Ihminen tarvitsee kuittien lajittelua – toscanalainen ragu

Ragu alla Toscana

Ragu alla toscana
Viikonlopun ruokasuunnitelma syntyi lehtikoria siivotessa. Perinteinen pitkään haudutettu lihakastike ja tuhti pasta lämmittää, kun sade kääntää mieltä syksyyn.

ragu-alla-toscana

Kirsi Piha on oppinut isoisältään, että ihmisen elämässä pitää olla sopiva annos kuittien lajittelua. Minä tarvitsen säännöllisesti lehtikorin siivousta. Tarkoitus on sama. Riittävän rutiininomaista, jotta aivot saavat lepoa. Tyydytys konkreettisesta lopputuloksesta.

Se on vähintään yhden illan projekti, jota ei kuulu suorittaa. Selailen vielä kerran parhaat jutut. Repäisen talteen kiinnostavat reseptit, pinnaan hotelli- ja matkavinkit Pinterestiin.

Ajattelen asioita, joita muuten en ehdi. Tai sitten en ajattele mitään. Selailen vaan ja tunnen suunnatonta nautintoa paperinkeräykseen lähtevästä pinosta ja siististä lehtikorista. Yleensä sieltä löytyy myös pari jo unohtunutta aarretta ja prosessi synnyttää pari ideaa muhimaan. Jos ei muusta, niin perjantai-illan päivällisestä.

Toscanalainen ragu on myös lehtikorista kaivettu resepti hiukan muokattuna. Se on englantilaistuneen toscanalaisravintoloitsija Giancarlo Caldesin sukuperintö, jonka poimin yhdestä vakiolehdistäni eli Jamie Oliverin Jamie-lehdestä. Resepti ajaa vähän saman asian kuin lehtikorin siivoaminen. Ruoan valmistaa aika lailla rutiinilla, aivojen tyhjennyskokkausta siis. Haudutuksen aikana voi vaikka siivota lehtikorin tai lajitella kuitit. Kahden tunnin aivolepo.

Hella & Herkun Annalta opin, että toscanalaisen ja bolognalaisen erottaa tomaatista. Alkuperäiseen bologneseen sitä ei käytetä, toscanalainen taas laittaa tomaattia lähes kaikkeen. Toinen ero on pasta: Toscanalainen tarjoaa omansa usein picin, paksun spagetinmuotoisen pastan kanssa, bolognalainen luottaa tagliatelleen. Rajat ovat liudentuneet ja monessa reseptissä myös bolognesessa käytetään tomaattia. Jokaisella nonnalla on varmaan tästä oma mielipiteensä oikeasta koostumuksesta ja siitä ainoasta oikeasta pastalaadusta. En lähtisi kiistelemään asiasta yhdenkään italialaisen kanssa.

Ragu alla toscana – toscanalainen jauhelihakastike

neljälle

1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
2 porkkanaa
1-2 varsisellerin vartta
1 iso rosmariinin oksa
1 laakerinlehti
3-4 oksaa timjamia
400-500 g nauta-sikajauhelihaa (noin 50/50)
1 1/2 dl punaviiniä
1 prk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
vettä
3 tl tomaattipyreetä
ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria

1. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuutioi porkkana ja selleri pieniksi kuutioiksi. Silppua rosmariini ja riivi timjamin lehdet

2. Kuumenna oliiviöljyä pannulla ja kuullota ensin viitisen minuuttia sipulia ja valkosipulia maltillisella lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää pannulle kuutioidut porkkanat ja sellerit sekä yrtit. Kuullota säännöllisesti sekoitellen 15-20 minuuttia.

3. Lisää pannulle jauheliha, ruskista kunnes liha on saanut väriä ja siitä mahdollistunut irronnut neste on haihtunut pannulta – noin 10-15 minuuttia.

4. Lisää lämpöä ja kaada pannulle punaviini. Keitä kovalla lämmöllä noin viisi minuuttia.

5. Lisää pannulle säilötyt tomaatit, täytä purkki vedellä ja kaada se pannulle. Lisää ripaus sokeria ja tomaattipyre. Laske lämpöä ja hauduta kastiketta noin tunti, kunnes kastike on paksua ja tummaa. Lisää tarvittaessa välillä vettä. Mausta suolalla ja pippurilla.

