Vadelmapavlova
Suomalaiselle ruoalle omistettu helmikuu on hyvä lopettaa suosikkilistaukseen. Meillä kasvaa monia mahtavia raaka-aineita, niitä kannattaa kehua. Suomalaiset puutarhan- ja metsänantimet päätyivät tällä kertaa toiselta puolelta palloa lainattuun pavlovaan.
Täysin subjektiivisesti valittuna parasta Suomesta on:
1. Marjat. Lakka, vadelma, mustikka, mansikka…Listaa voisi jatkaa ihan loputtomasti. Minusta myös marjassa käyminen on rentouttavaa, jos se ei mene urakoinnin puolelle.
2. Kala. Hyvää se on toki muuallakin. Pilkkimiesten rivistöjen ja kalastusharrastajien lukumäärän perusteella se on myös muiden kuin minun arvostama herkku. Oma suosikkini on ahven. Alkukesästä ei tarvita mitään muuta kuin uusia perunoita, voissa paistettuja ahvenfileitä ja reilusti tilliä. Tämä onkin suora aasinsilta seuraavaan suosikkiin.
3. Perunat. Perunaa saa toki kaikkialla, mutta pohjoisessa ne ovat jotenkin poikkeuksellisen hyviä. Ehkä pottu pitää karuista olosuhteista.
Lisäksi bonuksena tilli ja raparperi. Uudessa Glorian Ruoka & Viinissä Pekka Terävä olisi valmis nostamaan tillin Suomen kansallisyrtiksi. Hänen mukaansa missään tilli ei kasva niin aromikkaaksi kuin kylmässä Pohjolassa. Olen samaa mieltä myös Terävän tillisuosikeista: Parhaimmillaan tilli on uusien perunoiden kanssa ja tilli-jokirapuklassikossa.
Huomenna voin toki olla ihan eri mieltä tästä listauksesta, koska aikamoinen määrä hienoja raaka-aineita jäi listauksen ulkopuolelle. Olen toisaalta myös sitä mieltä, että esimerkiksi suomalaiset tomaatit eivät koskaan hakkaa paikan päällä nautittuja italialaisia serkkujaan. Kasvuolosuhteet ovat siellä niin paljon suotuisammat. Miltä teidän parasta Suomesta -listauksenne näyttäisi?
Olisin halunnut tehdä pavlovan lakasta, se on marjasuosikeistani aika vahva ykkönen – se on niin harvinaista herkkua. Pari viime vuotta on ollut ilmeisen heikot hillavuodet, koska soilta marjaa ei helsinkiläiskauppoihin ole juuri päätynyt. Sen vuoksi tein pavlovan nyt pakastimesta kaivamistani vadelmista, jotka ovat päätyneet sinne appivanhempien takapihalta ja mökin vadelmapuskista.
Marenkiin otin vinkkejä Top Chefin Lassen pavlovasta. Siitä tuli suuri oikeanlainen rapeansitkeä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana sokerin lisäämisen kanssa. Lisäsin sen itse ilmeisesti turhan nopeasti, minkä vuoksi marengista tuli uunissa saumoista hiukan kirkasta nestettä, mitä ei ole koskaan aiemmin tapahtunut.En ole suurensuuri kermavaahdon ystävä, sen vuoksi minun versiossani kermaan lisätään joko tuorejuustoa tai rahkaa. Jätin myös vadelmat aika happamiksi, koska marenki on itsessään niin makeaa.
Pavlova vadelmista
ainakin 4 annosta (erillistä kuppia)
Marengit
2 valkuaista (paino yhteensä 70 g)
70 g sirosokeria
70 g tomusokeria
1. Erottele valkuaiset huolellisesti keltuaisesta. Koko homma kaatuu muutoin siihen. Kannattaa käyttää huoneenlämpöisiä munia.
