Melkein aito ja oikea Juuren suolakaramellikakku

Juuren suolakaramellikakku

Suolakaramellikakku raparperia, suolakaramellikastiketta ja jogurttimoussea
Yli vuoden yritin toistaa Juuren täydellistä suolakaramellikakkua. Pari oikein hyvää yritystä oli matkan varrella, mutta ei ihan alkuperäisen kaltaista. Kun vuoden mittaisen yrityksen ja erehdyksen jälkeen sain käsiini ihan oikean reseptin, oli samantien laitettava jauhot pöllyämään.

juuren-suolakaramellikakku1

Vuosi sitten Taste of Helsingissä ylivoimainen suosikkiannokseni oli Juuren suolakaramellikakku. Yllätyin itsekin, että tällainen hapannaama ihastui makeaan lopetukseen. Käytin aika paljon aikaa löytääkseni vastaavaa nettireseptien loputtomasta varastosta. Etsin ideoita, miten kakku oli voitu toteuttaa.

Juuren uusi Juuri nyt -keittokirja paljasti kakun niksit. Kaikki muut ainesosat olin jossain kokeiluversiossa käynyt läpi, mutta mantelimassaa en olisi hoksannut, enkä tattarijauhoja. Yllättävää oli myös, ettei kakussa käytännössä ole minkäänlaista kohottavaa ainetta. Lopputulos on kostea ja mehukas, ei perinteisen sokerikakkumainen.

Ohessa on oikaistu resepti. Alkuperäisessä annoksessa komponentteja on enemmän, olen oikaissut mm. kaivamalla lusikallisen suolakaramellikastiketta purkista. Niin pienen määrän keittäminen tuntui turhan työläältä.  Resepti on myös omaan makuuni todella makea. Niinpä vähensin sokeria raparperien haudutusliemessä ja tarjoan kakun tuorejuustovaahdon sijaan jogurttivaahdon kera. Hiukan happamampi vaihtoehto.

En ensimmäisellä kerralla noudattanut ohjetta ja levittänyt kakkua ohueksi levyksi, vaan paistoin sen korkeahkona kakkuna. Siihen taikina ei rakenteeltaan sovellu parhaalla mahdollisella tavalla. Kakkumuodossa se vaatii niin pitkän paistoajan, että kuori ehtii kovettua turhan paljon ennenkuin sisus on edes päällisin puolin kypsä. Ohje on puolitettu kirjan ohjeesta.

Jos haluat leipoa kakkumaisemman suolakaramellikakun, kokeile aiemmin postaamaani puolukka-suolakaramellikakkua.

Suolakaramellikakku (ohje Juuri nyt -keittokirja)

kuudelle jälkiruokana

150 g voita (puolet ruskistetaan)
150 g mantelimassaa
2 1/2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
1 dl mantelijauhetta
3/4 dl vehnäjauhoja (alkuperäisessä ohjeessa tattarijauhoja)

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen. Ota voi huoneenlämpöön. Jaa se kahtia. Anna toisen puolen lämmetä huoneenlämpöiseksi ja ruskista puolet voista. Ruskista voi kullanruskeaksi, mutta älä päästä palamaan. Hyvä vinkki, mistä tunnistaa, että voi pitää ottaa pois levyltä on sen hiljeneminen eli se lopettaa kuohunnan, kun se on ruskistunut sopivaksi. Helpointa on ruskistaa voi vaaleapohjaisella pannulla, jotta erotat värin muuttumisen. Siivilöi voi toiseen astiaan jäähtymään. Kun molemmat voit ovat huoneenlämpöisiä, vatkaa ne sekaisin keskenään.

2. Sekoita kulhossa mantelimassa ja sokeri keskenään. Vatkaa joukkoon voiseos.

3. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita keltuaiset, jauhot ja mantelijauhe mantelimassa-sokeriseokseen.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon. Mausta sormisuolalla.

5. Levitä leivinpaperilla suojattuun uunivuokaan parin sentin paksuiseksi levyksi.

6. Paista 150-asteisessa uunissa, kunnen kakku on kypsä (noin 30 minuuttia). Anna kakun jäähtyä.

Jogurttivaahto

1 1/2 dl turkkilaista jogurttia
3/4 dl kuohukermaa
ripaus sokeria
ripaus vaniljaa

1. Laita jogurtti valumaan yön yli (tai muutamaksi tunniksi) esim. suodatinpussiin tai kylmällä vedellä kasteltuun harsokankaaseen.

2. Vaahdota kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon valutettu jogurtti. Mausta ripauksella sokeria.

Haudutettu raparperi

2 pienehköä vartta raparperia
1 dl vettä
1 dl sokeria
ripaus vaniljaa (tai 1/4 vaniljatangosta)
1/2 sitruunan mehu

1. Kuori raparperit ja paloittele ne noin viiden sentin pituisiksi ohuehkoiksi paloiksi.

2. Sekoita kattilassa vesi, sokeri, sitruunanmehu ja halkaistu vaniljatanko. Kiehauta.

3. Laita raparperit liemeen, keitä noin minuutti-pari, peitä sen jälkeen kattila kannella ja nosta sivuun liedeltä. Anna muhia kuumassa liemessä noin kymmenen minuuttia.

