Tietoa mainostajalle ›

Blog

Pyhä yksinkertaisuus

Bresaolacarpaccio granaattiomenalla
Tällä annoksella kieräytettäisiin Neljän tähden illallisessa nopasta esille heikot pisteet, koska sen tekeminen on lapsellisen helppoa. Hyvän ruoan valmistuksen ei aina tarvitse alkaa siitä, että itse teurastaa naudan. Tämä on helppoa ja yksinkertaista ruokaa, mutta aivan törkeän hyvää ja valmistuu kymmenessä minuutissa koko homma.

Bresaola oli minulle uusi tuttavuus, johon tutustuin vajaa vuosi sitten hiihtoreissulla Italiaan. Se on suolattua, ilmakuivattua naudanlihaa, jota kuivatetaan muutama kuukausi. Se on kotoisin nimenomaan Pohjois-Italiasta eli pääsin heti maistamaan sitä autenttisissa olosuhteissa, mutta bongasin sitä joku aika sitten myös Stockalta. Maistuu aivan erinomaiselta myös kotoisissa olosuhteissa. Tällä kertaa siitä syntyi helppo alkuruoka tai iltapala. Carpaccio lienee bresaolan tyypillisin käyttömuoto, mutta varsin paljon löysin myös ohjeita, joissa sitä oli käytetty esimerkiksi raviolien täytteenä.

Tämän ohjeen erottaa peruskaurasta oikeastaan vain granaattiomena. Mutta se onkin sitten koko homman juju, joka raikastaa maut. Luin joskus erinomaisen vinkin (muistaakseni Nigellalta) granaattiomenan käsittelyyn. Siemenet saa parhaiten ehjänä ulos, kun halkaisee granaattiomenan ja taputtelee (lue: hakkaa kiukuspäissään) sitä sen jälkeen ulkopuolelta puukauhalla. Hyvin toimii, vaikka ei kovin nopea tapa olekaan (näin kärsimättömälle hermoja raastavan hidasta).

Ja näin se tehdään:

Asettele bresaolasiivut lautasille.

Laita päälle rucolaa, jota tarvitset kahden hengen annokseen noin puoli ruukkua.

Höylää päälle reilusti parmesania, lorauta oliiviöljyä ja rouhi mustapippuria.

Paahda kourallinen pinjansiemeniä kuivalla pannulla kauniin kullanruskeiksi.

Laita lopuksi koko komeuden päälle granaattiomenan siemenet (kahteen annokseen vajaa puolikas riittää vallan mainiosti) ja pinjansiemenet. Tämä toimii yhtä lailla myös ilman pinjansiemeniä, jos sinulla ei satu niitä olemaan.

4 kommenttia “Pyhä yksinkertaisuus

  1. Ra-kas-tan sitä raa’asta naudanfileestä tehtyä versiota, mutta tykkään kyllä bresaolaversiostakin. Söin sitä itseasissa juuri Turussa ravintola Sergioksessa. Mainiota ja helppo toteuttaa kotioloissakin, ei tarvitse säätää fileen pakastamisen kanssa tms.

  2. noppi on 04.11.2011 at 14:37 sanoi:

    Sopikin lukea ”pyhästä yksinkertaisuudesta” näin pyhäinpäivän aattona. Luettuamme iski nälkä italialaiseen. Tämän hetken tuoksu tulee Sinun anoppisi keittiöstä, jossa vieraille tarjoiltava herkku on ankanrintaa. Hyvää ja maukasta syksyä Sinulle ja rumpali-miehellesi, jonka webbivideoita juuri katselimme. Terveisin Ritva ja Pekka Turunen, joista jälkimmäinen on aliravitsemustilan vastustaja-rovasti ja tämän kirjaaja.

    • Olipas täällä ihana kommentti. Anoppini ruokapöydässä on helppo vastustaa aliravitsemustilaa, tiedän kokemuksesta 😉 Terveisiä koko porukalle myös siltä vasen laitakokki-rumpalilta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Post Navigation