Blog

Sokeria ja omenoita lainaamassa – omenakeikauskakku

Yhden sortin yhteisöllisyyttä on se, että voi lainata naapurista sokeria. Kun lähikauppa ei ole juuri naapuria kauempana, arjen yhteisöllisyys hakee toiset muodot. Sokeria lainaamaan minun piti lentää melkein toiseen päähän Suomea. Sain kaupan päälle omenia. Pari vuotta lisää ja valtavan hyvän mielen.

omenakeikauskakku3

Lensin Ouluun. Ei ollut kulunut edes tuntia laskeutumisesta, kun olin saanut seuraavan päivän omenakakun omenat suoraan pihapuusta ensimmäisestä kyläpaikasta. Seuraavana päivänä kaivelin sokeria isäntäväen kuivakaapista, kun leivoin brunssille omenakeikauskakkua isäntien vielä nukkuessa. Tunnustan, lainasin sieltä myös korppujauhoja ja leivinjauhetta.

Lähtiessäni sain mukaan mukin, jonka kyljessä oleva kuva muistuttaa minua reissulla tehdystä veneretkestä. Purjehtiessa merellä yllättänyt ukkosmyrsky tulee nousemaan valtaviin mittasuhteisiin ja syrjäyttää kertomuksissa purjehduksen muutaman solmun keskinopeuden.

Vielä enemmän muki muistuttaa minua kuitenkin siitä, että ihminen on onnekas, jos voi lentää puolen Suomen yli lainaamaan sokeria ja omenia. Yksi noukkii lentokentältä, hakee kadehdittavan satoisalta kasvimaalta muutaman maukkaan punajuuren ja pari syvänvihreää lehteä lehtikaalia ja paistaa niistä pannulla herkullisen lounaan. Toinen kokkaa huikeat ruoanlaittoruoat. Isäntäpari keittää ravut, pistää Weberin tulille, korkkaa kuohuviinin ja tekee pedin työhuoneen lattialle. Siihen päälle pohjoisen ihmisten vähän kiero huumorintaju. Nauroin niin paljon, että vuosia tuli lisää roppakaupalla ja maailmasta kerralla paljon parempi.

Tässä kakussa lainattua on sokerin, omenoiden, leivinjauheen ja korppujauhojen lisäksi myös taikinan resepti. Sanna Kekäläinen oli tehnyt reseptin alunperin Helsingin Sanomiin. Hän puolestaan oli lainannut kakun mehevyyden salaisuuden naapureiltamme ruotsalaisilta. Ruotsalaiseen tapaan taikinan joukkoon on raastettu mantelimassaa. Pelkkää lainaa koko kakku siis.

Kakun valmistaminen aiheutti pari palohälytystä – vaikka tulessa ei ollut kakku eikä talo. Jos irtopohjavuoka ei ole aivan tiivis, voita valuu helposti siitä uunin pohjalle. Vuoan voi halutessaan tiivistää esimerkiksi leivinpaperilla. Laita joka tapauksessa ylimääräinen pelti suojaamaan uunia.

Omenakeikauskakku

noin 22-senttiseen irtopohjavuokaan

noin 6-7 pienehköä kotimaista omenaa
kanelia
50 g voita
1 dl fariinisokeria

Kakkutaikina

150 g mantelimassaa
125 g huoneenlämpöistä voita
1 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kuohukermaa (tai maitoa tai ranskankermaa)

Lisäksi korppujauhoja ja nokare voita.

1. Kuori omenat ja poista niistä siemenkodat.

2. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele vuoan reunat, mutta älä pohjaa. Voit halutessasi pingottaa leivinpaperin kakkuvuoan pohjalle. Se auttaa tiivistämään vuoan, voi valuu helposti vuoasta. Kuutioi voi vuoan pohjalle ja mittaa päälle fariinisokeri. Nosta vuoka uuniin, anna voin sulaa. Sekoita voi ja fariinisokeri tasaiseksi esimerkiksi nuolijalla. Jos seos ei sekoitu, anna sen olla vielä hetken pidempään uunissa.

3. Lado halkaistut omenat vuoan pohjalle mahdollisimman tiiviisti ja ripottele päälle kanelia.

4. Valmista taikina. Vatkaa voi ja sokeri kevyesti vaahdoksi. Lisää munat joukkoon yksi kerrallaan. Raasta taikinaan mantelimassa. Sekoita leivinjauhe tasaisesti vehnäjauhojen joukkoon ja sekoita jauhot esimerkiksi puuhaarukalla taikinan joukkoon. Sekoita lopuksi taikinan joukkoon kerma.

5. Kaada taikina vuokaan omenien päälle ja paista kakkua uunin alatasolla noin 45-50 minuuttia tai kunnes se on kypsä. Kumoa kakku lautaselle, mutta anna sen jäähtyä vuoan sisällä, jotta se pysyy mehevänä.

*****

This cake will always remind of an extraordinary amount of hospitality and warmth. I flew over to Northern Finland, was picked up from an airport and the rest of the weekend was full of laughter, ever so slightly twisted conversations, great company and food. If laughter is the best medicine, this amount of treatment will carry for the rest of the year. 

I got apples from the garden of a friend and baked an apple upside-down cake as a thank you to our brunch at sea. For the first time ever. The end result was luckily perfect, but there were some hiccups – like a couple of fire alarms – during the process. The cake has a moist almondy cake patter and it is topped with apples nestled in brown sugar. The secret behind the perfect texture is an almond paste, which makes the dough moist and rich.

Maistiainen Gaijinin keittokirjasta – Pork yakiniku ja arvonta

Olen grillikylkinaisia. Minusta löytyy jo polvenkorkuisena kuvia jyrsimässä luuta rasva suupielistä valuen. Sen takia toinen teille tarjoamani maistiainen Gaijinin keittokirjasta on grillattua porsaankylkeä. pork-yakiniku4

Ensin testasin kirjasta drinkin, seuraavaksi valitsin helpon, mutta pitkää haudutusta tarvitsevan pork yakinikun porsaankyljestä. Yakiniku tarkoittaa sananmukaisesti grillattua lihaa, nykyään usein suupaloina tarjottavaa grillattua lihaa.