4. Siivilöi raparperi liemestä.

Lisäksi

suolakaramellikastiketta
raastettua pistaastipähkinää 

1. Kokoa annos. murenna lautaselle kakun palasia, valuta päälle hiukan juoksevaksi lämmitettyä suolakaramellikastiketta, nostele raparperin paloja, pursota jogurttivaahtoa ja raasta päälle halutessasi pistaasipähkinää.

*****

I had never tasted a cake quite like one served in Taste of Helsinki by restaurant Juuri a year ago. I tried to copycat the moist and rich cake served with salted caramel and rhubarb for over a year with various results. Despite the efforts I did not quite managed to nail it.

Newly published cookbook by the Juuri restauranteurs revealed couple of secrets. First of all the secret behind the moistness lies in almond paste and muscovada. Secondly no leavening agent is used and the cake is baked in a form of a thin layer cake, as for a  Swiss roll. Therefore the texture is rather dense and rich, not at all like in a traditional sponge cake.  

I served the cake as bite-sized chunks accompanied by rhubarb, salted caramel and yoghurt mousse. A slice would have been too much of this sweet and heavy dessert.

 

Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot -kirja on saatu arvostelukappaleena

Hyvää eilisistä perunoista – uusia perunoita ja halloumia

Halloumia ja uusia perunoita

Tuliko keitettyä pottuja pataljoonalle? Paistetut perunat halloumin kera todistaa taas kerran, miten yksinkertaista on tehdä hyvää uudesta sadosta. Myös niistä eilen keitetyistä perunoista.

 

uusia-perunoita-ja-halloumia-2

On bändejä, joiden ei olisi kannattanut tehdä comebackia. Siinä särkyy vain lumous, kun nuoruuden idolit kiipeävät keski-ikäisinä lavalle. Biisit ovat saattaneet kestää aikaa, mutta miehet eivät. Osa toki vain paranee pienen tauon myötä. Ja sitten on tietenkin Mick Jagger. Yli 70-vuotias käsittämätön luonnonoikku, joka uhmaa aikaa. Ehkä hänen salaisuutensa on, ettei hän tauolle ole ikinä ehtinytkään. Jäähyväiskiertueita taitaa olla takana 90-luvusta alkaen.

Sama kaava ei ehkä päde blogeihin, mutta uudella innolla näyttää ponnistavan myös yksi hiljaiselon jälkeen paluun tehnyt suosikkiblogini. Jokihaka kävi haukkaamassa happea reilun puolen vuoden ajan ja kokkaa taas.

Taiturilta olen poiminnut meidän keittiöömme monta reseptiä. Tätä muokkasin yhden valkosipulin kynnen ja parin kesäsipulin verran, mutta muuten tämä eilisen perunat hävittävä herkku on jokseeenkin suoraan Jokihaan käsialaa. Kesän satoa yksinkertaisesti, mutta maukkaasti. Paljon ei tarvita, kun raaka-aineet ovat tuoreita.

Uusia perunoita ja halloumia

kolmelle

noin 7-9 keskikokoista uutta perunaa keitettynä
2 kesäsipulia
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili tai puolikas suuremmasta
1/2 ruukkua basilikaa
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 pkt halloumia
kapriksia
suolaa
mustapippuria
rypsiöljyä paistamiseen

1. Laita halloumi likoamaan noin 15-30 minuutiksi, jotta siitä lähtee liika suolaisuus.

2. Siivuta kesäsipuli ohuiksi renkaiksi. Laita astiaan sipulirenkaat, silputtu valkosipulin kynsi, siivutettu chili ja silputtu basilika. Kaada päälle oliiviöljy ja sitruunamehu ja anna marinoitua sen aikaa, kun valmistelet ruoan muutoin. Jätä hiukan yrttejä ja kesäsipulin varsia halloumin päälle ripoteltavaksi.

3. Puolita perunat (jos käytät pieniä, paista sellaisenaan). Kuumenna öljyä paistinpannulla ja paista perunat kullanruskeiksi.

4. Siirrä perunat tarjoilulautaselle, lisää pannulle tarvittaessa hiukan öljyä ja paista halloumi molemminpuolin kullanruskeaksi.
Halloumin paistuessa rouhi perunoiden päälle hiukan suolaa ja pippuria. Nostele päälle kesäsipulit ja marinointiliemi mausteineen. Jätä hiukan halloumin päälle nosteltavaksi. Ripottele päälle myös muutama lusikallinen kapriksia.

5. Nosta kaiken päälle paistetut halloumit ja niiden päälle loput sipuliseoksesta, hiukan yrttejä ja silputtuja sipulinvarsia.

6. Tarjoa heti.

******

This easy and quick meal keeps previous day’s boiled potatoes away from the waste bin. Combining halloumi and pan roasted potatoes would not have even crossed my mind without an inspiration from one of my favorite blogs

Mix lemon juice, olive oil, generously fresh basil, garlic and chili, add sliced summer onions to the mixture and marinate as long as it takes to prepare the rest of the meal. Roast potatoes on a pan until golden brown. Set them aside. Slice halloumi and fry the slices from both sides. Pile everything – and a couple of spoonfuls capers – on a plate starting from the roasted potatoes. Serve immediately.

Much is not needed to make a great meal from the fresh harvest.

