Blog

Laiskan viljelijän sadonkorjuu – Juustopiirakka

Saatan olla maailman aikaansaamattomin tomaatinkasvattaja. Laiskin ja välinpitämättömin. Lopputuloksena odotin jokseenkin kuivaa satovuotta, mutta sinnikkäät taimeni palkitsivat minut ruhtinaallisesti.

juustopiirakka-marinoidut-tomaatit

En saanut aikaiseksi tukea taimiani hyvissä ajoin, joten niistä ehti kasvaa hiukan epämääräiset läjät. Kaiken härdellin keskellä unohdin kastella paljon vettä kaipaavia tomaatteja säännöllisesti. Loppukesästä ne muuttuivat kellertäviksi läjiksi.  Varkaiden poisto. Kyllä minä ne taisin kerran poistaa tänä kesänä, ehkä jopa kahdesti. Tästä kaikesta kaltoinkohtelusta huolimatta nuo sinnikkäät taimet palkitsivat minut isolla kopallisella maailman makeimpia ja kauneimpia pisaratomaatteja ja kirsikkatomaatteja.

Sadon salaisuuden on pakko olla varhainen hellä hoiva, jota ne olivat vastaanottaneet intohimoiselta taimikasvattajalta Kivistössä-Marilta, ennen kuin ne päätyivät tänne karaistavaksi. Eikä tässä karaisemissa ollut kyse viiden minuutin pikku-ulkoilusta. Täällä ne joutuivat elämän kovien tosiasioiden eteen, mutta selviytyivät silti. Nuo urheat pikkutaimet saattavat huolettoman hoitoni häpeään.

tomaattisato

Oman terassin tomaatit ovat niin kallisarvoisia, että ne eivät ikinä päädy kypsennettäväksi. Haluan syödä makeat tomaatit sellaisenaan. Sen verran lipsuin periaatteistani, että marinoin niitä hiukan juusto-timjamipiirakan päälle. Vain paras oliiviöljyni kelpasi niiden kylkeen.

Juustopiirakkaan voi hyvin raastaa juustonjämät jääkaapista. Oltermannit ja muut miedot juustot kannattaa jättää väliin ja valita joku mieleinen vahva juusto. Piirakka nojaa juustoon, vahvaan sellaiseen. Itse tein piirakan mustaleimaemmentalista.

Juustopiirakka ja marinoidut tomaatit

1 iso piirakkavuoka

Marinoidut tomaatit

400 g kirsikkatomaatteja
1 1/2 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
1 1/2 rkl oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria
2-3 oksaa tuoretta timjamia
ripaus suolaa

Pohja

100 g voita
2 rkl mustaleimaemmentalia tai muuta vahvaa juustoa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
2 rkl vettä
1 oksa tuoretta timjamia
pieni ripaus suolaa

Täyte

1 dl maitoa
1 dl kermaa
100-130 g mustaleimaemmentalia tai muuta vahvaa juustoa
nippu tuoretta timjamia
ripaus suolaa
mustapippuria
2 kananmunaa

Lisäksi nokare voita vuoan voiteluun

1. Laita ensin tomaatit maustumaan siksi aikaa, kun valmistat piirakan muutoin. Halkaise kirsikkatomaatit kahtia, silppua valkosipuli mahdollisimman pieneksi, poista timjamista varret. Sekoita kaikki marinoitujen tomaattien ainekset kulhossa ja jätä maustumaan lämpimään.

2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja voitele vuoka voilla. Tee pohjataikina. Kuutioi voi ja nypi voi, suola, timjami, juustoraaste ja vehnäjauhot tasaiseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

3. Painele taikina ohuesti vuoan pohjalle ja reunoille. Paista pohjataikinaa noin 10 minuuttia. Jos haluat, voit laittaa kuivattuja herneitä pohjan päälle, niin se pysyy paremmin muodossaan. Herneet eivät kuitenkaan ole välttämättömiä.

4. Sekoita kaikki täytteen ainekset. Kaada täyte pohjan sisään ja paista noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Jos pinta alkaa tummua liikaa, suojaa se leivinpaperilla.

5. Anna jäähtyä hetki ja nostele marinoidut tomaatit piirakan päälle juuri ennen tarjoilua. Marinointi irrottaa tomaateista paljon nestettä, älä laita nestettä piirakan päälle, se vetistää piirakan.

*****

Despite of all ignorance and negligence my tough little tomatoes had to go through during the growing season they managed to survive. And not only survive, they namely delighted me with a big bowl of the sweetest of cherry tomatoes.  

Secret behind my crop must be a loving and devoted ”early childhood care” they got as seedlings from a passionate gardener who donated them to me. After first months I got lazy and must have broken all the golden rules possible. Irregular watering and lazy removing of suckers do not normally pave a road to success in tomato growing. 

Even though there was not much hard work involved in growing them I still happily embrace the sweet little treats. Whizzing them into a soup would be an insult. So I just gently marinated a small batch in my best olive oil, vinegar and fresh thyme and served the marinated tomatoes on top of a savory emmenthaler pie.

Omien makujensa varassa – kasviskaalikääryleet soijasta

Jauhelihan korvaaminen soijalla on niin helppoa, että netti pursuaa hyviä ohjeita chili sin carneen, soijabologneseen ja muihin jauhelihaklassikoihin. Soijasta syntyy kuitenkin myös erinomaiset kaalikääryleet. Ei kopioita lihaversiosta, vaan omien makujensa varassa seisovat maukkaat kasviskääryleet.

soijakaalikääryleet

Lihansyönnin vähentämisella on ilmeiset ekologiset vaikutukset. Hiilijalanjäljellä on meitä kaikkia lyöty päähän jo jokusen vuoden ajan, muista ympäristövaikutuksista puhumattakaan. Kun esimerkiksi eräältä Itämeri-tutkijalta kysyttiin, mitä yksittäinen ihminen voi tehdä Itämeren eteen. ”Luopua lihasta” oli hänen yksiselitteinen vastauksensa. MTT:n mukaan pelkästään syömällä nykyisen ravintosuosituksen mukainen määrä lihaa ravinnekuormitus tippuisi nykyisestä 7 prosenttia.

Useissa tutkimuksissa on todettu, etteivät ekologiset syyt saa ihmisiä suuressa mittakaavassa muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Omien kieltäytymysten vaikutus tuntuu merkityksettömältä maailman mittakaavassa. Naapuri grillaa kuitenkin pihviä, joten miksi minun valinnoillani olisi mitään merkitystä, kulkee ajatuksenjuoksu.

