäkin asut tällä suunnalla. Voidaan alkaa tunnistaa toisiamme ostoskärryjen annista tai laittaa neilikan sijaan parsa napinläpeen…
Tästä satsista riittää maistetettavaksi jo taikinavaiheessa 😉
Hei mehän nähdään reilun viikon päästä, ollaan niin Liemessä kameroidemme kanssa!
Totta, se onkin ihan nurkan takana. Minulla on ihan kattoon viritetyt odotukset sen Nannan kuvan perusteella!
Olette ilmeisesti sitten palanneet Roomasta? Kauhean hyvän näköinen hätävara. Lemon curdi on kiva idea.
Minun taktiikkani mustikanpoiminnassa on poimia ne torilta:)
Siis sinulla on tuollainen laiskanmiehen taktiikka. Rehellisyyden nimissä minulla on mansikoissa vielä laiskemman naisen taktiikka eli äiti poimii ne torilta ja tekee niistä tuoresoseet meillekin 😉
Roomasta palattiin eilen ja matkaraporttia tulossa. Olin lukenut kaikki postauksesi todella huolellisesti, mutta vasta kun katsoin kameran ruudulla ottamaani kuvaa Antico Arcosta havahduin, että sinun skootterikuvasi oli samasta ravintolasta…
Meillä tehdään säännöllisesti samansorttista jälkkäriä, mutta kauramuru on korvattu murennetuilla suklaakekseillä (esim. Safarilla). Älyttömän hyvää (ja helppoa). Vaahdon sekaan lorautan vielä huikan galliano-likööriä.
Meillä mä poimin mustikat suht siististi, ja apupoika kerää puoli metsää mukaansa. Mekin muuten asuttiin Haagassa ennen viimeistä muuttoamme. 🙂
Tuo Gallianohan on ihan loistava idea. Meillä on vielä jokunen mustikkakippo pakastimessa eli ehkä kokeilenkin seuraavalla kerralla.
Haaga on siis mitä ilmeisemmin varsinainen kulinarismin kehto – vaikka nyt olettekin muuttaneet pois.
Niinpä, asustelevathan Victoria, Dantsku ja pikku-Estellekin Hagassa.
Kuten me kaikki muutkin aristokraatit…
Siis kaikki missä on lemon curdia on hyvää ;D
No niin on. Piste.
Jos on ihan pakko tehdä pieni määrä kauramurua (tai kiire) sen voi tehdäpaistinpannussa. Samat aineet mutta ei jauhoja eikä seisotusta. Pannulle ensin voi sitten kun se on sulanut niin ryynit, sitten kun ne alkaa saada väriä niin sokerit. Sinnikästä sekoitusta puulastalla.
Tuo onkin hyvä idea, koska tähän tarvitaan oikeasti todella vähän, mutta antaa kuitenkin kivaa tuntumaa rakenteeseen.
Hih, yksi haagalainen löytyy täältä myös! Hulluilta päiviltä tarttui ostoskoriin purkki mascarponea, joten jotain tällaista vois kyllä viikonloppuna väkertää!
Haaga on siis todistettavasti hyvä paikka asua ja elää – ja ainakin täällä syödään hyvää ruokaa 😉
Tämä on varmasti hyvää ja kokeilen. Tosin näin eineskokkina pitää ensin selvittää mitä tuo lemon curd on ja mistä sitä saa…
Minä voin ratkaista sinulle heti tuon pulman, lemon curd on sellaista sitruunatahnaa, jota löytyy ihan sillä nimellä kaikista vähänkin suuremmista – ja saattaa löytyä pienemmistäkin ruokakaupoista. Lasipurkki, usein hillohylly. You can do it 😉
Hmm, haagalaisessa vesijohtovedessä lienee jotain spesiaalia, kun niin moni hyvä bloggaaja asuu siellä… 😉
Allergia vie järjen ja ajatuksenjuoksun, joten tyydyn komppaamaan Ankeriasta mustikanpoiminnan ja Yaeliania lemon curdin suhteen. Toivottavasti pää tokkeentuu kuvauskurssille mentäessä, ihana tavata Anna sinut siellä! 🙂
Olisinkin kyllä ollut kovin yllättynyt, jos olisimme tavanneet mustikkametsässä 😉
Valokuvauskurssia odotellessa…