Vähemmän punakynää, enemmän kehuja – pullaa yön yli

Pullaa yön yli

korvapuustit

Vähemmän punakynää, enemmän kehuja. Elämäntyönsä äidinkielen opettajana tehnyt seitsemänkymppinen sanoi sen Kodin Kuvalehdessä tärkeimmäksi opikseen iän myötä. Pätee laajemminkin elämässä. Vähemmän virheiden etsimistä, enemmän rohkeutta yrittää uutta. Tähän maailmaan mahtuu kannustusta, virheiden etsimisessä olemme jo eteviä.

Kun nuorilta (naisilta) kysyy työhaastattelussa huonoja puolia, usein saa kuulla heidän olevan tunnollisia perfektionisteja. Nuorena luulee, ettei se ole vika eikä mikään. Onneksi ikä opettaa armollisuutta. Myös itseä kohtaan. Sen todistaa tuo viisas seitsemänkymppinen opettaja.

Joskus riittävän hyvä on nimittäin täydellistä parempi. Se tulee valmiiksi, täydellinen ei ehkä koskaan, vaan uuvuttaa tekijänsä matkalla. Vähemmän punakynää, enemmän kehuja. Sen kun muistaisi ottaa elämänohjeeksi myös itselleen ja itseään kohtaan.

Välillä elämä ranttaliksi ja aamulla puuron sijaan pullaa. Pullantuoksua tunnin sisällä heräämisestä. Se onnistuu, kun kohotat taikinaa yön yli jääkaapissa.

Pullaa yön yli

- Tee pullataikina normaalisti. Vaivaa kunnolla, älä säästele voita, mutta käytä kitsaasti vehnäjauhoja. Kunnon vaivaus, riittävän löysä ja rasvainen taikina on kuohkean ja maukkaan pullan salaisuus. Koska kohotat taikinaa yön yli, voit vähentää hiukan hiivaa suosituksesta. Puolen litran taikinaan laitan hiivaa noin 3/4 pakettia (noin 35 g).

- Peitä taikinakulho ensin tuorekelmulla ja sitten leivinpyyhkeellä. Nosta jääkaappiin yön yli.

- Laita seuraavana aamuna uuni kuumenemaan 40-asteeseen. Leivo taikina normaalisti pulliksi tai korvapuusteiksi ja nosta ne pellillä 40-asteiseen uuniin kohoamaan reiluksi puoleksi tunniksi tai kunnes ne ovat kohonneet kunnolla.

- Ota pullat pois uunista, kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele pullat ja paista kypsiksi.

Pullataikina

5 dl kevytmaitoa (tai täysmaitoa)
3/4 pkt (noin 35 g) tuoretta hiivaa
2 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
13-15 dl vehnäjauhoja
200 g voita

1. Vatkaa maidon joukkoon hiiva, sokeri, suola, kardemumma ja kananmuna.

2. Ala alustaa joukkoon vehnäjauhoja vähitellen. Vaivaa heti, kun taikina on riittävän kiinteää siihen.

3. Kun olet lisännyt noin 11 dl jauhoja, lisää pehmeä (tai sulatettu) voi. Alusta sen verran vehnäjauhoja, että taikina on kimmoisaa ja irtoaa hyvin kulhon reunoista. Pidä taikina mahdollisimman löysänä, mutta kuitenkin sellaisena, että sitä on helppo käsitellä.

4. Kun taikina on valmis, peitä se leivinliinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi. Jos teet taikinan jo edellisenä iltana, katso ohjeet yltä.

*******

If you wish to start your day with fresh cinnamon rolls, make a dough in a previous night. Knead it together as you would normally, wrap a piece of plastic foil over a mixing bowl, cover the bowl still with a baking towel and put it into a fridge overnight. Heat the oven to 40 degrees (°C) in the morning. Roll the dough into cinnamon rolls, put them into the warm (40 degrees) oven to raise for about half an hour. Take them out when about doubled in size, cover with a baking towel while you heat the oven to 225 degrees. Brush the buns with beaten egg before baking and bake them until golden brown. Fresh and warm cinnamon rolls within an hour after waking up. 

Elämää Kasarmintorille – Street Food Carnival keskiviikkoisin

street-food-carnival

street-food-carnival

Kasarmintorin nimestä pitäisi normaalisti ottaa jälkimmäinen sana pois. Ankea ja tuulinen aukio on irvikuva torista. Siksi on erityisen hienoa, että Richard McCormick ja Ville Junttila ideoivat Street Food Carnivalin juuri Kasarmintorille. Edes kerran viikossa kesän loppuun saakka tori täyttyy kaipaamastaan elämästä. Ideasta toteutukseen kesti napakat kaksi viikkoa, ensimmäinen tapahtuma oli eilen.

Aurinkoinen sää ja viisi ruokakojua olivat vetäneet torin suhteellisen täyteen ruokailijoita. Sosiaalisessa mediassa maristiin illan mittaan jonottamisesta. Vartissa kädessäni oli Korean BBQ Pork Banh mi. Seurueesta osa valitsi ruokansa kasvispurilaisia tarjoavasta Soi Soista. Siellä jonotus kesti hiukan kauemmin, mutta kokonaisuutena ainakin puoli kuuden aikoihin jonot vetivät hyvin. Osin tosin valitsimme ruoat sen perusteella, missä jonot näyttivät etenevän eivätkä olleet venyneet kohtuuttomiksi.