Aasialaistako teet?, kysyi Reinin lihan myyjä, kun ostin palan luomuporsaankylkeä Hakaniemen hallista. Aasialaisen ruoan buumi on nostanut hiukan hyljeksityn kyljen takaisin suosioon. Porsas toimii aasialaisten makujen kanssa ja kylki on yksi pitkään haudutettavista ruhonosista esim. lavan ja kasslerin lisäksi, joissa on riittävästi rasvaa mehevään lopputulokseen. Stockmannin lihatiskin myyjä totesi porsaankyljen olevan tällä hetkellä yksi heidän eniten myydyistä tuotteistaan lihatiskillä.

Porsaankylki on juuri rasvan ansiosta kiitollinen raaka-aine, siitä on mahdotonta saada kuivaa. Se ei ole kuitenkaan niin rasvaista, miltä se raakana vaikuttaa. Rasvakerrokset sulavat pois haudutettaessa ja jäljelle jää pääosin pehmeäksi hautunutta lihaa.

Porsaankylkeä saa joko luuttomana ja nahattomana tai siten, että molemmat ovat mukana. Kahdelle hengelle varaan noin 800-900 gramman palan luullista ja nahallista kylkeä, nahatonta ja luutonta riittää noin 500-600 grammaa. Painosta iso osa valuu vuoan pohjalle hauduttamisen aikana. Se kannattaa huomioida, kun arvioit tarvittavaa palaa. Periaatteesa nahka on syötävää, monien mielestä rapsakka ja maukas nahka on parasta herkkua. Tässä ruoassa ottaisin sen kuitenkin pois.

Ohje on pitkälti kirjasta, olen testannut ruoan jo kahdesti parin viikon sisään. Se kertokoon, kuinka hyvää tämä on. Toisella kerralla viritin ohjetta hiukan. Käytin vähemmän suolaa ja sokeria kuin alkuperäisessä ohjeessa. Myös paistoajoissa olen tehnyt muutoksia, alkuperäisen ohjeen mukainen paistaminen 200 asteessa jo hiukan käräytti lihan pintaa ensimmäisellä kerralla. Toisella kerralla paistoin lihaa ensin 45 minuuttia korkeammassa lämpötilassa ja hauduttelin palaa vielä yli 1 1/2 matalassa lämpötilassa. Pinnan olemme lopuksi ottaneet uunissa grillivastuksen alla tai grillissä. Varsinkin grillissä kannattaa huomioida, että teriaykikastikkeessa on paljon sokeria, joten pinta kärähtää helposti.

Pork yakinikua maustaa soijasta, sokerista ja sakesta keitelty teriaykikastike ja japanilainen mausteseos togarashi. Togarashi on tekijänsä näköinen. Löysin purkin Tokyokanista. Chilipippuria, japaninpippuria, mustia ja valkoisia seesaminsiemeniä, appelsiininkuorta, merilevää ja inkivääriä sisältänyt mausteseos oli hyvä lisä maustehyllyyn, siinä on mukava potku ja tuoksussa hiukan sitrusta. Jos sen etsiminen tuntuu turhalta vaivalta, tee ruoka ilman sitä. Se on vain viimeinen silaus, ei kriittinen ainesosa.

Ja vielä muistutus keittokirja-arvonnasta. Sain arvottavaksi Gaijinin keittokirjan signeerattuna. Lue kirjasta tarkemmin aiemmasta postauksesta. Osallistut arvontaan kommentoimalla tätä tai edellistä Gaijin-postausta 16.9.2014 mennessä. Kirja on erinomainen ja saanut ainakin minut innostumaan taas pienen tauon jälkeen aasialaisista mauista omassa keittiössäni.

Päivitys 17.9. Arpaonni suosi aiempaan postaukseen kommentoinutta nimimerkkiä Hukka. Onnea voittajalle.

Pork yakiniku

kahdelle

noin 800-900 g luullista tai 500-600 g luutonta porsaankylkeä
1-2 rkl karkeaa suolaa
1-2 rkl sokeria
1-2 rkl hunajaa
1 punainen chili
kevätsipulia
togarashi-mausteseosta

Teriyakikastike

puolikaskin annos voi riittää riippuen siitä, kuinka usein sivelet lihoja ja kuinka paljon keität kastiketta kasaan
1 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl vähäsuolaista soijakastiketta
2 rkl sakea

1. Poista possunkyljestä nahka. Hiero suola, sokeri ja hunaja lihan pintaan ja anna lihan maustua nelisen tuntia tai seuraavaan päivään.

2. Poista irtonaiset mausteet pinnalta. Paista kylkeä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, laske lämpötila 100 asteeseen ja hauduta vielä vähintään 1 1/2 tuntia tai kauemmin.

3. Lihan hautuessa keitä teriaykikastike: Kiehauta vesi kattilassa, sekoita joukkoon sokeri ja anna liueta. Lisää soija ja sake ja keitä vielä noin 10 minuuttia tai kunnes kastike hiukan sakenee. Kastike myös sakenee jäähtyessään, jolloin se tarttuu paremmin lihanpintaan ja antaa siihen enemmän makua.

4. Anna jäähtyä hetki, leikkaa liha kylkipaloiksi tai varraspaloiksi. Sivele kastiketta lihan päälle ja paahda niitä 220-asteisessa uunissa grillivastuksen alla  (tai grillaa nopeasti lihoihin paistopinta). Jos teet loppusilauksen uunissa, sivele kastiketta vielä kerran-pari lihojen pintaan.