Minustakaan ei taitaisi olla luopumaan lihasta kokonaan. Hyvän ja maukkaan kasvisruoan tekeminen on kuitenkin paras tapa vähentää omaa lihankulutustaan. Se ei tunnu luopumiselta. Milloinpa hyvän ruoan syöminen tuntuisi.

Sillä periaatteella halusin tehdä myös kasviskaalikääryleet soijasta. Ei vain suoraa kopiota lihasta tehdyistä kaalikääryleistä. Huono kopio ei yllä alkuperäisen tasolle ja silloin se tuntuu luopumiselta. Päätin tehdä kasviskaalikääryleet, jotka seisovat omien makujensa varassa.  Juureksia, spelttiriisiä, belugalinssejä ja soijarouhetta.

Mausteissa on myös perinteisiä kaalikäärylemausteita. Minusta meirami on ihan ehdoton kaaliruokien maustaja, ja kääryleet kaipaavat makeutta siirapista.  Meirami  on ainoa yrtti, josta pidän kuivattuna enemmän kuin tuoreena. Tuoreena siinä on omaan nenääni jotenkin deodoranttimainen tuoksu. Meiramia kaivoin siis kääryleisiin maustekaapista, mutta timjami oli tuoretta, mutta senkin voit huoletta ottaa purkista.

Viljariisiä valmistetaan mm. speltistä ja emmeristä. Olen ostanut sitä itse Liike 51:stä Helsingin Tapanilasta, mutta sen voi korvata esimerkiksi täysjyväriisillä tai ohralla. Muutenkin resepti on joustava: Valitse lempijuureksesi, linsseiksi käyvät yhtä hyvin myös vihreät linssit, soijarouheena voi käyttää vaaleaa tai tummaa ja kaalin voit valita omien mieltymystesi mukaan, joko savoijinkaalia tai valkokaalia.

VegeSunin soijarouheista paremmin kauppojen valikoimissa on tummaa. Ainoa ero vaalean ja tumman välillä on väri, tumma käy visuaalisesti helpommin jauhelihasta. Väri tehdään sokerikulöörillä, joka on yleisesti elintarviketeollisuudessa käytettävä, sokerista valmistettava väriaine. Näissä kääryleissä ei ole edes värillä väliä, koska soija piiloutuu kääryleiden sisään ja täytteen joukkoon.

Jos haluat valmistaa kääryleille myös kastikkeen, kaada vuokaan enemmän kermaa. Reseptin pieni tilkka lähinnä mehevöittää kääryleet. Jos et halua laittaa kermaa, laita loraus vaikka kasvislientä. Koska kasvistäytteestä ei irtoa nestettä kuten lihatäytteestä, kaipaavat kääryleet hiukan nestettä vuoan pohjalle.

Tällä reseptillä todistin itselleni, etteivät kääryleet ole ollenkaan mahdoton ruoka. Hiukan työläitä, mutta eivät vaikeita. Ihan ensimmäiset ilman äitiä hoitamassa lähes kaiken työn. Jos minä pystyin, pystyt sinäkin.

Kummatko sitten maistuivat paremmalta? Siinähän se juju onkin, ne maistuvat niin erilaisilta, ettei niitä voi edes verrata. Pidän molemmista ja aion valmistaa sekä perinteisiä lihalla täytettyjä kaalikääryleitä että näitä kasvisversioita myös tulevina syksyinä.

Kasviskaalikääryleet

noin 16-20 käärylettä

1 suurehko valkokaali tai suuri savoijinkaali
noin 200 g juureksia pieniksi kuutioiksi pilkottuna (esim. 2 pientä porkkanaa, pala lanttua ja pala palsternakkaa)
2 dl spelttiriisiä (tai muuta viljariisiä tai täysjyväriisiä)
1 1/2 dl Vegesun vaaleaa (tai tummaa) soijarouhetta
1 dl belugalinssejä
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
timjamia
meiramia
noin 1 dl tummaa siirappia
suolaa
valkopippuria
voita
kasvisliemijauhetta tai -kuutio
noin 1 dl kuohukermaa

1. Aloita kaalin keittämisestä, jotta voit hyödyntää kaalin keitinlientä. Laita kaali niin isoon kattilaan, että saat sen veden alle kokonaisuudessaan. Jos et omista riittävän suurta kattilaa, kaalin voi keittää aluksi kylki kerrallaan. Voit leikata kannan pois tai vaihtoehtoisesti irrotella lehdet sitä mukaa, kun ne pehmenevät.

2. Kypsennä kaalia suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä, irrottele lehti kerrallaan sitä mukaa, kun ne antautuvat eli ovat riittävän pehmeitä rullalle käärittäväksi. Niiden ei tarvitse olla kypsiä, kääryleitä kypsennetään pari tuntia uunissa. Irrottele lehtiä yksi kerrallaan, kunnes jäljellä on keskiosa, jonka lehdet eivät ole riittävän suuria kääryleiksi. Pilko keskiosa täytteeseen.

3. Valmista täyte: Keitä spelttiriisi kasvisliemijauheella tai -kuutiolla maustetussa kaalin keitinliemessä. Kypsennä belugalinssit vedessä. Kypsennä soijarouhe kasvisliemijauheella tai -kuutiolla maustetussa kaalin keitinliemessä.

4. Leikkaa juurekset mahdollisimman pieniksi kuutioiksi, silppua sipuli ja valkosipulin kynnet.

5. Lorauta reilusti öljyä pannulle, kuullota sipuleita ja valkosipulia maltillisella lämmöllä, kunnes ne ovat läpikuultavia. Lisää pannulle juureskuutiot ja kuullottele vielä viitisen minuuttia. Lisää pannulle soijarouhe, spelttiriisi, belugalinssit ja pilkottu kaali. Mausta meiramilla, timjamilla, suolalla, valkopippurilla ja reilulla lorauksella siirappia. Mausta mausteet ja lisää tarvittaessa.  Varsinkin yrttejä kannattaa laittaa todella reilusti.

6. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele vuoka voilla. Ohenna kaalinlehdistä lehtiruoto ohueksi, jotta saat lehden rullattua napakasti rullalle.  Nosta kaalinlehdelle kaksi ruokalusikallista täytettä.  Taita reunat ja täytteen päälle ja rullaa kääryle napakaksi rullaksi. Asettele kääryleet tiukasti vuokaan.

7. Ohenna siirappia hiukan vedellä ja voitele kääryleet siirappi-vesiseoksella ja nostele voinokareita kääryleiden päälle.