Burgereita oli vähän joka kojulla, mutta onneksi aika erilaisia ja mukana myös muuta. Jatkossa toivottavasti myös meksikolaista katuruokaa, kun Tacobot liittyy mukaan. Ruoka oli hyvää, hinnat kohtuullisia (esimerkiksi täyttävät patonkimme 10 euroa) ja tunnelma aurinkoisessa säässä leppoisa. Istumapaikkoja kivetylllä torilla on vähänlaisesti ja roskiksia toivottavasti jatkossa tulee lisää.

Ensimmäisellä viikolla mukana olivat Richard McCormickin ja Soi Soin lisäksi Liesikiesi, BBQ on wheels ja Maulito. Jatkossa myös ainakin siis Tacobot ja ilmeisesti Yobot. Keskiviikkoisin Kasarmintorilla kesän loppuun saakka. Hieno tapahtuma, jossa varmasti piipahdan muutamaankin kertaan kesän mittaan.

******

Every Wednesday until the end of summer food trucks are occupying an otherwise deserted Kasarmintori. Thanks to yesterday’s sunny and warm weather and popularity of street food among Helsinkians the first Street Food Carnival event was a success. Loads of burgers as expected but luckily also Korean influenced banh mi’s and in coming weeks hopefully a truck serving Mexican street food will join the flock as well. 

Mies puikoissa – harissabroileri

Harissabroileri grillistä

Kesällä Suomi grillaa. Tarkemmin sanottuna suomalainen mies grillaa. Alkusesogista makkaraa. Juhannuksen tienoilta enemmän kaikkea muuta. Mausteinen harissabroileri osuu hyvin sinne kaikkea muuta -osastoon. Joko teillä olisi sen aika?

harissakananpoikaa

Olen luullut olevani moderni nainen. Itse asiassa aika kätevä sellainen. Osaan porata, sahata ja laatoittaa keittiön välitilan. Kesän grillikausi romutti taas turhat luulot. En ole vielä kertaakaan sytyttänyt uutta grilliämme. Luolamies hoitaa meillä avotulen. Kuten tutkimusten mukaan suurimmassa osassa muistakin talouksista. Osaisin kyllä. Varmaan. En ole vain ruvennut hommiin. Mutta neuvon kyllä sujuvasti sivusta.

En aio kuitenkaan emansipoitua. Joku jaksaa pelata niiden hiilien kanssa puolestani ja vielä putsaakin sen grillin. Sopii minulle. Tosin jos se luolamies pesisi myös ne perunat, niin homma olisi vielä parempi. Minä voisin ruopsuttaa puutarhassa – tai nauttia lasillisen valkoviiniä.

Harissabroilerin marinadin ohjeen innoittajana on ollut kesän suosikkikeittokirjani Kira Åkerström-Kekkosen Auringon maku. Kirjoitin kirjasta postauksen jo aiemmin, mutta mitä enemmän uuden sadon raaka-aineita alkaa tulla, sitä enemmän sen reseptiikasta pidän. Harvoin kokkaan mistään suoraan, eikä tämäkään ole yksi yhteen Kiran ohje. Paljon olen Kiran ohjeesta kuitenkin poiminut. Kuten muutenkin kirjasta, sillä monen monta ideaa ja hyvää ohjetta on tullut jo testattua.

Harissa on melko tulista. Sen määrää voi marinadissa helposti säädellä oman suun mukaan. Parilla teelusikallisella lopputulema on ennemminkin lämpimän mausteinen kuin tulinen, todella tulista tahtova laittaa enemmän kuin ohjeessa ehdotetun 4 teelusikallista.

Harissabroileria

kahdelle

4-6 broilerin paistileikettä tai koipea

marinadi

1 dl maustamatonta jogurttia (esim. turkkilainen jogurtti)
2-4 tl harissatahnaa
1-2 valkosipulin kynttä
parin sentin pala tuoretta inkivääriä
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
1/2 dl öljyä
2 rkl hunajaa
kourallinen tuoretta korianteria
suolaa
mustapippuria

1. Sekoita kaikki marinadin ainekset. Anna marinoitua vähintään muutama tunti.

2. Pyyhi ylimääräinen marinadi pois ja grillaa broileri kypsäksi.

*****

In the summertime the man of the house is the one bringing the food on the table. In our house he is the star chef taking care of the barbequing. I am downgraded to a kitchen maid. I am not planning an emancipation, though. If only would the caveman also peel the potatoes this division of labour would be close to perfect. 

This easy harissa chicken is one of this summer’s regulars in our grill. Chicken is marinated in natural yoghurt seasoned with harissa paste, lemon juice and peel, fresh ginger, honey and a handful of fresh coriander. The inspiration for the recipe is from my favorite book of this summer created by the talented Kira Åkerström-Kekkonen, Masterchef Finland 2013. She writes also utterly beautiful food blog, Truly Kira

Tuhdisti vihertävä perunasalaatti

Perunasalaatti piparjuurella

Perunasalaatti piparjuuri-tillikastikkeella
Reilusti vihertävä perunasalaatti ratkaisee pari perunasalaatin yleistä peruskompastuskiveä. Se ei ui kastikkeessa ja maistuu muullekin kuin majoneesille, mutta samaan aikaan se on kuitenkin ihanan tuhti.

piparjuuriperunasalaatti
Selailin Tukholman matkalla kirjakaupassa Green Kitchen Stories -blogin kirjoittajien David Frenkielin ja Luise Vindahlin keittokirjaa. Olin jo muutamaan kertaan kävelemässä sen kanssa kassalle. Takaraivossa kummittelivat kuitenkin huojuvat keittokirjapinot kotona, joissa riittää kokattavaa. Palautin kirjan hyllyyn. Useammassakin kirjakaupassa. Aina se onnistui jotenkin avautumaan todella herkullisennäköisen perunasalaatin kohdalla, jossa oli käytetty herneitä, tomaatteja ja piparjuurta.