******

There are allegedly two main differences between the Tuscan and Bolognian ragu recipes. The nonnas of Tuscany add always tomatoes to their ragu and serve it often with pici, a hand-rolled pasta that has the form of a thick spaghetti. In the tradizionale bolognese recipe tomatoes are not added and the sauce is preferably served with tagliatelle.

I would never engage in an argument about this with an Italian. Each and everyone of them has surely THE one and only authentic recipe running in the family. I tried a family recipe of restaurateur Giancarlo Caldini from Jamie Magazine. The recipe has passed down through three generations and now to my kitchen. It requires almost two hours frying and simmering, but its rich taste and texture reward for the time consumed.

Ihan Amerikkaa – caesarsalaatti

Caesarsalaatti

Caesarsalaatti 
Vaikuttava kirja Amerikan haastavasta viimeisestä vuosikymmenestä pakotti pysähtymään tiedon äärelle. Kirja-arvosteluihin – niihin harvoihin – olen yleensä kokannut jotain kirjan teemaan sopivaan. Caesarsalaatti on saanut alkunsa yritteliään siirtolaisen keittiössä. Niinkuin moni muukin asia maassa, johon monet haluavat tavoittelemaan amerikkalaista unelmaa.

caesarsalaatti

Milloin kirjoista on tullut kertakäyttötavaraa? Parin vuoden takaiset kirjat ovat jo varmuudella päätyneet alekoriin. Sieltä alekorista löysin tämänkin aarteen, ihan liian vähälle huomiolle jääneen HS:n entisen Yhdysvaltojen kirjeenvaihtajan Pekka Mykkäsen kirjan Amerikka – hiekkaan valuneita unelmia. Kirjan, jota lukiessani oli pakko yhtyä Donneriin: Lukeminen kannattaa aina. Kirja ei ole viihdyttävä. Sen sijaan se on valtavan sivistävä, avartava ja ajatuksia herättävä. Luin sitä lähes kuukauden: Siinä on edettävä pienissä erissä, jotta pystyy sisäistämään sen sisältämän suunnattoman määrän tietoa.

Se on kuvaus siitä, miten maailman johtava supervalta on onnistunut hukkaamaan asemansa aasialaisten tiikerien ja uusien talousalueiden puristuksessa. Maasta, jolla vielä pari presidenttiä sitten oli aikaa miettiä ja puida valtakunnanoikeutta myöten, mitä Monican mekossa oli. Se tuntuu nyt varsin kaukaiselta, kun katsoo millaisten ongelmien kanssa nykyinen presidentti painii. Kirja kuvaa viimeistä vuosikymmentä, jota Mykkänen kutsuu hukatuksi vuosikymmeneksi, sekä laajemmassa kontekstissä että yksittäisten ihmisten kohtaloiden kautta.

Sitten vuoden syyskuun 2001 Yhdysvallat on kirjan mukaan tehnyt mahalaskua sekä taloudellisesti että moraalisesti ja menettänyt liudan liittolaisia sekä maailman sympatian nuoremman Bushin kauden mielivaltaisuudella. Maailman poliisina toimiminen ei ole myöskään ilmaista. Yhdysvaltain puolustusmenot kattavat lähes puolet maailman puolustusmenoista. Se on enemmän kuin 20 seuraavan maan puolustusmenot yhteensä.

Kirja on kuvaus maailman rikkaimmasta ja monella tapaa myös vaikutusvaltaisimmasta mutta kahtiajakautuneesta maasta, jossa monet vähävaraiset menettivät kotinsa holtittoman luotonannon ja kohtuuttomien lainaehtojen kurimuksessa. Maasta, jossa nuorista mustista miehistä joka kolmas joutuu elämänsä aikana vankilaan ja mustien kotitalouksien tulot ovat keskimäärin 58 prosenttia valkoisten tuloista.

Maasta jossa voi ilman sairasvakuutusta kuolla hammasmätään, jonka hoitaminen maksaisi 80 euroa. Samaan aikaan noin 30 000 amerikkalaista kuolee  vuosittain ylihoitamiseen turhien hoitojen seurauksena. Jos Yhdysvallat lappaa rahaa puolustusmenoihin, yhtä lailla kallis on myös sen terveydenhuolto. Järjestelmä maksaa asukasta kohti yli kaksi kertaa enemmän kuin suomalainen järjestelmä.

