Tietoa mainostajalle ›

Blog

Mukulat pataan – maa-artisokkakeitto

Tämä ei ole haagalainen versio Hannusta ja Kertusta, vaan ylistys maa-artisokalle. Hyvät ihmiset nyt on sesonki parhaimmillaan, käykää siis maa-artisokan kimppuun. Noiden pikkupirulaisten kuoriminen on aina yhtä hermoja raastavaa ja vannon joka kerta, ettei se tule vähään aikaan toistumaan. Unohdan lupaukseni kuitenkin heti ensimmäisen lusikallisen jälkeen.

maa-artisokkakeitto

Elitessä muutama viikko sitten syömäni maa-artisokkakeitto muistutti taas mieleen, että on aika teroittaa kuorimaveitsi taistoon ja tarttua maa-artisokkaan. Onnekkaasti anoppi oli käynyt sadonkorjuulla ja sain tuliaisiksi pussillisen mukuloita. Lähiruokaa parhaimmillaan. Maa-artisokka on ilmeisen kiitollinen viljeltävä, ainakin anopin kasvimaalta nostetaan vuosi toisensa perään erinomainen sato jättämällä osa edellisen vuoden mukuloista maahan. Erinomaisilla maamiestaidoilla voi toki olla osuutensa asiaan.

Maa-artisokka oli suosittu viljelykasvi jo 1600-luvulla Euroopassa, mutta perunan yleistyminen siirsi sen paitsioon pitkäksi aikaa. Onneksi ruoka-ainetietämys on parantunut sitten 1600-luvun, jolloin John Goodyer tuomitsi Wikipedian mukaan viattoman maa-artisokan: ”Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi”. Hyvä John, olit väärässä.

Eliten keitto oli aivan käsittämättömän hyvää. Niin taivaallista, että annoin anteeksi pääruoan kuivan kalan ja raa’ahkot perunat, reissu kannatti pelkästään keiton takia. Keitossa oli täydellinen samettinen koostumus ja pinnalla kevyt vaahto. Olisin voinut nuolla lautasen, mutta se ei taida olla soveliasta paremmissa ravintoloissa. Oletan, että kuohkea vaahtomainen keitto oli saatu aikaan sifonilla tai jollain muulla vastaavalla härpäkkeellä. Sen tason hifistelyyn en ajatellut lähteä, hyvän keiton on synnyttävä ihan perusvälineillä.

Tässä ruokalajissa on aika vaikea epäonnistua. Ohessa ihan perusohje, olen hiukan lisännyt mm. nesteen määrää, koska minusta tämä maistuu paremmalta ohuempana.

Maa-artisokkakeitto

4 hengelle alkuruokana, 3 hengelle pääruokana (no meillä meni kyllä kahdestaan…)

600 g maa-artisokkia
300 g puikulaperunaa tai muuta jauhoista perunaan (esim. Rosamunda)
3 rkl öljyä tai voita
2 salottisipulia tai 1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1-2 dl valkoviiniä
n. 7 dl kasvislientä
2 dl kermaa
suolaa ja valkopippuria
maun mukaan esim. muskottia tai timjamia

pinnalle esim. ruohosipulia tai tuoretta timjamia

1. Kuori maa-artisokat, pieni ne pienemmiksi lohkoiksi ja laita ne sitä mukaa kylmään veteen. Muutoin ne tummuvat nopeasti. Kuori perunat ja pieni ne pienemmiksi. Silppua sipuli ja valkosipuli.

2. Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä tai voissa (tai seoksessa, jota itse suosin tässä tapauksessa). Lisää joukkoon maa-artisokat ja pyörittele hetki, ennen kuin lisäät kasvisliemen, valkoviinin ja perunat.

3. Keitä kasvikset kypsiksi (noin 15 minuuttia). Soseuta. Siivilöi sose, jos haluat oikein samettisen lopputuloksen (kyllä haluat, siitä tulee paljon parempaa). Siivilöidessä on hyvä lisäillä vaikka kermaa, se ohentaa keittoa ja helpottaa hommaa kummasti.

4. Lisää loput kermasta. Mausta ja kuumenna.

9 kommenttia “Mukulat pataan – maa-artisokkakeitto

  1. Maa-artisokkakeitto on ihan lemppareitani, joskaan mä en laita kermaa joukkoon. Taisin sulle jo IRL vinkatakin, että sokkia kannattaa kokeilla myös muiden uunijuuresten joukossa, toimii silviisii myös.

    • Anopin tuliaisista on vielä osa jääkaapissa, joten taidan kokeilla uunijuureksina, kun ei taida ihan toiseen soppasatsiin riittää. Keitto on todella hyvää ja kuuluu meillä syksyn vakioherkkuihin. Parhaimmillaan minulla on ollut niin hyvä palvelu, että saan maa-artisokat valmiina soseena. Silloin en ollenkaan ymmärtänyt, mikä tässä muka voisi olla työlästä 😉

  2. Tämä on pakko heti kokeilla kun saan noita pikkupirulaisia ostettua, mun lemppareita 😉

  3. On ne vaan taivaallisen hyviä. Varsinkin keittona. Minä hautasin just kaveriltani saadut mukulat perunapenkkiin, eli jos ens syksynä söis oman maan satoa….

    • Meillä ainakin tätä saadaan vuosittain anopin kasvimaalta. On ilmeisen varma tapaus – jos viljelyssä nyt mikään on varmaa – eli eiköhän teilläkin ensi vuonna nautiskella oman penkin sadosta.

  4. Olen taas niin kateellinen, kun toiset saavat tällaisia ihanuuksia omalta (tai anopin) kasvimaalta. Eivät taida kasvaa kukkaruukussa ikkunalaudalla?

    • Eivät ainakaan minun kukkaruukuissani, mutta niissä kasvaa aika huonosti mikään muukaan 😉 Arvostan todella anopin kasvimaan antimia, joita meille aina välillä kulkeutuu. Samoin arvostan myös anopin marjapuskia, joissa olen vakiovieras. Näin viljelystä jää aika ruusuinen kuva, kun itse osallistuu lähinnä sadonkorjuuseen ja satunnaiseen lomittamiskasteluun 😉

  5. Pingback: Täydellinen maa-artisokkakeitto | suolaa&hunajaa

Post Navigation