8. Paista noin 40 minuuttia tai kunnes kääryleet ovat saaneet kunnolla väriä. Käännä kääryleet, voitele ne toiselta puolelta siirappi-vesiseoksella, kaada kermaa  ja nostele uudestaan voinokareita kääryleiden päälle. Paista noin 30 minuuttia tai kunnes kääryleet ovat saaneet kunnolla ruskeaa  väriä.

9. Käännä kääryleet uudestaan, voitele siirappi-vesiseoksella, laske lämpö 175 asteeseen ja paista vielä noin tunti. Valele välillä vuoan pohjalla olevalla nesteellä ja siirappi-vesiseoksella.

*****

It is easy for me to agree with an often scientifically proven argument that cutting down on meat is a sustainable choice to make. But ditching meat totally for vegetarian options feels like a huge step to take. A carrot or a stick? I go for a carrot compelling enough: Cooking delicious vegetarian food is a gentle method for decreasing the intake of meat. 

I have gradually been learning to use soy in cooking. It would be easy just to imitate meat dishes and substitute meat with soy, but quite often they taste like – well, like substitutes and not quite like the real thing you expect to have.  My method is therefore to put together dishes that have only a limited resemblance with ones using meat.

There are surely cabbage rolls stuffed with meat, but these cabbage rolls do not try to taste the same, but just to taste great. I filled them with root vegetables, spelt rice, beluga lentils and soy granules. And which version tastes better you might ask. But the thing is that they are so different that they are not even comparable. Both will stay in my kitchen. Small steps, you see. 

 

yhteistyössä

Olen kokematon soijankäyttäjä. Halusin opetella tekemään siitä hyvää ruokaa.
Elokuussa soijasta syntyi arkiruokaa, punajuurimakaronilaatikkoa. Syksyn mittaan ohjeita tulee yhteensä viisi.

Sarja on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.

Soseessa – perinteinen omenasose

Sipaisu paahtoleivän päälle, lusikallinen puuron kanssa, useampi lettujen kanssa. Ensimmäinen pieni purkki omenasosetta, jonka jätin jääkaappiin soseen keittelyn jälkeen on jo huvennut.

omenasose-resepti

Sain Kivistöstä mieluisia tuliaisia, pieniä mukavasti happamia omenoita. Kotimaisia, joista saa parhaan omenasoseen. Sen ihan perinteisen ilman mitään kikkailuja. Mausteena vain hiukan kanelia ja niin vähän sokeria, että sose säilyy happamana.

Sokerin määrään vaikuttaa paljon myös omenoiden happamuus. Kannattaa aloittaa pienellä määrällä sokeria ja lisätä oman maun mukaan. Tällä kertaa käytin puolet sokerista vaaleaa muscovadosokeria. Sokereita alkaa olla kaapissa värisuora. Ei suotta, tummemmissa sokereissa on karamellinen maku, joka maustaa myös lopputuloksen. Varsinkin muscovadoa vaaleana ja tummana käytän paljon.

Tässä ohjeessa on niin vähän sokeria, että omenasose säilyy vain pakastettuna. Jääkaapissa säilyvään hilloon sokeria tarvitaan moninkertainen määrä ja sokeria pitää myös keittää kauemmin omenoiden kanssa säilyvyyden varmistamiseksi. Kilosta omenia tulee muutama rasia sosetta, parista kilosta tuli kohtuullinen mutta kuitenkin riittoisa erä meidän kahden talouteemme.

Jos soseutat omenat sosemyllyllä, omenia ei tarvitse kuoria. Varsinkin pieni erä menee ihan kivuttomasti ilman myllyjä. Itse usein varmistan samettisen rakenteen pyöräyttämällä soseeksi keitetyt omenat vielä lopuksi nopeasti sauvasekoittimella ja sen jälkeen siivilöimällä soseen.

******

Forget about those imported granny smiths and golden deliousciouses. Heirloom apples are the only sort of apple which tempt me to spend an evening jammed by a stove for a patch of apple sauce.

I used not to play around with a traditional apple sauce recipe. More was not needed, only a hint of cinnamon and a perfectly smooth and velvety texture. But since all those fifty shades of brown have started to take over the sugar section in my kitchen cabinet, I have developed a mild addiction to that delicate caramel flavor of brownish sugars like muscovada. For an apple sauce I use both white sugar and light muscovado in order not to colour the sauce too brown. 

 

FACEBOOK - INSTAGRAM - PINTEREST

 

Korjaussarja – linssikeitto

Viime viikot ovat olleet yhtä korjaussarjaa – blogissa, tietokoneessa ja ruokapöydässä. Terveellisimpänä osasena niistä linssikeitto, lounaan pituinen detox.

linssikeitto

Blogissa on tehty pieniä korjauksia. Suurimpana niistä muokkasin pohjaa siten, että blogia on jatkossa helpompi lukea myös mobiililaitteista. Pohja mukautuu laitteen mukaisesti. Ulkonäkömuokkaukset ovat vielä kesken, mutta enää pieniä asioita jäljellä. Kiitos teille, jotka annoitte palautetta asiasta jo blogin uudistamisen alkuvaiheessa. Kesti hetken, ennenkuin taidot riittivät korjausten tekemiseen. Tai siis kesti hetken, ennen kuin sain jonkun muun tekemään ne puolestani.

Olet ehkä huomannut myös Maistuisiko sittenkin? -noston jokaisen postauksen lopussa. Jatkossa ne ovat relevantimpia ja perustuvat esimerkiksi reseptin raaka-aineisiin tai ruokalajiin. Omenareseptin yhteydessä lisää omenaista makua ja soppien yhteydessä muita suosikkisoppiani. Kannattaa vilkaista niitä jatkossa entistä tarkemmin. Tämän postauksen alle keräsin blogin suosituimmat reseptit kautta aikojen.

Postausten loppuun olen keväästä asti lisännyt englanninkielisen tiivistelmän. Se on minun ilmainen englanninkurssini. Ensin lisäsin sen Helsinkiä koskeviin postauksiin. Tuskin kukaan suomea ymmärtämätön kuitenkaan löytää sinne asti ja muutenkin tiivistelmien välittämä informaatio on aika rajallista. Olen ollut liian laiska kääntääkseni reseptejä. Se on siis enemmänkin minua itseäni varten. Halusin käyttää taas kieltä monipuolisemmin kuin töissä tulee käytettyä ja pitää yllä sanavarastoa. Muutama kappale pari kertaa viikossa on siihen oikein sopiva satsi. Suosittelen.