5. Nosta uunista, ripottele päälle togarashi-mausteseosta, silppua chiliä ja kevätsipulia.

*****

Pork belly was one of those parts of pork not too popular couple of years back. But nose to tail cooking and increased affection to Asian cuisine has given this traditional cut of meat a boost. 

Yakiniku means literally grilled (yaki) meat (niku).  This version of pork yakiniku, which I found from a cookbook published by Gaijin, an Asian influenced restaurant in Helsinki, is not true to its name considering that it is prepared in an oven. First it is browned and then slowly braised. Pork belly requires slow roasting, longer the better. The final touch comes from a self-cooked teriyaki sauce and a spicy and slightly tangy Japanese spice mix togarashi consisting of seven ingredients e.g. chili pepper, sesame seeds, ginger, sea weed and orange zest. 

Grillikesän saldo – kokemuksia hybridigrillistä ja yrtti-sitruunabroileri

yrtti-sitruunabroileriMies ei uskonut meistä olevan pelkästään hiiligrillaajiksi, minä himoitsin hiiliä. Alkukesän kissanhännänveto päätyi hybridigrilliin. Kuulosti kätevältä yhdistää molemmat: Kaasu on lyömättömän nopea ja kätevä arkena, hiiligrilli taas voittaa makuasioissa. Kaasulla grillaaminen on myös hiiliä helpompaa, kaltaiselleni kärsimättömälle ihmiselle hiilien kanssa pelaaminen on luonnekasvatusta.

Löysimme markkinoilta yhden ainoan hybridigrillin, kanadalaisen Napoleonin. Se on käytännössä kaasugrilli, johon voi ostaa lisäosana hiilikaukalon.

Yhden kesän kokemusten perusteella määrittelisin grillin asteen paremmaksi kaasugrilliksi. Harvoin grillaamme pelkästään hiilillä, mutta useimmiten käytämme niitä antamassa lisämakua. Jos harkitsisin kaasugrilliä, päätyisin edelleen malliin, johon on saatavissa erillinen hiilikaukalo. Haave Big Green Eggistä ei ole kuitenkaan laantunut hybridin myötä. Ainoana grillinä hiilestä ei meille olisi. Arkena haluan ruoan nopeammin pöytään ja siihen hybridi on oivallinen vehje.

Hintaeroa kaasugrilliin ei käytännössä ole. Napoleon on hiukan Weberiä edullisempi, mutta mielestäni yhtä jämäkkä ja laadukkaanoloinen. Hiilikaukalo lisää hintaa noin 50 euroa.

Yrtti-sitruunabroileria olemme tehneet muutamaan otteeseen kesän mittaan. Kuva on tosin hämäävästi muusta kuin hybridistämme. Ohje on helppo ja maukas. Marinadi miedolle broilerille sopivan lempeä.

Tarkinta koko hommassa on kypsyys. Broileri ei saa jäädä raa’aksi salmonellariskin takia. Paksu reisi kuitenkin helposti jää. Varmin tapa on laittaa paistolämpömittari reiden paksuimpaan kohtaan ja grillata broileria, kunnes sen sisälämpötila on vähintään 75 astetta. Olen sen verran neuroottinen raa’an broilerin suhteen, että yleensä anna mennä jokusen asteen yli. Kuivaa luullisesta lihasta ei onneksi helposti saa, eikä sen grillaaminen ole todellakaan ihan asteen päälle.

Yrtti-sitruunabroileri

kolmelle 

3 broilerin koipi-reittä
3/4 dl öljyä
1/2 dl sitruunamehua (vajaa 1 sitruuna)
2 valkosipulin kynttä
pieni punainen chili
parin sentin pala inkivääriä
1 iso oksa rosmariinia
nippu timjamia
3/4 tl suolaa
mustapippuria

1. Silppua krouvisti chili, valkosipulin kynnet ja inkivääri.

2. Laita kaikki marinadin ainekset korkeaan kulhoon ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Kuvan broilerit on valmistettu mökkiolosuhteissa ilman sauvasekoitinta ja silppusin kaiken pieneksi ja sekoitin. Toimii niinkin.

3. Laita broileri pakastepussiin, kaada marinadi päälle ja kääntele pussia siten, että marinadi levittyy tasaiseksi. Anna maustua vähintään puolisen tuntia.

4. Grillaa koivet kypsiksi miedolla lämmöllä välillä käännellen, kunnes niiden sisälämpötila on 75 astetta (noin 20-25 minuuttia). Mausta vielä lopuksi suolalla ja mustapippurilla.

 

******

After having barbecued this summer with an hybrid grill that combines both gas and charcoal burning options I wrap the experiences up in short: Convenient and fast as a gas grill, surely better with respect to taste than just gas, but nothing beats the smoky BBQ-flavour of a true charcoal grill. In the end I would still opt for an hybrid just out of convenience, but I would not mind having a Big Green Egg on the side. 

FACEBOOK - INSTAGRAM - PINTEREST

 

Tasan ei käy omenat – uuniomenat

Nukkumalähiön kaduilla tuoksuu omena. Puut ovat taipuneet omenien painosta. Syksyn tuoksu alkaa vallata ilmaa varsinkin iltaisin.

uuniomenat2

Meidän omenapuumme taitaa viettää välivuotta. Niin ainakin toivon. Tai sitten olen suututtanut sen pahemman kerran. Ei omenan omenaa. Kehtaakin. Naapuri lohdutti, että menemme hänen kanssaan vuorovuosina. Kun me saamme omenoita, heillä levätään ja päinvastoin.

Sain onneksi pussillisen omenia naapurikadulla asuvalta ystävältä. Mainosti niitä rupisiksi ja muumiotautisiksi. Hyvät hillot niistä rupisistakin keitti.

Uuniomenien omenat olin ennättänyt hakea Hakaniemen torilta. Osa oli jo hiukan ehtinyt nahistua, mutta uuniomenissa se ei haittaa ollenkaan. Niihin voi hyvin käyttää ne muutoin jo viimeistä käyttöpäivää lähestyvät yksilöt.