Vaikka kirja ei lähtenytkään mukaan, salaatti jäi kummittelemaan. Oma versioni on siitä vielä vihreämpi ja myös hiukan kevennetty, koska en pidä turhan majoneesisista salaateista. Salaatissa ratkaistaan perunasalaatin pari perusongelmaa.  Se ei ole tunkkainen, koska majoneesia on raikastettu maustamattomalla jogurtilla ja kevyt takapotku piparjuuresta varmistaa, ettei salaatti jää mauttomaksi. Kastike pyöritellään pääosin perunoihin, joten koko salaatti ei ui kastikkeessa. Jotenkin se onnistuu olemaan samalla ihanan tuhti ja kuitenkin raikas.

Perunasalaatti piparjuuri-tillikastikkeella

neljälle-kuudelle

noin 700 g uusia perunoita
100 g sokeriherneitä
noin 200 g kirsikkatomaatteja
2 vartta kevätsipulia
kourallinen babypinaattia
noin 1/4 ruukkua tilliä
vajaa puoli ruukkua ruohosipulia

Kastike

1/2 dl majoneesia
2 rkl maustamatonta jogurttia (tai kermaviiliä tai ranskankermaa)
reilu 1 rkl tuoretta piparjuurta
1 tl Dijon-sinappia
suolaa
mustapippuria
noin 1/4 ruukkua tilliä

1. Pese perunat ja keitä ne kypsiksi suolatussa vedessä. Ole tarkkana, että ne jäävät napakoiksi.

2. Keitä sokeriherneitä suolatussa vedessä muutama minuutti.

3. Valmista kastike. Sekoita kaikki ainekset, piparjuuri raastettuna ja tilli silputtuna. Maista ja lisää mausteita tarvittaessa.

4. Halkaise perunat kahtia ja sekoita kastike niiden joukkoon.

5. Kokoa salaatti laakealle lautaselle: Viipaloi kevätsipuli, halkaise tomaatit ja sokeriherneet kahtia. Sekoita  ne kevyesti perunoiden joukkoon niin, että suurin osa kastikkeesta jää perunoihin. Pyöräytä lopuksi joukkoon hyvin huuhdeltu pinaatti. Ripottele pinnalle reilusti ruohosipulia ja tuoretta tilliä ja raasta päälle vielä vähän piparjuurta.

******

At worst a potato salad is lacking flavour and swims in mayonnaise. Forget the blandness, this green potato salad solves both downsides. A kick from the horseradish, lots of greens and a lighter sauce in which part of the mayonnaise is substituted with natural yoghurt. The inspiration for the  fresh salad is from Green Kitchen Stories

Ihan pihalla – chili-pähkinäkanaa grillistä

Chili-pähkinäkanavartaat

Chili-kookosmarinoidut kanavartaat suolapähkinäkuorrutteella
Marinadin pohjana on chilihilloke, jota keitellessä aukeavat takuulla kaikki röörit. Lopputulos on kuitenkin yllättävän lempeä. Jäljellä on vain kevyt takapotku. Hyvä makupohja, jota marinadin kookosmaito pehmentää entisestään.

chili-pähkinäkana
Piti ostaa uusi jalka meidän pieneen grilliin. ”Kyllähän meille kahdelle nyt tuo toistaiseksi riittää”. Nälkä kasvoi syödessä. Minä himoitsin brikettigrilliä, miehen mielestä se on arjessa epäkäytännöllinen.

Seurasin vierestä päätösprosessia. Ahkeran verkkosurffailun ja vertaistukipuhelujen jälkeen tuolla pihalla nyt töröttää hybridimalli. ”Mahtuu sitten vähän isommallekin porukalle ja kyllä hiilestä tulee ihan eri maku”. Miehet. Ota niistä nyt selvää, mutta lopputulema sopii minulle. Hiilellä nimittäin tulee ihan eri maku kuin kaasulla puljatessa, mutta toisaalta arki-iltaisin viidessä minuutissa valmis grilli on iso plussa.

Meidän keittiö on grillin oston jälkeen siirtynyt pihalle. Uutuudenviehätystä. Ja myös vähän alkukankeutta. Kanakin sai väriä suunniteltua enemmän, mutta siitä kärsi lähinnä kuvauksellisuus.

Homman juju on broilerin maustamisessa käytettävä chilihilloke, joka ei ole yhtään niin tulinen kuin voisi kuvitella. Entisestään sitä pehmentää kookosmaito. Lopputulema on pehmeän mausteinen ja suolapähkinät antavat mukavaa rapeutta. Kuvauskerralla laitoin pähkinät lihan pintaan jo ennen grilliin laittamista. Ne palavat aika helposti ja sitäpaitsi tippuvat kyydistä. Parempi tapa löytyi toisella yrityksellä: Juuri ennen kuin kanat ovat kypsiä, niihin sivellään hiukan chili-kookoskastiketta ja pyöritellään pähkinöissä. Sen jälkeen enää loppukypsennys. Jos kypsennät kanat uunissa, voit laittaa pähkinät pintaan jo aluksi.