Korjaukset antavat oivan aasinsillan kuluttajaneuvontaan. Korjauksia on tehty nimittäin myös koneeseeni. Kohta alan purkaa kahden viikon kuvia kamerastani. Vajaa kaksi vuotta sitten hankkimani MacBook Pro alkoi ryppyillä kesällä, päätyi huoltoon ja tuli onneksi ehjänä takaisin (koputan puuta). Ei ollut itku kovin kaukana, kun säikähdin, että sikamaisen kallis kone hajoaa parissa vuodessa.

Tässä tulee tarinan opetus – ainakin minulle. Kun hankkii kalliin koneen, odottaa sen kestävän kauemmin kuin vajaa pari vuotta. Minulle selvisi tässä prosessissa, että on lupakin odottaa. Vaikka esimerkiksi Applen koneissa takuu on vain vaivaisen vuoden pituinen, EU:n tuotevastuulain perusteella valmistajan vastuu on kuitenkin pidempi. Esimerkiksi tietokoneessa vastuu on kahden vuoden pituinen.

En olisi itse osannut asiaan vedota. Asiasta kerrottiin minulle huollosta, kun vein koneen sinne. Oikeus ei ole automaattinen, vaan korvausta haetaan valmistajalta ja samalla tutkitaan, ettei vika ole voinut aiheutua esimerkiksi koneen saamasta iskusta tai muusta käyttäjän aiheuttamasta syystä. Prosessi myös kestää hetken eli itse odottelin konetta vajaa pari viikkoa takaisin, mutta kone on nyt kunnossa ja lasku lähti omppulaan. Onneksi, hajonnut osa olisi ollut kallis.

Tähän postaukseen liittämäni soppa on puolestaan korjaussarja yltäkylläisen viikonlopun jäljiltä. Vietimme vuosipäivää ystävien kanssa. Löysimme toisemme tasan 20 vuotta sitten. Se on kuulkaa ihmisikä. Silloin kun edessä oli loistava tulevaisuus. Nyt se on takana. Sitä juhlistamaan tarvittiiin enemmän kuin yksi ruokalaji ja aika monta lasillista viiniä. Maanantaina oli hyvä keittää linssisoppaa, tasapainoksi. Linssit yhdistettynä pinaattiin. Niin paljon hyviä terveysvaikutuksia, että tämä soppa on yhden lounaan pituinen detox-kuuri.

linssikeitto-suolaajahunajaa

Resepti on Hugh Fearnley-Whittingstallin puy-linssikeiton pohjalta muokattu sen perusteella, mitä kaapista löytyi. Keittoon voi halutessaan lisätä myös jauhelihaa, mutta parmesanjuuston ja hyvän leivän kanssa se on ihanan kevyttä mutta maukasta ihan sellaisenaan.

Linssikeitto

kahdelle

2 salottisipulia
1 iso porkkana
pala juuriselleriä (tai juuripersiljaa tai varsiselleriä)
2 valkosipulin kynttä

oliiviöljyä
2 kypsää tomaattia
1 1/2 dl vihreitä linssejä
7 1/2 dl kasvislientä
nippu tuoreita timjamin oksia
nippu lehtipersiljaa
70 g tuoretta babypinaattia
parmesanjuustoa
1/2-1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

1. Silppua salottisipuli ja valkosipuli. Kuutioi porkkana ja juuriselleri pieniksi kuutioiksi. Lohko tomaatti, poista ranka ja siemenet, kuutioi.

2. Lorauta reilusti oliiviöljyä kattilaan, lisää sipulit, porkkana- ja sellerikuutiot ja kuullottele viitisen minuuttia. Lisää tomaattikuutiot ja kuullota taas viitisen minuuttia.

3. Huuhtele sillä aikaa linssit kylmällä vedellä. Lisää kattilaan linssit, timjamin lehdet ja kasvisliemi. Keitä noin 25 minuuttia.

4. Lisää pinaatti ja hienoksi hakattu lehtipersilja. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Keitä vielä muutama minuutti.

5. Nostele lautasille, lorauta joukkoon vähän hyvää oliiviöljyä ja raasta parmesania.

 *****

Finally I was able to fix the blog theme so that it is responsive, meaning that all mobile phone and tablet readers should have a better user experience now than before. I am all thumbs when it comes to coding, so it took a while. Luckily I got some help. I mean a lot of help. Or to put it right, finally I found someone to do it for me. 

”I’m strong to the finish cos I eats me spinach.”, knew already Popeye. Spinach and lentils both have so much health benefits that I consider this lentil spinach soup as a lunchlong detox. 

Sokeria ja omenoita lainaamassa – omenakeikauskakku

Yhden sortin yhteisöllisyyttä on se, että voi lainata naapurista sokeria. Kun lähikauppa ei ole juuri naapuria kauempana, arjen yhteisöllisyys hakee toiset muodot. Sokeria lainaamaan minun piti lentää melkein toiseen päähän Suomea. Sain kaupan päälle omenia. Pari vuotta lisää ja valtavan hyvän mielen.

omenakeikauskakku3

Lensin Ouluun. Ei ollut kulunut edes tuntia laskeutumisesta, kun olin saanut seuraavan päivän omenakakun omenat suoraan pihapuusta ensimmäisestä kyläpaikasta. Seuraavana päivänä kaivelin sokeria isäntäväen kuivakaapista, kun leivoin brunssille omenakeikauskakkua isäntien vielä nukkuessa. Tunnustan, lainasin sieltä myös korppujauhoja ja leivinjauhetta.

Lähtiessäni sain mukaan mukin, jonka kyljessä oleva kuva muistuttaa minua reissulla tehdystä veneretkestä. Purjehtiessa merellä yllättänyt ukkosmyrsky tulee nousemaan valtaviin mittasuhteisiin ja syrjäyttää kertomuksissa purjehduksen muutaman solmun keskinopeuden.

Vielä enemmän muki muistuttaa minua kuitenkin siitä, että ihminen on onnekas, jos voi lentää puolen Suomen yli lainaamaan sokeria ja omenia. Yksi noukkii lentokentältä, hakee kadehdittavan satoisalta kasvimaalta muutaman maukkaan punajuuren ja pari syvänvihreää lehteä lehtikaalia ja paistaa niistä pannulla herkullisen lounaan. Toinen kokkaa huikeat ruoanlaittoruoat. Isäntäpari keittää ravut, pistää Weberin tulille, korkkaa kuohuviinin ja tekee pedin työhuoneen lattialle. Siihen päälle pohjoisen ihmisten vähän kiero huumorintaju. Nauroin niin paljon, että vuosia tuli lisää roppakaupalla ja maailmasta kerralla paljon parempi.