Alla olevassa aika perinteisessä uuniomenareseptissä omenat saavat makua siirappisesta muscovadosta ja pähkinöistä. Täytettä valuu sopivasti myös vuoan pohjalle maukkaaksi kastikkeeksi.

Kannattaa testata myös yksi blogin kaikkien aikojen suosituimmista resepteistä, pähkinätoscalla kuorrutetut uuniomenat. Niistä kuulen säännöllisesti kehuja.

Uuniomenat

kuudelle

6 pientä kotimaista omenaa
40 g huoneenlämpöistä voita
3 rkl tummaa muscovadosokeria (tai fariinisokeria)
40 g pähkinöitä (esim. pekaanipähkinöitä, hasselpähkinöitä, pistaasipähkinöitä tai manteleita)
1/2 tl kanelia
ripaus muskottipähkinää

1. Kuumenna uuni 175 asteeseen.

2. Poista omenaporalla omenien siemenkodat.

3. Sekoita kaikki täytteen ainekset tasaiseksi tahnaksi. Jaa täyte kuuteen osaan ja painele se poistettujen siemenkotien tilalle omenien sisälle. Nosta omenat uunivuokaan.

4. Paista uunissa, kunnes omenat ovat pehmenneet. Aika riippuu sekä lajikkeesta että koosta. Pienet kotimaiset omenat kypsyvät noin 30 minuutissa, suuremmat vaativat noin 40 pehmetäkseen.

5. Tarjoa vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

******

Apple season. Neighbor envy. Grass might not be greener on the other side of the fence, but there are certainly more apples on that side. Either my apple tree is having a year off or I have set it off somehow. Not a single apple. Smell of apples in the garden and aroma of baked apples wafting around the house. It is the smell of autumn for me.

Apples stuffed with a paste made of butter, muscovada, nuts, cinnamon and nutmeg is an easy autumnal dessert to embrace the seasonal fruit. 

 

FACEBOOK - INSTAGRAM - PINTEREST

 

Hyvä vaimo – Gaijinin Herushinki-drinkki ja keittokirja-arvonta

Keräsin hyvä vaimo -pisteitä. Istutin työmatkalta palanneen miehen sohvalle, ojensin omin pikkukätösin kyhätyn Gaijinin Herushinki-drinkin. Drinkki löytyy heidän uudesta keittokirjastaan, jonka sain arvottavaksi blogin lukijoille. Signeerattuna.

herushinki

Gaijinin kesällä ilmestyneen keittokirjan takana ovat ammattilaisvoimat. Kannessa lukee Björckin ja Wikbergin nimet, mutta taustavoimina ovat olleet tekstit kirjoittanut ja toimittanut, mm. Kauppalehti Option ruokasisällöistä vastaava Mikko Takala ja valokuvaaja Tommi Anttonen.

Tummanpuhuva kirja on visuaalisesti upea, eivätkä sen reseptit päästä kotikokkia helpolla. Mukana on yksinkertaisempiakin annoksia, mutta varsinkin jälkiruoat koostuvat todella monesta komponentista. Osa ohjeista toimii ihan arkikokkauksessa, osa vaatii enemmän aikaa ja viitseliäisyyttä.

Pidän siitä, että reseptit ovat melko uskollisia ravintolan annoksille, eikä niistä ole lähdetty tekemään yksinkertaistettuja kotikeittiöversioita. Ne on kuitenkin kirjoitettu kohtuullisen selkeästi, vähänkään enemmän kokannut selviää kyllä annoksista.

Kenelle: Itä-aasialaisista mauista innostuneelle kotikokille, joka jaksaa nähdä vaivaa ruokansa eteen ja jolla mieluusti on helppo pääsy autenttisten mausteiden ja tarvikkeiden äärelle. Kirja on tosin niin kaunis, että se saattaa innostaa vähemmänkin kokanneen ruoanlaiton pariin. Useimmat resepteistä selvittää perusosaamisella.

Tomi Björckin ja Matti Wikbergin BW-ravintolat ovat kuuluja ruoan ja Tomin lisäksi myös raikkaista, tuoreista raaka-aineista tehdyistä drinkeistään. Björckin mukaan baarimestareilla olisi veitsitaidoissa treenaamista. Sen verran haavereita sattuu misatessa, mutta maut ovat sen väärtejä.

Keittokirjassa on ohjeet myös useampaan drinkkiin. Tartuin ensimmäiseksi yhteen suosikeistani, raikkaaseen Herushinkiin, joka on saanut nimensä Helsingin japaninkielisestä nimestä.

Keittiössämme ei ole mehustinta, eikä edes shakeria. Blenderillä ja lasipurkilla saa kuitenkin drinkin aikaan. Kurkussa on niin paljon nestettä, että pyöräyttämällä tukevasti blenderillä saa ison osan mehusta irti. Shakerin tehtävän hoitaa suljettava lasipurkki. Ohjeessa mainittu boston shaker on kaksiosainen shaker, jonka toinen osa on metallia ja toinen lasia.

Ainesosia ei ole montaa, mutta kaikki on tuoretta. Yhden drinkin takia prosessi voi tuntua työläältä, mutta melkein samalla vaivalla tekee isommallekin joukolle juomat. Kerralla surauttaa useammankin kurkun mehuksi. Alkuperäisessä ohjeessa inkiväärisokeriliemen tilalla on inkiväärisiirappia. Onnistun usein jämäyttämään sen, joten keitin lientä vähän vähemmän kokoon.

Kokosin juomat Hobstar-laseihin, jotka ovat murskanneet skandinaavisen minimalismin astiakaapissani. Vaikka niitä tuntuu näkyvän tällä hetkellä jokaisessa trendikkäämmässä ravintolassa, ne oli pakko saada. Laseja löytyy mm. Hella & Herkusta Museokadulta.