Yhdysvaltojen kansalaiset ovat saaneet yli 300 Nobel-palkintoa, keksineet sekä Googlen että iPadin ja siellä on maailman parhaat yliopistot. Viime vuosien huonojen uutisten tulvassa on helppo unohtaa saavutukset, joihin tuskin mikään muu maa on pystynyt. Siksi se näyttäytyy kangastuksen kaltaisena paratiisina etelärajan toisella puolella asuville meksikolaisille ja monille muille parempaa elämää etsiville.

Minulle osa Amerikasta tiivistyy kahteen samasta yliopistosta vaihtoon tulleeseen opiskelukaveriini, joiden kanssa opiskelin yhdessä Wienissä lukuvuoden. Toinen lensi paikan päälle tietämättä, missä Wien sijaitsee. Kuinka selittää ihmiselle, missä sijaitsee Suomi, jos Euroopan kartta ei ole tuttu edes Venäjän vertaa ja kiinnostus ympäröivää maailmaa kohtaan on hyvin rajallinen? Toinen puolestaan tiesi Euroopan historiasta, taiteesta ja kulttuurista niin paljon, että minä suomalaisen hyvinvointivaltion varsin tasokkaan koulutusjärjestelmän kasvatti tunsin itseni kovin sivistymättömäksi.

Molempien koulutukseen heidän vanhempansa olivat investoineet merkittävän rahasumman. Nykyhinnoilla heidän yliopistonsa vuosimaksu olisi noin 40 000-50 000 dollaria. Neljännesvuosisadassa maksut ovat kallistuneet 439 %, samaan aikaan tulot ovat kirjan mukaan kasvaneet vain 147 %. Koulutus on karannut yhä useamman ulottumattomiin. Mutta niille, joilla on varaa maksaa, on tarjolla parempaa koulutusta kuin missään muualla.

Pysäyttävä, ajatuksia herättävä kirja. Suosittelen käyntiä kirjastossa tai kirjakaupassa. Omani luen vielä toiseen kertaan. Ja se on aika harvinaista.

******

Mietin pitkään, mikä olisi aidointa Amerikkaa lautasella. Maailman suurimpaan sulatusuuniin mahtuvat maailman kaikki keittiöt, kun siirtolaiset ovat tuoneet vaikutteita kotikeittiöistään. Sitten tajusin, että ehkä juuri se onkin leimallisinta Amerikalle. Siirtolaisuus ja yritteliäät maahanmuuttajat ovat aina olleet merkittävässä roolissa sen suuruuden rakentajina.

Caesarsalaatin kehittäjä, amerikanitalialainen Caesar Cardini tuskin arvasi salaattia tehdessään, että siitä tulisi myöhemmin hänen monialayrityksensä menestyksen pohja. Lago Maggioren poika löysi oman amerikkalaisen unelmansa rakennuspalikat kiireisenä heinäkuun 4. päivänä, kun muut raaka-aineet olivat päässeet loppumaan. Klassikko on kestänyt aikaa jo lähes 90 vuotta.

Siitä, että caesarsalaatti on levinnyt oikeastaan kaikkialle maailmaan on osin kiittäminen Wallis Simpsonia. Hän pääsi maistamaan alkuperäistä salaattia – ei tosin suostunut syömään sitä sormin, kuten Cardini oli sen suunnitellut – ja suostutteli sen jälkeen useat eurooppalaiset keittiömestarit ottamaan sen listoilleen. Wallis, oman aikansa kulinaristi, jakaa kanssani kaksi suosikkia klubileivän ja caesarsalaatin.

Mitä caesarsalaattiin tulee, olen sen suhteen puristi. Kun raaka-aineita on vain muutamia, niiden pitää olla hyviä ja niitä aitoja. Romainesalaattia, ei mitään muita aineksia kuten tomaattia tai punasipulia, joita salaattiin on pahimmillaan sotkettu. Ravintolassa toivon, että krutongit on tehty itse eikä kaadettu salaattiin paketista. Kastiketta ei saa olla liikaa, jotta salaatti säilyttää rapeutensa. Ja parmesan. Sen kuuluu olla lastuina, ohuina suurina lastuina. Harvan ruuan suhteen olen nipo, mutta tässä olen. Caesarsalaatti on hyvä mittari ravintolalle. Parhaimmillaan jumalaista, pahimmillaan todella pahaa.

Salaatin voi valmistella hyvissä ajoin, mutta kastike kannattaa sekoittaa salaatin joukkoon vasta juuri ennen tarjoamista, jotta salaatti pysyy rapsakkana ja säilyttää rakenteensa.