Idea chili-kookosmarinadista on Donna Hayn lehdestä. Matkan varrella se on muokkaantunut suomalaiseen markettivalikoimaan soveltuvaksi ja samalla olen muokannut mittasuhteita kerta kerralta enemmän. Esimerkiksi sokeria on jäljellä vain murto-osa alkuperäisestä ohjeesta. Chilihilloketta voi keittää suuremman määrän kerralla ja säilöä puhtaaseen purkkiin hillon tavoin. Sen jälkeen tämä on lähes pikaruokaa.

Hillokkeen väriin vaikuttaa eniten sokeri. Jos käytät tavallista taloussokeria, väri on kauniin punertava. Varsinkin tumma muscovado muuttaa värin melko ruskeaksi, mutta antaa toisaalta makua. Voit myös käyttää ohjeen sokerimäärästä puolet taloussokeria tai ruokosokeria ja puolet muscovadoa.

Tarjoa esimerkiksi vietnamilaisen varhaiskaalisalaatin kanssa.

Chili-pähkinäkanaa grillistä

neljälle

Chilihilloke

3 rkl maapähkinäöljyä
1/2 rkl sesamöljyä
3 isoa punaista chiliä
noin 2 senttimetrin pala tuoretta inkivääriä
1 pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
2 rkl riisiviinietikkaa (tai punaviinietikkaa)
2 rkl kalakastiketta
1 rkl tamarinditahnaa
50 g (noin 1 dl) tummaa muscovadosokeria (tai jotain muuta sokeria)
noin 1/2 dl vettä

satay-vartaat

800 g broilerin paistileikkeitä
noin 1 1/2 dl suolapähkinöitä (voit tehdä saman myös ilman pähkinöitä)
1 1/2 dl chilihilloketta
1 1/2 dl kookosmaitoa
suolaa
mustapippuria

1. Jos käytät puisia varrastikkuja, laita ne tässä vaiheessa likoamaan. Puolentoista litran muovipullo on tähän loistoväline. Tikut pulloon, vettä piripintaan ja korkki kiinni.

2. Keitä ensin hilloke. Leikkaa chilit rouheiksi paloiksi ja poista siemenet halutessasi. Kannattaa jättää chilit kohtuullisen suuriksi palasiksi. Pienet palavat hetkessä pannulla. Leikkaa sipuli ja valkosipulit muutamaan osaan, raasta inkivääri.

3. Kuumenna ruokalusikallinen maapähkinäöljyä ja sesamöljy pannulla, lisää chilit. Paista keskilämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet ja saaneet hiukan ruskeaa väriä. HUOM. Chili palaa todella helposti. Sekoittele koko ajan. Jos se menee mustaksi, aloita alusta. Ei kannata pilata koko satsia muutaman chilin takia.

4. Laita korkeaan kapeaan kulhoon sipulit,  valkosipuli ja inkivääri. Kaada päälle pannulta chilit öljyineen. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi.

6. Kuumenna loput maapähkinäöljystä pannulla ja kaada tahna pannulle. Paista miedolla lämmöllä noin kymmenen minuuttia, jotta sipuli ehtii makeutua. Älä päästä palamaan.

7. Lisää kalakastike ja riisiviinietikka koko ajan sekoittaen. Lisää sokeri, tamarinditahna ja vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Laske sen jälkeen lämpötilaa matalalle ja hauduttele noin 20 minuuttia, kunnes hilloke on paksua ja kiiltävää. Lisää tarvittaessa vettä keittämisen aikana.

6. Leikkaa paistileikkeet kahteen-kolmeen osaan, laita kanapalat pakastuspussiin ja valmista marinadi. Sekoita hilloke ja kookosmaito esimerkiksi haarukalla tasaiseksi ja kaada 2/3 kokoos-chilikastikkeesta kanapalojen päälle. Anna maustua vähintään tunti.

7. Rouhi suolapähkinät melko rouheaksi rouheeksi esim. monitoimikoneella tai sauvasekoittimen myllyllä.

8. Ota kanat pois marinadista. Pyyhi ylimääräinen pois, mausta suolalla ja mustapippurilla ja pujota varrastikkuihin.

9. Grillaa melkein kypsiksi, sivele kookos-chilikastikeella ja pyörittele samantien suolapähkinärouheessa. Paista vielä muutama minuutti.

 

*****

While cooking a patch of chilli jam with watery eyes, it is hard to believe how gentle the jam will actually become. Combined with coconut milk it can be used as a spicy-sweet base for a marinade. Marinate chicken in chilli jam coconut milk marinade, barbecue and sprinkle with salted peanut and you will get a cheat’s satay chicken skewers which has a nice kick without being overly hot. A inspiration for chicken skewers is from Donna Hay Magazine.

Kesäjuoma – sitruunalimonadi

Sitruunalimonadi

Sitruuna-inkiväärilimonadi
Kuuman kesäpäivän – tai vähän viileämmänkin – paras juoma on itsetehty limonadi. Niitä kuumia kesäpäiviä on odoteltu, mutta sääkarttojen mukaan meteorologit ovat l-u-v-a-n-n-e-e-t niitä ainakin viikoksi. 

limonadi

Keittelin elämäni ensimmäisen limonadin Kivistössä-blogin innoittamana. Sain maistaa heidän ihanan raikasta ja hapokasta sitruuna-inkiväärilimonadiaan ja ihastuin niin, että tein satsin synttäripiknikilleni. Sittemmin ei tänä kesänä olekaan juuri tehnyt mieli kylmiä juomia. Ruotsissa itsetehdyt limonadit olivat rantautuneet ravintoloiden listoille mm. kivassa Nytorget 6 -ravintolassa oli keitelty juomaa mm. seljankukasta, inkivääristä ja sitruunasta.

