Graavisiika mätikastikkeella
Tämä on vihoviimeinen jouluun liittyvä postaus ja sitten aletaan katsoa eteenpäin. Tähän reseptiin pätee sama kuin edelliseenkin eli tämä sopii kyllä muulloinkin tarjottavaksi – kunhan ensin on selvitty joulun kalaövereistä.
Joulupöydässä omat suosikkini löytyvät nykyään kalapöydästä – tosin lämmin suhde lanttulaatikkoon on säilynyt lapsuudesta asti ja tunneside on edelleen vahva. Alkupaloista löytyvät toki aina ne muutamat perinteiset herkut kuten äitini mätihyytelö ja graavilohi, mutta joka vuosi kokeilemme myös jotain uutta. Tänä vuonna kokeilin graavisiikaa mätikastikeella.
Löysin ohjeen Koti ja keittiö -lehdestä ginillä terästettynä, mutta minun ja ginin suhde on nykyään niin laimea ja sen maku niin vahva, että pelkäsin sen jyräävän siian kokonaan. Tässä siis laimennettu versio, joka päätyi meidän joulupöytään ja päässee listoille toisenkin kerran jo ennen ensi joulua. Myös mittasuhteita on hiukan muuteltu. Jos haluat laittaa tujaksen giniä tai jotain muuta alkoholia, noin ruokalusikallinen on sopiva annostus.
Tästä on nyt hyvä siirtyä uuden vuoden ruokien pariin. Jouluun palaan enää sen verran, että tulette näkemään vuoden aikana joululahjasatoa, koska joulupukin säkkiin oli osunut aika paljon ruokaan liittyviä lahjoja.
Graavisiika mätikastikkeella
4 hengelle osana alkupalapöytää
250 g siikafilettä
1 rkl merisuolaa
1 tl sokeria
1 tl roseepippureita
Mätikastike
1 rkl valutettua siian- tai muikunmätiä
1 rkl hienonnettua ruohosipulia
1/2 prk (75 g) smetanaa
rouhittua mustapippuria
Koristeeksi
mätiä ja ruohosipulia
1. Jos siikafileessä on ruotoja, poista ne nyppimällä. Ripottele mausteet fileen päälle. Kääri kala voipaperiin ja anna maustua painon alla jääkaapissa fileen paksuudesta riippuen 5-8 tuntia – voi olla yön ylikin.
2. Sekoita mätikastikkeen ainekset keskenään.
3. Leikkaa siikafileestä ohuita siivuja ja asettele annosastioihin (tai tarjoiluvadille) ja nosta päälle mätikastiketta. Koristele mädillä ja ruohosipulilla.
Onpa kauniin näköistä! 🙂 Toinen hyvä siikaresepti on graavisiika, jonka pinnalle rouhitaan rosé-pippuria ja parmesania krouvisti.
Hyvä makutuomari 😉 Eipä ole tullut parmesania mieleen yhdistää graavikalaan. Pitääkin kokeilla.
Toimii aina ja mulle maistuis gininkin kanssa. Ja on muuten todella herkullinen kuva!
Kiitos. Seuraavaksi aion itsekin kokeilla, miten toimisi ginin kanssa. Määrä on kuitenkin niin pieni, ettei se välttämättä peitä muita makuja.
Toimiskohan muuten katajanmarjojen rouhiminen kalan päälle graavausvaiheessa? Saisi vähän ginin “tuntua” reseptiin ilman giniä. Nim. Överit ginillä teininä
Se ainakin toisi ginin makua. Vanhana GT-tyttönä pidän kovasti katajanmarjasta, mutta tulee käytettyä kovin harvoin. Hih, vai ginillä överit, jotenkin kultivoitunutta 😉
Kultivoitunut on niiiiiin väärä termi kuvaamaan olotilaa Tallinnassa sadannen gini-appelsiinimehun jälkeen… 😀 Halpojen Rumba-röökien höystämänä tietenkin. Mutta oli hauskaa, mikäs sitä kieltämään. *tuntee olonsa vanhaksi kääkäksi*
On jotain mitä muistella 😉
Vai GT-tyttö? Mä olen enempi aina ollu suuntautunu tuonne campari puolelle.
Mutta ihania nua lusikkakupit! Ja sisältö myös.
Lusikkakupit olivat joululahja itselleni, hyvällä maulla valittuja siis 😉
Nuorena harrastimme tyttöjen kanssa GT:tä, mutta valitettavasti vatsani lopetti sen sietämisen, todennäköisesti vika ei ole tonicissa…
Mutta että Campari…