Tässä kakussa lainattua on sokerin, omenoiden, leivinjauheen ja korppujauhojen lisäksi myös taikinan resepti. Sanna Kekäläinen oli tehnyt reseptin alunperin Helsingin Sanomiin. Hän puolestaan oli lainannut kakun mehevyyden salaisuuden naapureiltamme ruotsalaisilta. Ruotsalaiseen tapaan taikinan joukkoon on raastettu mantelimassaa. Pelkkää lainaa koko kakku siis.

Kakun valmistaminen aiheutti pari palohälytystä – vaikka tulessa ei ollut kakku eikä talo. Jos irtopohjavuoka ei ole aivan tiivis, voita valuu helposti siitä uunin pohjalle. Vuoan voi halutessaan tiivistää esimerkiksi leivinpaperilla. Laita joka tapauksessa ylimääräinen pelti suojaamaan uunia.

Omenakeikauskakku

noin 22-senttiseen irtopohjavuokaan

noin 6-7 pienehköä kotimaista omenaa
kanelia
50 g voita
1 dl fariinisokeria

Kakkutaikina

150 g mantelimassaa
125 g huoneenlämpöistä voita
1 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kuohukermaa (tai maitoa tai ranskankermaa)

Lisäksi korppujauhoja ja nokare voita.

1. Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat.

2. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele vuoan reunat, mutta älä pohjaa. Voit halutessasi pingottaa leivinpaperin kakkuvuoan pohjalle. Se auttaa tiivistämään vuoan, voi valuu helposti vuoasta. Kuutioi voi vuoan pohjalle ja mittaa päälle fariinisokeri. Nosta vuoka uuniin, anna voin sulaa. Sekoita voi ja fariinisokeri tasaiseksi esimerkiksi nuolijalla. Jos seos ei sekoitu, anna sen olla vielä hetken pidempään uunissa.

3. Lado halkaistut omenat vuoan pohjalle mahdollisimman tiiviisti ja ripottele päälle kanelia.

4. Valmista taikina. Vatkaa voi ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksi kerrallaan. Raasta taikinaan mantelimassa. Sekoita leivinjauhe tasaisesti vehnäjauhojen joukkoon ja sekoita jauhot esimerkiksi puuhaarukalla taikinan joukkoon. Sekoita lopuksi taikinan joukkoon kerma.

5. Kaada taikina vuokaan omenien päälle ja paista kakkua uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia tai kunnes se on kypsä. Kumoa kakku lautaselle, mutta anna sen jäähtyä vuoan sisällä, jotta se pysyy mehevänä.

*****

This cake will always remind of an extraordinary amount of hospitality and warmth. I flew over to Northern Finland, was picked up from an airport and the rest of the weekend was full of laughter, ever so slightly twisted conversations, great company and food. If laughter is the best medicine, this amount of treatment will carry for the rest of the year. 

I got apples from the garden of a friend and baked an apple upside-down cake as a thank you to our brunch at sea. For the first time ever. The end result was luckily perfect, but there were some hiccups – like a couple of fire alarms – during the process. The cake has a moist almondy cake patter and it is topped with apples nestled in brown sugar. The secret behind the perfect texture is an almond paste, which makes the dough moist and rich.

Maistiainen Gaijinin keittokirjasta – Pork yakiniku ja arvonta

Olen grillikylkinaisia. Minusta löytyy jo polvenkorkuisena kuvia jyrsimässä luuta rasva suupielistä valuen. Sen takia toinen teille tarjoamani maistiainen Gaijinin keittokirjasta on grillattua porsaankylkeä. pork-yakiniku4

Ensin testasin kirjasta drinkin, seuraavaksi valitsin helpon, mutta pitkää haudutusta tarvitsevan pork yakinikun porsaankyljestä. Yakiniku tarkoittaa sananmukaisesti grillattua lihaa, nykyään usein suupaloina tarjottavaa grillattua lihaa.

Aasialaistako teet?, kysyi Reinin lihan myyjä, kun ostin palan luomuporsaankylkeä Hakaniemen hallista. Aasialaisen ruoan buumi on nostanut hiukan hyljeksityn kyljen takaisin suosioon. Porsas toimii aasialaisten makujen kanssa ja kylki on yksi pitkään haudutettavista ruhonosista esim. lavan ja kasslerin lisäksi, joissa on riittävästi rasvaa mehevään lopputulokseen. Stockmannin lihatiskin myyjä totesi porsaankyljen olevan tällä hetkellä yksi heidän eniten myydyistä tuotteistaan lihatiskillä.

Porsaankylki on juuri rasvan ansiosta kiitollinen raaka-aine, siitä on mahdotonta saada kuivaa. Se ei ole kuitenkaan niin rasvaista, miltä se raakana vaikuttaa. Rasvakerrokset sulavat pois haudutettaessa ja jäljelle jää pääosin pehmeäksi hautunutta lihaa.

Porsaankylkeä saa joko luuttomana ja nahattomana tai siten, että molemmat ovat mukana. Kahdelle hengelle varaan noin 800-900 gramman palan luullista ja nahallista kylkeä, nahatonta ja luutonta riittää noin 500-600 grammaa. Painosta iso osa valuu vuoan pohjalle hauduttamisen aikana. Se kannattaa huomioida, kun arvioit tarvittavaa palaa. Periaatteesa nahka on syötävää, monien mielestä rapsakka ja maukas nahka on parasta herkkua. Tässä ruoassa ottaisin sen kuitenkin pois.

Ohje on pitkälti kirjasta, olen testannut ruoan jo kahdesti parin viikon sisään. Se kertokoon, kuinka hyvää tämä on. Toisella kerralla viritin ohjetta hiukan. Käytin vähemmän suolaa ja sokeria kuin alkuperäisessä ohjeessa. Myös paistoajoissa olen tehnyt muutoksia, alkuperäisen ohjeen mukainen paistaminen 200 asteessa jo hiukan käräytti lihan pintaa ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla paistoin lihaa ensin 45 minuuttia korkeammassa lämpötilassa ja hauduttelin palaa vielä yli 1 1/2 matalassa lämpötilassa. Pinnan olemme lopuksi ottaneet uunissa grillivastuksen alla tai grillissä. Varsinkin grillissä kannattaa huomioida, että teriaykikastikkeessa on paljon sokeria, joten pinta kärähtää helposti.