Ja sitten arvontaan:  Arvon yhden Gaijinin keittokirjan Tomi Björckin ja Matti Wikbergin signeerauksilla kaikkien tähän ja seuraavaan keittokirjasta tekemääni postaukseen 16.9.2014 kommentoineiden kesken. Olisi mukavaa kuulla, mikä on lempiruokasi aasialaisesta keittiöstä. 

Päivitys 17.9. Arvonta on suoritettu ja arpaonni suosi nimimerkkiä Hukka.

Herushinki (resepti Gaijinin keittokirja)

2 cl kurkkumehua (yhdestä pienestä kurkusta riittää ainakin kolmeen drinkkiin)
2 cl limemehua
2 cl inkivääri-sokerilientä
4 cl Hendricks-giniä
7 lehteä minttua
jääpaloja

1. Keitä ensin inkivääri-sokeriliemi alla olevalla ohjeella ja anna sen jäähtyä.

2. Halkaise kurkku pitkittäin ja vedä pari ohutta viipaletta pituussuunnassa juustohöylällä drinkkien koristeeksi. Kuori kurkku, leikkaa krouveiksi paloiksi ja aja nestemäiseksi blenderillä. Siivilöi.

3. Purista limestä mehut.

4. Laita kaikki ainekset boston shakeriin (tai lasipurkkiin) jääpalojen kanssa ja ravista sekaisin.

5. Siivilöi jääpaloilla täytettyihin laseihin. Koristele tuoreella mintulla ja kurkkusiivuilla.

Inkivääri-sokeriliemi

1 dl vettä
1 dl ruokosokeria tai sokeria
reilu sormenlevyinen pala inkivääriä pilkottuna

1. Sekoita kaikki ainekset kattilassa. Kiehauta, anna kiehua maltillisella lämmöllä, kunnes seos sakenee hiukan.

2. Nosta levyltä ja anna jäähtyä. Loput voit pullottaa ja säästää jääkaapissa.

*****

Gaijin, a restaurant serving Eastern Asian influenced food, is not only popular because of its food, but has also gained reputation with its fresh and inventive cocktails. Herushinki, named after the Japanese name of the restaurant’s hometown Helsinki, is prepped from the scratch as all their other drinks as well. Nothing artificial, just a cucumber, lime, ginger, sugar, mint and Hendrick’s.

I earned a plethora of wife points by making one for my hubby who came back home after travelling in business. It involved a lot of cooking, blending, juicing and shaking. Just for one drink. All in all it might have been easier just to pour a Scotch for a same surprise effect. But, man this tastes great and refreshing.  And luckily it takes only about the same amount of effort to make a bigger batch… 

 

FACEBOOK - INSTAGRAM - PINTEREST

 

Parmankinkku-rosmariiniperunat

Parmankinkku-rosmariiniperunat grillissä ja aioli
Vähän näpertelyä, paljon makua vastineeksi vaivasta.

parmankinkku-rosmariiniperunat

Alkusesongissa perunoille ei raaski tehdä muuta kuin keittää. Tässä vaiheessa kesää voi niitä jo huoletta käyttää grillin kautta.

Perunat keitetään ensin kypsiksi ja kääräistään sen jälkeen rosmariinin kera parmankinkun sisään. Loppusilaus grillissä. Grillin kautta käy myös aiolin valkosipuli. Sen maku pehmenee grillatessa. Ei siis kannata säikähtää reseptin puolikasta sipulia.

Loppuviikoksi ennustettiin kahdenkymmenen asteen ympärillä huitelevia lämpötiloja. Sehän haiskahtaa siltä, ettei grilliä työnnetä vielä hetkeen talviteloille.

Idean parmankinkun ja perunan yhdistämiseen nappasin Koti ja keittiö -lehdestä. Resepti on muuttunut matkan varrella mm. paljon makua antavan rosmariinin ja aiolin verran.

PS Blogi on korjauksen alla. Tarkoitus on saada se toimimaan paremmin myös mobiililaitteissa. Siellä täällä näkyy siis jonkin aikaa mm. englanninkielisiä tekstejä, eivätkä asettelut ole kunnossa. Linkki kommentointiin on tällä hetkellä vain artikkelin alussa. Pian toivottavasti homma pelittää taas entistä paremmin.

Parmankinkku-rosmariiniperunat

kahdelle

3-4 suurehkoa uutta perunaa
4-5 siivua parmankinkkua
1 oksa rosmariinia
öljyä
suolaa
mustapippuria

1. Keitä perunat kypsiksi ja lohko ne kolmeen-neljään osaan.

2. Leikkaa parmankinkkusiivut kolmeen kapeaan ja pitkään osaan.

3. Voitele perunalohkot öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla.

4. Laita muutama rosmariininlehti jokaisen perunalohkon kylkeen ja kääräisen parmankinkku perunan ja rosmariinin ympäri.

5. Grillaa perunoita, kääntele ja varmista, että kinkku ruskistuu kaikilta puolilta.

 

Aioli

1 dl majoneesia
1/2 valkosipuli grillattuna (ei siis puolikas kynsi)

1. Leikkaa valkosipulista hattu pois ja lorauta leikkauspinnan päälle hiukan öljyä.

2. Kääräise folioon ja grillaa noin puoli tuntia tai kunnes valkosipulin kynnet ovat pehmentyneet.

 

 *******

Boil potatoes, cut them to wedges, wrap a a strip of prosciutto around each wedge and put them on the grill to get a smoky flavor. Serve with aioli.

Viestikapula eteenpäin – Mummola-ruokahaasteen tulokset

Kuukauden ruokahaasteen  voitto kalastettiin kookos-chili-korianterisilakoilla. Onnea Andalusian auringossa -blogiin!

asianchiliherring

Loistoresepteihin ja mummolamuistoihin kannattaa palata muutenkin, siksi tässä vielä linkki kaikkiin kisan resepteihin ja alla tulokset.