Ensimmäinen eräni on klassikko, mutta limonadiin voi poimia makuja laajasti. Näenkin puutarhani nyt aivan toisin silmin. Se on nimittäin täynnä ainesosia raikkaaseen kesäjuomaan. Jo nyt pukkaa puskittain raparperia, toivottavasti syksymmällä karviaisia ja ehkä jollain tavalla voisin hyödyntää limonaditehtailussa myös mustaherukanlehtiä. Tänä kesänä taitaa syntyä muutamakin satsi. Koska tiedättekö mitä – se kesä alkoi juuri nyt. Katsokaa vaikka ensi viikon sääennustetta.

Resepti on ihanan hapokas, jos haluat siitä makeamman, käytä 2 desilitraa sokeria ja vettä ohjeen annostuksen sijaan.

Sitruunalimonadi (ohje Kivistössä-blogista)

vajaa puolitoista litraa

1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl vettä
noin 2 sentin pala inkivääriä
2 1/2 dl sitruunamehua (noin 6-8 sitruunaa)
noin 1 litra kivennäisvettä

1. Kuori ja siivuta inkivääri.

2. Laita kattilaan vesi, sokeri ja inkivääri. Kiehauta sen verran, että sokeri sulaa. Nosta jäähtymään.

3. Purista sitruunoista mehu ja siivilöi se kattilaan jäähtyneen sokeriliemen sekaan. Poista inkivääri ja nosta limonadipohja jääkaappiin kylmenemään.

4. Kaada joukkoon oman makusi mukaan kivennäisvettä juuri ennen tarjoamista.

******

Heat is on. After the coldest June of my life, it is finally summer also temperature-wise. Funnily enough June translates literally to a summer month in Finnish. But a month with a snowfall cannot be counted for a summer month.

As an optimist I am prepared for lazy, warm summer days with a batch of lemonade. According the weather forecast it will be plenty of them in the coming week. I take that as a promise. 

Heinä-elokuun ruokahaaste: Mummola

banneri-mummola

Kesä on nostalgian kulta-aikaa. Silloin kaupunkilais-Suomi linnottautuu maalle ja muistelee lapsuuden kesiä ulkohuussissa. Meidän mummolassa ainakin paistoi aina aurinko ja oli lämmin. Paitsi sinä yhtenä juhannuksena, kun käännettiin tuulitakeista froteevuori ulospäin, ettei juhannuskokko sytytä takin muovipintaa tuleen. Se oli aikaa ennen goretexia.

vispipuuro-suolaa&hunajaa

 

Pulkkilan mummolassa syötiin tönkkösuolattuja muikkuja pää irti ja loput suuhun -menetelmällä, leivinuunissa paistui pannukakku ternimaidosta, enkä olisi maistanut luuvelliä tai rössypottuja ilman Pohjois-Pohjanmaan sukulaisia. Kaavin mummo paistoi parhaat rönttöset, karjalanpiirakat ja joka vuosi jokainen sai oman tölkin mummon parasta vadelmahilloa metsävadelmista. Juuri oikean valuvaa eikä yhtään liian sokerista. Eikä juuri koskaan tarvinnut arvailla menua. Pöydässä oli joko lanttukukkoa tai karjalanpaistia. Ukki keitti lopuksi kahvit. Ei yhtään ylimääräistä kupillista, koska se olisi ollut tuhluuta.

Näissä nostalgisissa tunnelmissa ja suomalaisia makuja nostavan ravintola Juuren uuden Juuri nyt! -keittokirjan innoittamana – mutta en kuitenkaan ulkohuussista käsin –  päätin julistaa bloggaajien heinä-elokuun ruokahaasteen teemaksi mummolan. Heinä-elokuussa metsästetään siis mummolan makuja joko ihan perinteisesti tai modernisoituna. Toivottavasti saataisiin kattaus suomalaista ruokakulttuuria blogeihin, niitä parhaita lapsuuden makuja kaikkialta Suomesta. Uudempia ja vanhempia.

Ruokahaaste on vuodesta 2007 saakka kuukaudesta toiseen kiertänyt blogihaaste. Vuosien varrella on ennätetty käydä yhdessä jos toisessa maassa ympäri maailmaa, inspiroiduttu jonkun toisen kassakuitista, kokattu mysteerilaatikosta ja käytetty jokseenkin kaikki käytettävissä olevat mausteet ja raaka-aineet. Vielä ei olla palattu mummolaan, joten matkataan sinne nyt. Kaikki vuosien varrella olleet haasteet ja kunkin voittajat on listattu Kulinaarimuruja-blogissa. Minulle haasteen voitto napsahti grillatulla varhaiskaalilla ja caesarkastikkeella, tämän kesän suosikkiherkulla.