Pork yakinikua maustaa soijasta, sokerista ja sakesta keitelty teriaykikastike ja japanilainen mausteseos togarashi. Togarashi on tekijänsä näköinen. Löysin purkin Tokyokanista. Chilipippuria, japaninpippuria, mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä, appelsiininkuorta, merilevää ja inkivääriä sisältänyt mausteseos oli hyvä lisä maustehyllyyn, siinä on mukava potku ja tuoksussa hiukan sitrusta. Jos sen etsiminen tuntuu turhalta vaivalta, tee ruoka ilman sitä. Se on vain viimeinen silaus, ei kriittinen ainesosa.

Ja vielä muistutus keittokirja-arvonnasta. Sain arvottavaksi Gaijinin keittokirjan signeerattuna. Lue kirjasta tarkemmin aiemmasta postauksesta. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä tai edellistä Gaijin-postausta 16.9.2014 mennessä. Kirja on erinomainen ja saanut ainakin minut innostumaan taas pienen tauon jälkeen aasialaisista mauista omassa keittiössäni.

Päivitys 17.9. Arpaonni suosi aiempaan postaukseen kommentoinutta nimimerkkiä Hukka. Onnea voittajalle.

Pork yakiniku

kahdelle

noin 800-900 g luullista tai 500-600 g luutonta porsaankylkeä
1-2 rkl karkeaa suolaa
1-2 rkl sokeria
1-2 rkl hunajaa
1 punainen chili
kevätsipulia
togarashi-mausteseosta

Teriyakikastike

puolikaskin annos voi riittää riippuen siitä, kuinka usein sivelet lihoja ja kuinka paljon keität kastiketta kasaan
1 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl vähäsuolaista soijakastiketta
2 rkl sakea

1. Poista possunkyljestä nahka. Hiero suola, sokeri ja hunaja lihan pintaan ja anna lihan maustua nelisen tuntia tai seuraavaan päivään.

2. Poista irtonaiset mausteet pinnalta. Paista kylkeä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, laske lämpötila 100 asteeseen ja hauduta vielä vähintään 1 1/2 tuntia tai kauemmin.

3. Lihan hautuessa keitä teriaykikastike: Kiehauta vesi kattilassa, sekoita joukkoon sokeri ja anna liueta. Lisää soija ja sake ja keitä vielä noin 10 minuuttia tai kunnes kastike hiukan sakenee. Kastike myös sakenee jäähtyessään, jolloin se tarttuu paremmin lihanpintaan ja antaa siihen enemmän makua.

4. Anna jäähtyä hetki, leikkaa liha kylkipaloiksi tai varraspaloiksi. Sivele kastiketta lihan päälle ja paahda niitä 220-asteisessa uunissa grillivastuksen alla  (tai grillaa nopeasti lihoihin paistopinta). Jos teet loppusilauksen uunissa, sivele kastiketta vielä kerran-pari lihojen pintaan.

5. Nosta uunista, ripottele päälle togarashi-mausteseosta, silppua chiliä ja kevätsipulia.

*****

Pork belly was one of those parts of pork not too popular couple of years back. But nose to tail cooking and increased affection to Asian cuisine has given this traditional cut of meat a boost. 

Yakiniku means literally grilled (yaki) meat (niku).  This version of pork yakiniku, which I found from a cookbook published by Gaijin, an Asian influenced restaurant in Helsinki, is not true to its name considering that it is prepared in an oven. First it is browned and then slowly braised. Pork belly requires slow roasting, longer the better. The final touch comes from a self-cooked teriyaki sauce and a spicy and slightly tangy Japanese spice mix togarashi consisting of seven ingredients e.g. chili pepper, sesame seeds, ginger, sea weed and orange zest. 

Grillikesän saldo – kokemuksia hybridigrillistä ja yrtti-sitruunabroileri

yrtti-sitruunabroileriMies ei uskonut meistä olevan pelkästään hiiligrillaajiksi, minä himoitsin hiiliä. Alkukesän kissanhännänveto päätyi hybridigrilliin. Kuulosti kätevältä yhdistää molemmat: Kaasu on lyömättömän nopea ja kätevä arkena, hiiligrilli taas voittaa makuasioissa. Kaasulla grillaaminen on myös hiiliä helpompaa, kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle hiilien kanssa pelaaminen on luonnekasvatusta.

Löysimme markkinoilta yhden ainoan hybridigrillin, kanadalaisen Napoleonin. Se on käytännössä kaasugrilli, johon voi ostaa lisäosana hiilikaukalon.

Yhden kesän kokemusten perusteella määrittelisin grillin asteen paremmaksi kaasugrilliksi. Harvoin grillaamme pelkästään hiilillä, mutta useimmiten käytämme niitä antamassa lisämakua. Jos harkitsisin kaasugrilliä, päätyisin edelleen malliin, johon on saatavissa erillinen hiilikaukalo. Haave Big Green Eggistä ei ole kuitenkaan laantunut hybridin myötä. Ainoana grillinä hiilestä ei meille olisi. Arkena haluan ruoan nopeammin pöytään ja siihen hybridi on oivallinen vehje.

Hintaeroa kaasugrilliin ei käytännössä ole. Napoleon on hiukan Weberiä edullisempi, mutta mielestäni yhtä jämäkkä ja laadukkaanoloinen. Hiilikaukalo lisää hintaa noin 50 euroa.

Yrtti-sitruunabroileria olemme tehneet muutamaan otteeseen kesän mittaan. Kuva on tosin hämäävästi muusta kuin hybridistämme. Ohje on helppo ja maukas. Marinadi miedolle broilerille sopivan lempeä.

Tarkinta koko hommassa on kypsyys. Broileri ei saa jäädä raa’aksi salmonellariskin takia. Paksu reisi kuitenkin helposti jää. Varmin tapa on laittaa paistolämpömittari reiden paksuimpaan kohtaan ja grillata broileria, kunnes sen sisälämpötila on vähintään 75 astetta. Olen sen verran neuroottinen raa’an broilerin suhteen, että yleensä anna mennä jokusen asteen yli. Kuivaa luullisesta lihasta ei onneksi helposti saa, eikä sen grillaaminen ole todellakaan ihan asteen päälle.

Yrtti-sitruunabroileri

kolmelle 

3 broilerin koipi-reittä
3/4 dl öljyä
1/2 dl sitruunamehua (vajaa 1 sitruuna)
2 valkosipulin kynttä
pieni punainen chili
parin sentin pala inkivääriä
1 iso oksa rosmariinia
nippu timjamia
3/4 tl suolaa
mustapippuria

1. Silppua krouvisti chili, valkosipulin kynnet ja inkivääri.

2. Laita kaikki marinadin ainekset korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Kuvan broilerit on valmistettu mökkiolosuhteissa ilman sauvasekoitinta ja silppusin kaiken pieneksi ja sekoitin. Toimii niinkin.