 

Total Votes: 143

Suvanto – kahvila puu-Vallilan kyljessä

Toukokuun lopussa Suvannontielle avautui kaunis ja valoisa kahvila Suvanto. Se on kuin pieni keidas hektisen Mäkelänkadun vieressä. Ajatus viinibaarista on valitettavasti toistaiseksi jäänyt byrokratian rattaisiin.

suvanto-porkkanakakku

Vuoden verran ruokatoimittaja Marita Suontausta ja valokuvaaja Ulla-Maija Hänninen puskivat läpi suunnitelmaansa kahvilasta ja viinibaarista Vallilaan. Remontissa oli matkalla monta mutkaa, lopputulemana onneksi ovet ovat auki ja sisustusarkkitehti Johanna Ikävalkon suunnittelema kahvila on ajanhengen mukaisesti sopivasti kulunut. Kadehdin hiukan vanhasta työväentalosta löydettyjä numeroita tuoleja, ihailen kaunista hunajakennolaatoista rakennettua lattiaa ja viini- ja olutlaseihin laitettuja tuoreita kukkia.

Sopivasti ydinkeskustan ulkopuolella, puu-Vallilan kyljessä sijaitseva kahvila Suvanto sai huomiota mediassa alkoholilupien takia. Viinibaarisuunnitelma viivästyi suomalaisen byrokratian takia: Saadakseen viiniluvat on ensin tarjoiltava pari vuotta olutta. Käytännössä vuorossa on oltava koko ajan jonkun, joka on tarjoillut työkseen. Se on kova vaatimus uudelle yrittäjälle. Toistaiseksi Suvannossa tarjoillaan vain pienten tuottajien oluita, mutta edelleen tavoitteena on viinibaari. Kun vilkaisee Vallilan keskiolutkuppiloiden värittämille kulmille, Suvannon viiniluvat olisivat tuskin suurin ongelmien aiheuttaja. Joskus on kovin vaikeaa ymmärtää suomalaisen byrokratian kukkasia.

Suvannossa saa todella hyvää puuroa. Puuro (3 euroa) keitetään luomuhiutaleista ja sen rinnalla tarjolla on mm. kahvilan omaa omenahilloa. Pidän Suvannosta juuri puuron takia. Se riittää sellaisenaan kevyeksi aamupalaksi. Arkiaamuisin tukevamman aamiaisen saa 8 eurolla ja viikonloppuisin katetaan runsas aamiaispöytä (12,50 euroa).

Tarjolla myös sopivan tavallista ruisleipää ilman suurempia hienouksia. Niiden ansiosta mies, joka vastustaa kahviloita, joissa saa vain ”jotain kuivia kurpitsasämpylöitä, joissa ei ole edes voita”, suostuu seurakseni aamupuurolle. Kriittinen seuralainen kehui myös mehukkaan porkkanakakun, jonka välissä oli appelsiinimarmeladia.

Kahvila Suvanto, Suvannontie 18, avoinna ti-su.

Maukasta ja terveellistä soijasta – punajuurimakaronilaatikko

En syö ruokaa vain siksi, että se on terveellistä. Sen sijaan syön usein ja erittäin mielellään ruokaa, joka on hyvää ja terveellistä. Juuri sellaista kuin tämä punajuurimakaronilaatikko. Siinä on paljon vitamiineja, tuhdisti proteiinia. Eikä yhtään lihaa. Ja maku? Sen on hyväksynyt sekä leikki-ikäinen että lihaasyövä mies.

punajuurimakaronilaatikko-soijastaKun VegeSun pyysi minua kehittämään viisi reseptiä soijasta – yhden kuukaudessa tästä jouluun saakka, innostuin samantien. Lihansyönnin vähentämisessä en ole nimittäin kertaakaan käynyt ”korvikkeiden” puolella. Olen pyrkinyt lisäämään esimerkiksi papuja ruoankäytössä, mutta jotenkin jättänyt soijapavut kokonaan huomiotta. Ennen kesäkuun testipakettia se ei ollut löytänyt tietä keittiööni.

Halusin oppia tekemään soijasta hyvää, ravitsevaa ja terveellistä ruokaa, en pelkästään ravitsevaa ja terveellistä. Kovin hankalaa se ei ole, mutta pari asiaa olen toistaiseksi oppinut.

Ensinnäkin soija on juuri niin hyvää kuin millaiseksi sen maustaa. Toisekseen soijassa ei ole juuri ollenkaan rasvaa, josta ruoka saisi makua tai mehevyyttä. Maku ja mehevyys on siis rakennettava ruokaan sen muista raaka-aineista.

Soija on itsessään melko mautonta, mutta siihen on helppo saada makua. Kun esimerkiksi soijarouheen keittää vahvassa kasvis- tai lihaliemessä ja maustaa reilulla kädellä, se on hyvää. Juuri niin hyvää kuin millaiseksi sen on maustanut. Ensimmäisillä kerroilla olin mausteiden kanssa turhan varovainen. Soija tarvitsee kunnolla yrttejä ja mausteita tuekseen. Myös runsas kasvisten käyttäminen palkitsee. Muuten ruoasta tulee helposti vähän mitäänsanomatonta.

Naudan jauhelihassa rasvaa on 10-17 %, sitä korvaamaan usein käytettävässä tummassa soijarouheessa on 0,5 %. Käytännössä se on siis lähes rasvatonta. Soijasta tehtäessä ruoka on vähärasvaista, vaikka paistaessa lorauttaisi vähän reilumminkin öljyä. Esimerkiksi punajuurimakaronilaatikossa kannattaa kuullottaa sipuli reilussa lorauksessa öljyä, käyttää vähintään kevytmaitoa, eikä täysmaitokaan ole liioittelua. Rasva on olennainen osa ruoanlaittoa, koska se saa maut esille ja mehevöittää ruoan.