2. Ala vatkata hitaasti ja lisää vähitellen sirosokeri samalla kiihdyttäen vatkaustehoa. Vatkaa kuohkeaksi, kiinteäksi ja valkoiseksi vaahdoksi ja lisää sen jälkeen tomusokeri ja vispaa kovaksi vaahdoksi.
3. Tee leivinpaperin päälle uunipellille joko annoskuppeja tai yksi suurempi reunallinen kakkupohja pursottamalla tai lusikalla. Itse yritän tehdä kupin pohjasta aika ohuen ja saada aikaan kuopan, jotta sisään mahtuu kunnolla marjoja.
4. Kuivata 100-125 asteessa noin tunti tai kunnes marenki on kuivaa.
Täyte
1-2 dl kuohukermaa
1/2-1 prk maitorahkaa tai 1/4-1/2 prk Philadelphia-tuorejuustoa
400 g vadelmia
sokeria maun mukaan
Täytteen määrä on makuasia, sen vuoksi tässä on leveämpi haitari. Jos teet suuremman määrän, täytettä on aika reilusti.
1. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon rahka tai tuorejuusto.
2. Soseuta osa vadelmista kastikkeeksi ja makeuta makusi mukaan sokerilla.
3. Kokoa marengin päälle ensin vadelmakastiketta, päälle kerma-rahka/tuorejuustoseosta ja vielä reilusti vadelmia.
Suloiset herkut! Pavlova on kyllä jotain niin herkän hyvää:)
Se on aivan ihanaa. Kun marenki onnistuu, se kruunaa koko ruokalajin.
Hyvin samanlainen on oma parasta Suomesta -listaukseni. Siihen kuuluu lähes kaikki mitä kesäaikaan maasta ja vedestä saa irti. Kotimaiset marjat ja juurekset maistuvat todella makoisilta. Jos jotain tuohon lisäisin niin lihoista hirven ja poron, ne maistuvat aina niin kovin kotoisilta.
Hirvi ja poro kuuluisivat kyllä minunkin suosikkilistalleni, tiukkaa oli. Mutta hienoa, että meillä on näin paljon hienoja kotoisia makuja.
Jossain välissä listalla voisivat olla myös: Sienet. Ja suomalainen karitsa on nykyään ihan huippua.
Perunoista olen kuullut monesti, että eivät ole enää kuin ennen. Liikajalostettuja kuulemma. Onko perää vai onko aika vain kullannut muistot, en tiedä. Uteliaisuus herää kuitenkin, miltähän ovat maistuneet ennen… Vaikka minulle kyllä maistuu nykyisetkin TImot ja Siiklit, hyviä ovat. Varsinkin jos ovat Lopelta.
Minä en – eikä muuten Soul Kitchenin Annakaaan – ole oikein sieni-ihminen, joten siksi sitä ei ollut minun listallani. Karitsa, totta hyvää on sekin.
Onneksi ihan pilalle sitä perunaa ei ole saatu, meilläkin maistuu sekä Siikli että Timo. Vielä en ole ainakaan liittynyt kumpaankaan puolueeseen, vaan pidän molemmista.
Yhdistit sitten kaksi lemppariani, marengin ja vadelmat! Suomessa ehdottomasti parasta ovat marjat, esimerkiksi keski-eurooppalaiset mansikat eivät maistu hongalle eivätkä haavalle verrattuna kotimaisiin. Tutkimusten mukaanhan suomalaisissa/pohjoismaalaissa marjoissa on vielä reilusti enemmän vitamiineja, kuin muualla kasvaneissa. Mäkin laittaisin Suomi TOP -listalle riistan, ja lisäksi vielä ruisleivän – vaikken sen suurin fani olekaan, olenhan kasvatettu patongilla…
Kaksi minunkin lemppariani eli ei voi tulla huonoa.
Lista on todellakin loputon. Juuri nyt minulla on menossa kausi, jolloin on koko himo ruisleipään. En itse asiassa edes muista, milloin olisin viimeksi syönyt vaaleaa leipää, eikä välttely ole ollut mitenkään tietoista.
Pingback: Pavlova