Caesarsalaatti

kahdeksalle osana piknikiä, neljälle-viidelle pääruokana

3 ruukkua romainesalaattia
2 viipaletta maalaisleipää
öljyä
pari oksaa timjamia
noin 1 dl parmesanlastuja

Kastike

1 kananmuna
2 tl dijonsinappia
2 -2 1/2 dl rypsiöljyä
1-2 sardelli (tai anjovisfileetä)
1 pieni valkosipulin kynsi
2 rkl sitruunamehua
1/2 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
mustapippuria

1. Valmista kastike: Laita korkeaan kulhoon kananmunan, sinappi ja sardelli. Aja tasaiseksi sauvasekoittimella. Lisää öljy ohuena nauhana ja vatkaa kunnes aineksista on muodostunut majoneesimainen rakenne. Lisää valkosipuli pienen pieneksi silputtuna, sitruunamehu, viinietikka, suola ja mustapippuri. Surauta tasaiseksi, maista ja lisää tarvittaessa happoja. Jos haluat kastikkeesta juoksevampaa, ohenna sitä kylmällä vedellä lusikallinen kerrallaan.

2. Valmista krutongit: Leikkaa leipä kuutioiksi. Laita paistinpannulle öljyä, pari kokonaista valkosipulin kynttä ja pari oksaa tuoretta timjamia. Kuumenna öljy kuumaksi ja lisää leipäkuutiot. Paista kullanruskeiksi. Nosta jäähtymään.

3. Kokoa salaatti: Revi salaatti krouvisti. Sekoita joukkoon kastiketta. Reseptin kastikemäärä on turhan reilu annokselle, mutta pienempää annosta on hankalaa tehdä. Sekoita joukkoon krutongit ja parmesania.

 ******

Caesar Cardini could surely not anticipate that he was creating a basis for his own conglomerate when he invented caesar salad from what was left after a hectic 4th of July celebration.

Wallis Simpson was too royal to eat the salad with hands as Cardini meant it to be eaten. But as soon as she was given a fork she was so pleased that she persuaded the chefs of several grand European hotels to take it to their menu. And it has stayed on menus for almost 90 years. 

I am a purist when it comes to the caesar salad. Only the original ingredients. Nothing more, nothing less. There are certainly several recipes which claim to be the original. This is the one I have sticked with – even though not quite like the original since I like mine without Worcherster sauce. Romaine hearts, mature parmesan, home-made croutons and sauce. When there are only so few ingredients, it pays off to be picky. 

Full English breakfast – Aamiainen Lontoossa

la-fromagerie

”To eat well in Britain, you should have breakfast three times a day.”
- W. SOMERSET MAUGHAM

Englantilainen ruoka ei ole enää huonon maineensa kaltaista, mutta edelleen W. Somerset Maughamin sanonnassa on vinha perä. Juuri missään ei saa niin hyvää aamiaista kuin Lontoossa. All day dining on kalliiden vuokrien kaupungissa varmasti osin myös keino laittaa ravintola tuottamaan riittävästi. Niinpä kahviloista, useista etnisistä ja paremmistakin ravintoloista löytyy usein oma aamiaislista. Kananmunaa kaikissa muodoissa, mutta yhtä lailla listalta löytyvät lähes poikkeuksetta myös granola, mysli ja puuro. Puuro tosin makeana versiona.

Selitys tuhtiin englantilaiseen aamiaiseen löytyy satojen vuosien takaa. Kautta aikojen vaurauden merkki on ollut se, että voinut syödä niin paljon lihaa kuin haluaa. Teollistuminen mahdollisti sen myös muille kuin aatelisille ja keskiluokkakin alkoi kattaa pekonia pöytään. Aamiaiselle keskiluokan lihankaipuu osui, koska brittien ruokailurytmissä syötiin kevyesti iltaisin ja aamulla nälkä kurni. Maissa, joissa syöminen keskittyy iltaan, kuitataan aamiainen vähällä.

Englantilaisen aamiaisen leviämiseen maailman hotellien buffetpöytiin ovat syyllisiä siirtomaihin muuttaneet brittiläisen imperiumin kansalaiset. Englantilainen aamiainen oli nimittäin saarivaltiosta poismuuttaneiden karjalanpiirakka ja Jamppa Tuominen. Nostalginen osa vanhaa kotimaata. Siirtomaissa katettiin tuhti aamiaisbuffet, sopi se uuden kotimaan sääoloihin tai ei.