Halusin tehdä soijasta helposti lähestyttävän arkiruoan. Siksi valitsin lähtökohdaksi useimpien lapsiperheiden arkiklassikon, makaronilaatikon. Sen tekemiseen kykenee jokainen, joka osaa pilkkoa sipulin ja keittää makaronit. Sen suurempia taitoja ei tarvita.

Punajuurimakaronilaatikko on saanut innoituksensa ravintola Juuren Taste of Helsingissä tarjoamasta maukkaasta laatikosta. Tämä on kuitenkin paljon arkisempi versio. Terveellinen ja maistuva arkiruoka, jossa on paljon makua punajuuren ja vuohenjuuston ansiosta. Vuohenjuuston voi hyvin korvata myös muulla juustolla, jos sen maku ei miellytä.

En ole niin arjesta vieraantunut, etten ymmärtäisi, ettei arjessa käytetä kahta tuntia ruoanvalmistamiseen. En minäkään käytä. Punajuuret voi kypsentää edellisenä iltana. Ne kypsyvät uunissa itsekseen tunnissa. Seuraavana päivänä aikaa kuluu ruoanlaiton aloittamisesta 20 minuuttia siihen, kun laatikko on uunissa. Sen jälkeen loppu on odottelua.

Ruoka on 2 1/2-vuotiaan kummipojan hyväksymä. Totesi syödessään: ”Hyvää”. Söi lautasen tyhjäksi ja pyysi pakkaamaan vielä mukaan kotiinkin. Lapsi on tosin ilahduttavan kaikkiruokainen, maistaa ennakkoluulottomasti ja rakastaa punajuurta. Myös perheen mies antoi hyväksynnän: ”Siis mitä ei ole lihaa? Täähän on aika jees”. Se on kehu.

Punajuurimakaronilaatikko

noin kahdeksalle-kymmenelle

reilu 600 g raakoja punajuuria
300 g makaronia
2 dl tummaa soijarouhetta (VegeSun)
4 dl vahvaa kasvislientä (kuutiosta tai jauheesta)
1 sipuli
2-3 valkosipulin kynttä
2 oksaa rosmariinia
nippu timjamia
3 kananmunaa
3-4 dl kevyt- tai täysmaitoa
mustapippuria
suolaa
rypsiöljyä
noin 75 g kovaa vuohenjuustoa (esim. kuttucheddaria)
noin 75 g emmentalia

1. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Laita punajuuret kuorineen paistopussiin ja kypsennä niitä uunissa noin tunti tai kunnes ne ovat pehmeitä. Anna jäähtyä hetki, kuori ja raasta ne hienolla terällä mahdollisimman pieneksi raasteeksi. Tämän voit hyvin tehdä jo edellisenä iltana. Voit myös kypsentää punajuuret illalla, sammuttaa uunin tunnin jälkeen ja jättää ne uuniin muhimaan yön yli.

2. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja öljyä vuoka esimerkiksi rypsiöljyllä.

3. Keitä makaronit pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi suolatussa vedessä (tai kasvisliemessä).

4. Keitä soijarouhetta vahvassa kasvisliemessä reilu viisi minuuttia, tai kunnes neste on haihtunut melkein kokonaan, mutta rouhe on edelleen kosteaa.

5. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia, kunnes se pehmeää ja läpikuultavaa. Lisää pannulle muutamaksi minuutiksi valkosipuli. Sekoita soijarouhe kuullotetun sipuliseoksen joukkoon. Silppua joukkoon reilusti rosmariinia ja revi timjaminlehtiä. Mausta mustapippurilla.

5. Sekoita makaronit, sipuli-soijarouheseos ja raastetut punajuuret tasaiseksi seokseksi. Mausta mausteet, lisää tarvittaessa. Tarkista myös suola ja kaada seos voideltuun vuokaan.

6. Sekoita kananmunat noin kolmeen desiin maitoa ja raasta joukkoon muutama ruokalusikallinen (tai halutessasi reilummin) vuohenjuustoa. Kaada muna-maito-juustoseos vuokaan. Sekoita hiukan, jotta juusto ei jää laatikon pinnalle. Lisää tarvittaessa maitoa. Laatikossa on sopiva määrä nestettä, kun näet maidon nousevan näkyviin toiselta laidalta, kun kevyesti kallistelet vuokaa. Sopiva maidon määrä riippuu mm. siitä, kuinka kosteaksi jätit soijan.

7. Paista laatikkoa 200 asteessa noin 50-60 minuuttia. Raasta laatikon pinnalle juustoraastetta emmentalista ja vuohenjuustoa.  Laita laatikko takaisin uuniin ja paista kunnes juustopinta on sulanut ja kauniisti paistunut.

 

yhteistyössä

Postaus on toteutettu yhteistyössä VegeSunin kanssa.
VegeSunin tuotteet valmistetaan eurooppalaisesta, geenimuuntelemattomasta soijasta.

Paluu mummolaan – ruokahaasteen äänestys

Heinäkuussa ruokabloggaajien kuukausittaista ruokahaastetta käynnistäessäni toivoin, että saisimme kattauksen suomalaista ruokakulttuuria blogeihin, niitä parhaita lapsuuden makuja kaikkialta Suomesta.

Saimme paljon enemmän, kuin uskalsin edes toivoa. Perinneruokia ympäri Suomea, kyllä. Mutta sen lisäksi postauksia täynnä ihania ja lämpimiä lapsuusmuistoja. Olkoon kisan sato siis omistettu kaikille mummoille, mammoille, mummuille ja mummeille. Luulen, että monella heistä olisi tippa silmäkulmassa näitä tekstejä lukiessa – ilosta ja liikutuksesta.