3. Laita broileri pakastepussiin, kaada marinadi päälle ja kääntele pussia siten, että marinadi levittyy tasaiseksi. Anna maustua vähintään puolisen tuntia.

4. Grillaa koivet kypsiksi miedolla lämmöllä välillä käännellen, kunnes niiden sisälämpötila on 75 astetta (noin 20-25 minuuttia). Mausta vielä lopuksi suolalla ja mustapippurilla.

 

******

After having barbecued this summer with an hybrid grill that combines both gas and charcoal burning options I wrap the experiences up in short: Convenient and fast as a gas grill, surely better with respect to taste than just gas, but nothing beats the smoky BBQ-flavour of a true charcoal grill. In the end I would still opt for an hybrid just out of convenience, but I would not mind having a Big Green Egg on the side. 

FACEBOOK - INSTAGRAM - PINTEREST

 

Tasan ei käy omenat – uuniomenat

Nukkumalähiön kaduilla tuoksuu omena. Puut ovat taipuneet omenien painosta. Syksyn tuoksu alkaa vallata ilmaa varsinkin iltaisin.

uuniomenat2

Meidän omenapuumme taitaa viettää välivuotta. Niin ainakin toivon. Tai sitten olen suututtanut sen pahemman kerran. Ei omenan omenaa. Kehtaakin. Naapuri lohdutti, että menemme hänen kanssaan vuorovuosina. Kun me saamme omenoita, heillä levätään ja päinvastoin.

Sain onneksi pussillisen omenia naapurikadulla asuvalta ystävältä. Mainosti niitä rupisiksi ja muumiotautisiksi. Hyvät hillot niistä rupisistakin keitti.

Uuniomenien omenat olin ennättänyt hakea Hakaniemen torilta. Osa oli jo hiukan ehtinyt nahistua, mutta uuniomenissa se ei haittaa ollenkaan. Niihin voi hyvin käyttää ne muutoin jo viimeistä käyttöpäivää lähestyvät yksilöt.

Alla olevassa aika perinteisessä uuniomenareseptissä omenat saavat makua siirappisesta muscovadosta ja pähkinöistä. Täytettä valuu sopivasti myös vuoan pohjalle maukkaaksi kastikkeeksi.

Kannattaa testata myös yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista resepteistä, pähkinätoscalla kuorrutetut uuniomenat. Niistä kuulen säännöllisesti kehuja.

Uuniomenat

kuudelle

6 pientä kotimaista omenaa
40 g huoneenlämpöistä voita
3 rkl tummaa muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
40 g pähkinöitä (esim. pekaanipähkinöitä, hasselpähkinöitä, pistaasipähkinöitä tai manteleita)
1/2 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

2. Poista omenaporalla omenien siemenkodat.

3. Sekoita kaikki täytteen ainekset tasaiseksi tahnaksi. Jaa täyte kuuteen osaan ja painele se poistettujen siemenkotien tilalle omenien sisälle. Nosta omenat uunivuokaan.

4. Paista uunissa, kunnes omenat ovat pehmenneet. Aika riippuu sekä lajikkeesta että koosta. Pienet kotimaiset omenat kypsyvät noin 30 minuutissa, suuremmat vaativat noin 40 pehmetäkseen.

5. Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

******

Apple season. Neighbor envy. Grass might not be greener on the other side of the fence, but there are certainly more apples on that side. Either my apple tree is having a year off or I have set it off somehow. Not a single apple. Smell of apples in the garden and aroma of baked apples wafting around the house. It is the smell of autumn for me.

Apples stuffed with a paste made of butter, muscovada, nuts, cinnamon and nutmeg is an easy autumnal dessert to embrace the seasonal fruit. 

 

FACEBOOK - INSTAGRAM - PINTEREST

 

Hyvä vaimo – Gaijinin Herushinki-drinkki ja keittokirja-arvonta

Keräsin hyvä vaimo -pisteitä. Istutin työmatkalta palanneen miehen sohvalle, ojensin omin pikkukätösin kyhätyn Gaijinin Herushinki-drinkin. Drinkki löytyy heidän uudesta keittokirjastaan, jonka sain arvottavaksi blogin lukijoille. Signeerattuna.

herushinki

Gaijinin kesällä ilmestyneen keittokirjan takana ovat ammattilaisvoimat. Kannessa lukee Björckin ja Wikbergin nimet, mutta taustavoimina ovat olleet tekstit kirjoittanut ja toimittanut, mm. Kauppalehti Option ruokasisällöistä vastaava Mikko Takala ja valokuvaaja Tommi Anttonen.

Tummanpuhuva kirja on visuaalisesti upea, eivätkä sen reseptit päästä kotikokkia helpolla. Mukana on yksinkertaisempiakin annoksia, mutta varsinkin jälkiruoat koostuvat todella monesta komponentista. Osa ohjeista toimii ihan arkikokkauksessa, osa vaatii enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä.

Pidän siitä, että reseptit ovat melko uskollisia ravintolan annoksille, eikä niistä ole lähdetty tekemään yksinkertaistettuja kotikeittiöversioita. Ne on kuitenkin kirjoitettu kohtuullisen selkeästi, vähänkään enemmän kokannut selviää kyllä annoksista.

Kenelle: Itä-aasialaisista mauista innostuneelle kotikokille, joka jaksaa nähdä vaivaa ruokansa eteen ja jolla mieluusti on helppo pääsy autenttisten mausteiden ja tarvikkeiden äärelle. Kirja on tosin niin kaunis, että se saattaa innostaa vähemmänkin kokanneen ruoanlaiton pariin. Useimmat resepteistä selvittää perusosaamisella.

Tomi Björckin ja Matti Wikbergin BW-ravintolat ovat kuuluja ruoan ja Tomin lisäksi myös raikkaista, tuoreista raaka-aineista tehdyistä drinkeistään. Björckin mukaan baarimestareilla olisi veitsitaidoissa treenaamista. Sen verran haavereita sattuu misatessa, mutta maut ovat sen väärtejä.

Keittokirjassa on ohjeet myös useampaan drinkkiin. Tartuin ensimmäiseksi yhteen suosikeistani, raikkaaseen Herushinkiin, joka on saanut nimensä Helsingin japaninkielisestä nimestä.