Meidän aamiaisemme keskittyivät Maryleboniin, kivenheiton sisälle hotellistamme. Välillä leivät mukaan ranskalaisesta laatuleipomoketju Paulista tai Apostrophesta ja puistoon nauttimaan auringosta. Useimpina aamuina rauhassa pöydän ääressä. Tässä pari suosikkiani kulmilta. Toisin kuin Suomessa niin aamiainen kuin brunssikin tilataan useimmiten listalta ja valmistetaan jokaiselle erikseen.

Fischer’s

50 Marylebone High Street

fisher's london

Lontoon harmaahapsisten kultasormien Jeremy Kingin ja Chris Corbinin uusin ravintola oli matkamme aikaan (juhannuksena) avattu vain muutama viikko aiemmin. Ensimmäisten viikkojen aikana siellä on nähty mm. Nigella Lawson, Nigel Slater ja Salman Rushdie.  33 vuoden ajan duo on pyörittänyt Lontoon seurapiirien suosimia ravintoloitaan (Le Caprice, The Ivy, The Wolseley, The Delaunay). Niitä ovat suosineet mm. prinsessa Diana ja nykyajan kuninkaallinen perhe eli Beckhamit. Kantavana ajatuksena kaksikolla on nostalgia ja vanhan ajan palvelu. Fisher’s on uusin lisä ketjuun. Sen ruokalista ja sisustus kumartaa vuosisadan alun wieniläiskahviloihin, mutta on huomattavasti sliipatumpi versio alkuperäisistä vastineistaan.

Me emme menneet ravintolaan high societyn tai A-listan perässä vaan munakkaan. Fischer’sin sisarravintolan The Delaunayn kehutaan laajalti tarjoavan kaupungin parhaan munakkaan. Päättelimme, ettei homma voi pahasti mennä pieleen sisarellakaan. Paikassa on porvarillista charmia, pidättyväinen mutta ystävällinen palvelu ja hyvä aamiainen listalta. Munakokkeli oli juuri niin mehevän kosteaa kuin kuuluukin ja tuhti jogurtti tarjoiltiin tuoreiden marjojen kera. Annokset ovat melko kalliita, mutta suuria. Esimerkiksi jogurtti oli niin tuhtia, että siitä riitti helposti kahdelle. Annoksia kannattaa jakaa seuralaisen kanssa.

Aamiainen kahdelle noin 35 puntaa.

La Fromagerie

2-6 Moxon Street, toinen liike Highbury Parkissa

la-fromagerie

Kotoisa ja tyylikäs juustokauppa, jonka sanotaan olevan yksi Englannin parhaista. Juustojen lisäksi kaupan on mm. tuoretta leipää, hedelmiä ja vihanneksia, sekä laadukkaita öljyjä ja kuivatuotteita mm. erinomaista mysliä.

Kaupan yhteydessä on myös pieni ravintola, johon sopii alle 20 henkeä. Joka päivä aamiaista, viikonloppuisin brunssi, arkisin lounasta ja iltaisin mm. leikkele- ja juustolautasia. Suppeahko lista ja yksinkertaista ruokaa hyvistä raaka-aineista valmistettuna. Valintoja tehdessä ei kannata ohittaa juustoja. Ainakin viikonloppuisin ovella grillattiin mahtavia juustoleipiä. Tuoksumarkkinointia tehokkaimmillaan.

Kevyt aamiainen kahdelle noin 20 puntaa.

******

”To eat well in Britain, you should have breakfast three times a day.”, said W. Somerset Maugham and had it quite right. It may not be true in its original sense. You surely get great food in Britain also outside breakfast hours.  Having breakfast in London is however a pleasure only few cities can outweight. All day dining is provided by the vast majority of restaurants. Astronomical rents might have contributed to a wide selection.  Revenue needs to be generated in all possible hours in order to survive.

We were enchanted by the bourgeois charm of Marylebone where we overnighted. Two favorites from the neighborhood: 

Fischer’s

50 Marylebone High Street

Jeremy King and Chris Corbin are the legendary goldfingers of the London restaurant scene. Fisher’s is the newest addition to their chain of restaurants  (e.g. Le Caprice, The Ivy, The Wolseley, The Delaunay) loved by the A-list and high society.  As all the King & Corbin spots Fisher’s, a polished version of a Viennoise coffee house in the early years of 20th century, builds on a nostalgia and old-fashioned service. 