Nyt on taas aika äänestää, että saadaan vuodesta 2007 kiertänyt viestikapula seuraavalle. Suosittelen lukemaan myös postaukset blogeista. Annos nostalgiaa, suomalaista ruokakulttuuria ja muutama voimato, olkaa hyvä:

Kookos-chilikorianterisilakat – Andalusian auringossa

”Mummolassa syötiin kalaa – PALJON kalaa. Ruokittavana kun oli kuitenkin ollut 12 suuta. Eikä se kala mitään lohta ollut, vaan sitä halvinta sorttia: omasta joesta verkoilla pyydettyä ahventa. Muikkua ja silakkaa.

Sitä kalaa syötiinkin siinä määrin, ettei isäni vieläkään siihen koske. etenkään silakkaan. Niinpä itse löysin sen vasta aikuisiällä ja voi, mitä rakkautta se onkaan ollut!”

asianchiliherring

Mummolan maitoperunat – Kaikki äitini reseptit

”Maitoperunat, ressu, keisarin keitto, lätyt mahakipuun, paistetut sianläskisiivut, ruskia kaste, verileipämaito, talkkuna, fiilipunkki, ruispualukkapuuro ja sisusklasukeitto. Siinon teille eksotiikkaa, straight from Oravan kylä. Ehkä viälä piimävelli.

Mamman maitoperunat

Kesäkeitto – VaniljaVilla

”Vanhassa, kuluneessa, lommoilla olevassa kattilassa, puuhellalla keitetty kasviskeitto. Ahhh! Silloin lautasen reunalle nypittiin kaikki pavut (luvan kanssa), jonka jälkeen päästiin syömään.

Nykyään pavut saa jäädä.”

kesäkeitto

Kesäkeitto 2.014 – Epätrendikäs ruokablogi

”Muokkasin tämän kovin perinteiseltä maistuvan keiton reseptiä vähän paremmin 2000-luvun ruokamakuihin sopivaksi. Kuka on sanonut, että mummo asuu pienessä punaisessa tuvassa 15 km Vaarinkankaalta itään ja viljelee siellä pientä kasvimaata? Tämän päivän mummola voi olla ihan missä vain, Helsingissä, Portugalissa, tai vaikka Patagoniassa.”

IMG_6200[1]

Muikkukukko – Maukasta minimibudjetilla

”Musta on jännä, miten kalakukko liitetään niin voimakkaasti Savoon ja erityisesti Kuopioon. Koillismaalla isovanhempien luona oli todella usein muikkukukkoa tarjolla ja minusta muikkukukko istuu siihen ympäristöön kuin nenä päähän.”

muikkukukko

Viilipytty – Hälften spydde, resten dog

”Maito lypsettiin alumiiniseen mjölkkannaan, laitettiin kansi päälle ja kannettiin kahvasta kotiin. Ensin siitä juotiin puolikkaat lypsylämpimät lasilliset, sillä oli se niin hyvää. Lopuista tehtiin viiliä.”

Valmis3

Mummon sipulikurkut – Skorpionin keittiössä

”Siskon kanssa pistettiin vielä viisaat päämme yhteen ja kaivettiin makumuistiemme sopukoista yksi erityinen mummolaherkku, nimittäin mummon sipulikurkut. Voi taivas, ne ovat hyviä. Sillä sekunnilla, kun siskoni sanoi sen ääneen, tiesin, että niitä on tehtävä.”

DSC_8415e

Kotijuusto – Nautiskellen

”Juuri mummon kanssa olen oppinut sienestämään ja arvostamaan itse kotona tehtyä ruokaa. Kaikista mummon ruoista on aina kuitenkin ollut yksi ylitse muiden: kotijuusto. Vaikka minäkin olen nykyään oppinut aika hyväksi kotijuuston tekijäksi, ei mikään voita mummon tekemää versiota.”

Kotijuusto-11

Kardemummapulla – Meri’s cups and cakes

”Resepti on omistettu kaikille pullantuoksuisille mummoille.”

blogger-image-213339097

Mustikkapiirakka – Kivistössä

”Mutta mummon mustikkapiirakka, se se vasta olikin jotain. Uunipellille leivottu pehmeä ja paksu piirakka, jossa ei mustikkatäytteellä kitsasteltu. Piirakka tarjottiin aina isosta Tupperware-rasiasta, jonka piirakkakerrokset oli siististi eroteltu voipaperilla. Marjat piirakkaan käytiin keräämässä serkusten, setien ja tätien voimalla Nuuksion metsistä.

mustikkapiirakka1

Sillikaviaari – Dilliä ja piparjuurta

”Lapsuudessani Mummu paistoi maailman parhaat lätyt, kaalilaatikot ja lihapullat, pikkuleivistä puhumattakaan! Syyskesällä keitettiin hilloa ja säilöttiin purkkikaupalla kurkkurelissiä. Mummulla oli perinteikkäät bravuurinsa, mutta hän oli myös ennakkoluuloton kokki, joka kokeili Paappani innostamana uusia reseptejä ja tutustui keittiössään eri ruokakulttuureihin.”

IMG_1693

Leipäjuustoa, lakkoja ja kinuskia – Pastanjauhantaa

”Minulla oli mahdollisuus tutustua ainoastaan toiseen isoäideistäni, Kuusamon-mummoon, josta kaikkein ensimmäisenä muistuivat mieleeni lakritsipiiput ja nuotiolla pannussa keitetty kahvi. Ihan en kehdannut lähteä ruokahaasteeseen lakritsipiipun voimin, joten kaivelin muistiani vähän lisää.”
DSC_7014

 

Kuka saa viestikapulan seuraavaksi? Äänestä suosikkisi alla 29.8 mennessä. Sen jälkeen äänestys sulkeutuu ja voittaja saa kunnian järjestää syyskuun ruokahaasteen.

ÄÄNESTYS ON SULKEUTUNUT. TULOKSET:

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Total Votes: 143