Keittiössämme ei ole mehustinta, eikä edes shakeria. Blenderillä ja lasipurkilla saa kuitenkin drinkin aikaan. Kurkussa on niin paljon nestettä, että pyöräyttämällä tukevasti blenderillä saa ison osan mehusta irti. Shakerin tehtävän hoitaa suljettava lasipurkki. Ohjeessa mainittu boston shaker on kaksiosainen shaker, jonka toinen osa on metallia ja toinen lasia.

Ainesosia ei ole montaa, mutta kaikki on tuoretta. Yhden drinkin takia prosessi voi tuntua työläältä, mutta melkein samalla vaivalla tekee isommallekin joukolle juomat. Kerralla surauttaa useammankin kurkun mehuksi. Alkuperäisessä ohjeessa inkiväärisokeriliemen tilalla on inkiväärisiirappia. Onnistun usein jämäyttämään sen, joten keitin lientä vähän vähemmän kokoon.

Kokosin juomat Hobstar-laseihin, jotka ovat murskanneet skandinaavisen minimalismin astiakaapissani. Vaikka niitä tuntuu näkyvän tällä hetkellä jokaisessa trendikkäämmässä ravintolassa, ne oli pakko saada. Laseja löytyy mm. Hella & Herkusta Museokadulta.

Ja sitten arvontaan:  Arvon yhden Gaijinin keittokirjan Tomi Björckin ja Matti Wikbergin signeerauksilla kaikkien tähän ja seuraavaan keittokirjasta tekemääni postaukseen 16.9.2014 kommentoineiden kesken. Olisi mukavaa kuulla, mikä on lempiruokasi aasialaisesta keittiöstä. 

Päivitys 17.9. Arvonta on suoritettu ja arpaonni suosi nimimerkkiä Hukka.

Herushinki (resepti Gaijinin keittokirja)

2 cl kurkkumehua (yhdestä pienestä kurkusta riittää ainakin kolmeen drinkkiin)
2 cl limemehua
2 cl inkivääri-sokerilientä
4 cl Hendricks-giniä
7 lehteä minttua
jääpaloja

1. Keitä ensin inkivääri-sokeriliemi alla olevalla ohjeella ja anna sen jäähtyä.

2. Halkaise kurkku pitkittäin ja vedä pari ohutta viipaletta pituussuunnassa juustohöylällä drinkkien koristeeksi. Kuori kurkku, leikkaa krouveiksi paloiksi ja aja nestemäiseksi blenderillä. Siivilöi.

3. Purista limestä mehut.

4. Laita kaikki ainekset boston shakeriin (tai lasipurkkiin) jääpalojen kanssa ja ravista sekaisin.

5. Siivilöi jääpaloilla täytettyihin laseihin. Koristele tuoreella mintulla ja kurkkusiivuilla.

Inkivääri-sokeriliemi

1 dl vettä
1 dl ruokosokeria tai sokeria
reilu sormenlevyinen pala inkivääriä pilkottuna

1. Sekoita kaikki ainekset kattilassa. Kiehauta, anna kiehua maltillisella lämmöllä, kunnes seos sakenee hiukan.

2. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. Loput voit pullottaa ja säästää jääkaapissa.

*****

Gaijin, a restaurant serving Eastern Asian influenced food, is not only popular because of its food, but has also gained reputation with its fresh and inventive cocktails. Herushinki, named after the Japanese name of the restaurant’s hometown Helsinki, is prepped from the scratch as all their other drinks as well. Nothing artificial, just a cucumber, lime, ginger, sugar, mint and Hendrick’s.

I earned a plethora of wife points by making one for my hubby who came back home after travelling in business. It involved a lot of cooking, blending, juicing and shaking. Just for one drink. All in all it might have been easier just to pour a Scotch for a same surprise effect. But, man this tastes great and refreshing.  And luckily it takes only about the same amount of effort to make a bigger batch… 

 

FACEBOOK - INSTAGRAM - PINTEREST

 

Parmankinkku-rosmariiniperunat

Parmankinkku-rosmariiniperunat grillissä ja aioli
Vähän näpertelyä, paljon makua vastineeksi vaivasta.

parmankinkku-rosmariiniperunat

Alkusesongissa perunoille ei raaski tehdä muuta kuin keittää. Tässä vaiheessa kesää voi niitä jo huoletta käyttää grillin kautta.

Perunat keitetään ensin kypsiksi ja kääräistään sen jälkeen rosmariinin kera parmankinkun sisään. Loppusilaus grillissä. Grillin kautta käy myös aiolin valkosipuli. Sen maku pehmenee grillatessa. Ei siis kannata säikähtää reseptin puolikasta sipulia.

Loppuviikoksi ennustettiin kahdenkymmenen asteen ympärillä huitelevia lämpötiloja. Sehän haiskahtaa siltä, ettei grilliä työnnetä vielä hetkeen talviteloille.

Idean parmankinkun ja perunan yhdistämiseen nappasin Koti ja keittiö -lehdestä. Resepti on muuttunut matkan varrella mm. paljon makua antavan rosmariinin ja aiolin verran.

PS Blogi on korjauksen alla. Tarkoitus on saada se toimimaan paremmin myös mobiililaitteissa. Siellä täällä näkyy siis jonkin aikaa mm. englanninkielisiä tekstejä, eivätkä asettelut ole kunnossa. Linkki kommentointiin on tällä hetkellä vain artikkelin alussa. Pian toivottavasti homma pelittää taas entistä paremmin.

Parmankinkku-rosmariiniperunat

kahdelle

3-4 suurehkoa uutta perunaa
4-5 siivua parmankinkkua
1 oksa rosmariinia
öljyä
suolaa
mustapippuria

1. Keitä perunat kypsiksi ja lohko ne kolmeen-neljään osaan.

2. Leikkaa parmankinkkusiivut kolmeen kapeaan ja pitkään osaan.

3. Voitele perunalohkot öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla.

4. Laita muutama rosmariininlehti jokaisen perunalohkon kylkeen ja kääräisen parmankinkku perunan ja rosmariinin ympäri.

5. Grillaa perunoita, kääntele ja varmista, että kinkku ruskistuu kaikilta puolilta.

 

Aioli

1 dl majoneesia
1/2 valkosipuli grillattuna (ei siis puolikas kynsi)

1. Leikkaa valkosipulista hattu pois ja lorauta leikkauspinnan päälle hiukan öljyä.

2. Kääräise folioon ja grillaa noin puoli tuntia tai kunnes valkosipulin kynnet ovat pehmentyneet.

 

 *******

Boil potatoes, cut them to wedges, wrap a a strip of prosciutto around each wedge and put them on the grill to get a smoky flavor. Serve with aioli.