Excellent, but a bit pricey breakfast, £35 for two. Perfect scrambled eggs.

La Fromagerie

2-6 Moxon Street (also location in Highbury Park)

La Fromagerie is famous for its selection of cheeses but both locations have also a on-site kitchen and a small and cozy tasting café. Limited breakfast list during the weekdays, a popular brunch on weekends and tasting plates in the evening. Just follow your nose, the aroma of their superb grilled cheese sandwiches will lead your way.

A light breakfast for two £20.

Vielä on kesää jäljellä – papu-fetasalaatti

Papu-fetasalaatti***

Alkukesän ihmisen mielestä juhannuksesta alkaa alamäki, loppukesän ihminen ei ole juhannukseen mennessä huomannut kunnolla kesän edes alkaneen. 

papu-fetasalaatti

Olen jälkimmäistä tyyppiä. Koen ohimeneviä kesän pilkahduksia, kun tuomet alkavat tuoksua ja syreenit kukkia. Kunnolla tajuntaan se ei kuitenkaan uppoa. Lomakin tupsahtaa eteen aina vähän puolihuolimattomasti. En ehdi kunnolla aloittaa aamujen laskemista, kun mieli ei ole vielä laskeutunut kesään.

Nyt pitkän ja helteisen loman jälkeen olen kesätunnelmissa. Onneksi loppukesän ihmiselle kesää on vielä jäljellä. Melkein parasta koko kesässä ovat nimittäin elokuun pimeät mutta lämpimät illat, kun voi istua vähän liian pitkään ulkona. Parhaimmillaan hyvässä seurassa ja roseelasillisen kera.

Paluu arkeen on toki alkanut tänäkin vuonna, mutta aion ottaa kesäilloista kaiken irti. Jos ennustuksiin on uskominen tänä kesänä on luvassa paljon lämpimiä elokuun iltoja. Ja jos kalenteriini on uskominen, luvassa on myös paljon roseeviiniä. Elämä on palannut kaupunkiin.

Kesän sato alkaa kunnolla kypsyä. Alkukesästä kuvittelee kaipaavansa parsaa, kun sen sesonki on ohi, mutta loppukesän sato vie kaiken huomion. Mullasta pukkaa koko ajan kaikkea maukasta. Kuten vaikkapa vihreitä papuja, vihdoin niitä kotimaisia, täydellisen napakan vihreitä eikä ruskeapilkkuisia kenialaisia, jotka oikeastaan useimmiten kannattaa jättää ostamatta.

Tässä salaatissa on papujen ystävälle purtavaa. Vihreiden papujen lisäksi myös purkillinen papusekoitusta. Viitseliäs ja ennakoiva kokki liottaisi ne, mutta aina ei ehdi. Purkistakin saa. Kannattaa valita papusekoitus, jossa on ainakin kikkerneitä ja paria muuta lajiketta. Napakat kikherneet sopivat salaattiin hyvin sekä makunsa että rakenteensa puolesta.

Idea reseptiin on Soppa365 -lehdestä, johon Sanomien ruokatoimittajat ovat yhdistäneet voimansa – mukana myös ikisuosikkini Hanna Jensen. En ole vielä päässyt oikein verkkopalveluun kiinni, mutta kesän lehdestä poimin monta vinkkiä kotikeittiöön. Salaatti ei taaskaan säilynyt muuttumattomana alla olevaan reseptiin saakka. Sitä on tehty meillä pariin otteeseen ja tässä versio, josta taidan pitää kiinni.

Papu-fetasalaatti

kahdelle

100 g vihreitä papuja
1 kesäsipuli varsineen
1 pieni (noin 200 g) purkki papusekoitusta
100 g fetaa
2 rkl sitruunamehua
2-3 rkl oliiviöljyä
pari kourallista rukolaa
3 oksaa timjamia
1 pieni oksa rosmariinia
mustapippuria
suolaa

1. Poista vihreistä pavuista päät. Keitä niitä suolalla maustetussa vedessä noin 5 minuuttia tai kunnes ne kypsiä, mutta edelleen napakoita. Kaada vesi pois ja huuhtele pavut nopeasti kylmällä vedellä.