Säännöt: Kisaan kelpuutetaan kaikki blogit, eli muutkin kuin ruokablogit voivat hyvin tehdä uusia aluevaltauksia keittiön suuntaan. Osallistua voi yhdellä ruoalla per blogi, ja hyviin tapoihin kuuluu mainita reseptin lähde, jos se ei ole omasta päästä. Kilpailuun voi osallistua 4.7.-23.8.2014 kommentoimalla tätä kyseistä postausta ja liittämällä kommenttiin kilpailupostauksen osoitteen (URL). Haasteeseen osallistuessaan kilpailija antaa luvan kilpailupostauksen kuvien käyttöön ja niiden muokkaamiseen ja koon säätöön haasteseen liittyviä postauksia varten.

Kooste kilpailuun osallistuvista resepteistä julkaistaan tässä blogissa 24.8., ja parhaan reseptin äänestysaika on 24.-29.8. Ruokahaasteen voittaja julkaistaistaan 30.8.. Voittaja saa kunniakseen järjestää vuorostaan syyskuun ruokahaasteen. Voittajan tulee julkaista uusi haaste 5.9. mennessä, muuten siirtyy toiseksi tulleelle.

Ilman julkkiskerrointa – ravintola Passio

passio

Helsinkiin on hetkessä tullut yli 400 uutta asiakaspaikkaa uusien ravintoloiden myötä. Jo pelkästään Espan kaksi jättiläistä, Presto ja Bronda, hämmensivät kentän uusiksi. Siihen päälle vielä mm. Välimäki ja gastropub Richard’s. Samaan aikaan avatut pienemmät paikat ilman julkkiskerrointa saavat tehdä töitä tosissaan pöytien täyttämiseksi. 

passio

Monta sataa asiakaspaikkaa kerralla on iso lisäys Helsingin kokoiseen kaupunkiin. Siihen päälle vielä taantuma, joka on vähentänyt yritysten edustamista ja saanut kuluttajia vetämään kukkaron nyörejä kireämmälle. Pari kuukautta sitten olimme esimerkiksi kovasti kehutussa Spisissä lauantai-illan keskimmäisen kattauksen ainoat asiakkaat, meitä ennen oli vain yksi pariskunta, poislähtiessämme sisään onneksi tuli jokunen seurue lisää. Samaan aikaan Bronda myi avausviikkoinaan ei-oota jopa arkisin lounasaikaan.

Moni uusista avauksista on jäänyt aika vähälle huomiolle julkisuudesta tunnettujen kokkien saadessa sekä median että kävijöiden huomion. Jalansijan saaminen uudelle ravintolalle käy työstä, entistä kivisempää se on ilman julkkiskerrointa. Vuosi sitten Nytin harvinaiset viisi tähteä täyttivät hiukan syrjässä sijaitsevan Tocan varauskirjan. Samanlaista huomiota toivoisin uudehkolle Passiolle. Ehkä Kauppalehti Option positiivinen arvio ja pisteet, jotka nostivat tulokkaan rytinällä kymmenen parhaan helsinkiläisravintolan joukkoon avittavat lentoa. Ravintola päätyi Option listalla samoihin pisteisiin mm. Emon, Murun ja Nokan kanssa. Päälle vielä plussa hinta-laatusuhteesta.

Savonlinnalaisesta Huvila-ravintolasta tuttu Jussi Hukkanen avasi ovet Kalevankadulla huhtikuussa, keittiöstä vastaa mm. Kämp Groupin ravintoloissa keittänyt Jesse Vottonen. Ensimmäiset viikot olivat Hukkasen mukaan olleet haastavia, mutta jo toukokuussa näkyi valoa tunnelissa. Viime viikkoina yhä useampi ruokaa rakastava on maininnut Passion vierailukohteekseen lähiviikkoina. Hyvä niin, ravintola on nimittäin illallisen arvoinen.

Kävimme syömässä siellä kerran kuusi viikkoa avaamisen jälkeen ja uusi illallinen on jo varattu. Asteen fine diningiin kallellaan olevaa huolellisesti tehtyä ruokaa bistromaisen rennossa ja kauniissa ravintolasalissa. Mukavan jutusteleva palvelu ja elämäni paras suklaakakku. Ottaisin toisenkin palan ja pallon pätkisjäätelöä mieluusti. Viimeinen on paljon sanottu ihmiseltä, joka ei pidä suklaasta.

Maistelumenun ruokalaji toisensa jälkeen lunasti lupaukset. Klassista, mutta modernisti. Mukavasti omia rajoja avartavaa, sillä lautasella oli mm. veripalttua, jota en olisi koskaan tilannut, mutta joka oli erinomaista. Ainoastaan yhtenä jälkiruoista tarjoiltu passionkohokas ei ollut erityisen mieleenpainuva jännittävästä olemuksestaan huolimatta.

Miehelle ruokiin paritettiin myös paikan erikoisuuksia eli pienpanimoiden oluita. Minä taas sain pelkästään itävaltalaisista viineistä koostuneen kattauksen, kun tuli puhetta oleskelustani Itävallassa ja Wienin paikallisista viinituvista. Voiko palvelu tuon yksilöllisemmäksi mennä?

 *****

For a smallish city like Helsinki 400 new restaurant seats within one month is a lot. Getting a deserved attention in a competitive situation like that can be a tough grind if you have no name in a local restaurant scene. 

Passio, a small bistro serving food that bows slightly in the direction of fine dining, had bit of hard time at first, but soon word started to spread around about its delicious food and excellent service. Most probably a recent positive review in a leading Finnish financial newspaper will also give some wind beneath their wings. Definitely a promising newcomer.