2. Viipaloi sipuli ohuiksi siivuiksi, valuta säilykepavuista neste. Sekoita oliiviöljystä, sitruunamehusta ja yrteistä marinointiliemi. Mausta se suolalla ja pippurilla. Laita säilykepavut ja sipuli kulhoon, kaada päälle marinointiliemi ja anna maustua kymmenisen minuuttia.

3. Kokoa salaatti lautaselle. Jos salaatti joutuu  odottamaan sekoita kaikki muut ainekset kulhossa, mutta lisää rukola ja feta vasta juuri ennen tarjoilua.

*******

In the early summer I go all mad about new potatoes and asparagus, but actually first as late as August the selection of seasonal vegetables can truly be embraced. Finally it is time  for e.g. green beans. Man, I have been waiting for those slim beauties. 

Herne nenässä – hernesosekeitto

Hernesosekeitto

Hernesosekeitto tuoreista herneistä
Minulla on ollut hernekeiton suhteen herne todella syvällä nenässä. Inhokkini sai kuitenkin raikkaan kesäisen muodon ja pääsee meillä pöytään jatkossakin.

hernesosekeitto

Lapsuuden inhokki. Jos yksi pitäisi nimetä se olisi ehdottomasti hernekeitto.  Katoliselta ajalta peräisin oleva tapa syödä hernekeittoa torstaisin ennen perjantain paastopäivää on  säilynyt satojen vuosien ajan sinnikkäästi Suomessa ja Ruotsissa. Harmikseni.

Minulle liikaa oli pitkään pelkkä haju, jota kai kuuluisi kutsua tuoksuksi. Takana on siis monta nälkäistä torstaita ja yksi nuoruuden uintileiri pelkän näkkileivän voimin.

Harva maku kuitenkaan voittaa kesän tuoreita, makeita herneitä. Sellaisia sopivan pieniä ja mehukkaita, jotka eivät ole vielä ennättäneet pulllistua kuivakan puolelle. Sen takia lähestyin hernettä nenässä hernesosekeiton kautta. Se pääsee meillä pöytään jatkossakin.

herneet

Kolme litraa tuoreita herneitä, nippu kesäsipuleita, uusia perunoita ja muutama multaporkkana Kuopion torilta, kauppahallista paksu siivu savustettua pekonia. Siinä ainekset kuukauden raaka-aineesta keittämääni toiseen reseptiin, Creme Ninon -henkiseen hernesosekeittoon, jossa kuohuviinin sijaan soppaan lorautetaan valkoviiniä.

Hernesesongin ulkopuolella keiton voi keittää yhtä hyvin myös pakasteherneistä. Kaikista kasviksista juuri herne sietää parhaiten pakkasta makunsa puolesta.

Kuukausi sitten suosikkinne heinäkuun raaka-aineeksi oli herne, josta tein hernerisoton ja hernekeiton. Kaupan päälle vielä viime kesän hernepyree ahventen kanssa. Kun kokeilin reseptejä, olennaisin oppi oli, että herneen makeus kaipaa vastapariksi suolaisuutta. Seuraavaksi haluaisin testata sitä suolaisten juustojen kanssa. Näin helteessä kokkaaminen on vaan jäänyt aika vähälle. Saa nähdä, ehtiikö vielä tämän sesongin aikana.

Nyt kyselen toiveitanne elokuun raaka-aineen suhteen. Satokausi alkaa olla silloin parhaimmillaan, joten valinnanvaraa riittää. Mistä raaka-aineesta toivoisitte muutamaa reseptiä elokuussa?

Hernesosekeitto

neljälle

1 pienehkö peruna
1 pienehkö porkkana
400-500 g tuoreita herneitä silvottuna (noin 3 litraa palkoineen)
2 kesäsipulia
1 valkosipulin kynsi
1 dl valkoviiniä
6 1/2 dl kasvislientä (tai vettä ja kasvisliemikuutio)
1 oksa minttua
1 dl kuohukermaa
suolaa
valkopippuria
öljyä

Lisäksi

noin 100 g savukylkeä, pancettaa tai pekonia
muutama mintunlehti
kesäsipulin varsia

1. Silvo herneet, silppua sipuli ja valkosipuli, Kuori peruna ja porkkana ja kuutioi ne noin sentin kantiltaan oleviksi kuutioiksi.

2. Kuumenna reilu loraus öljyä kattilassa, lisää sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä viitisen minuuttia, mutta älä päästä ruskistumaan. Lisää kattilaan peruna- ja porkkanakuutiot ja kuullota vielä kymmenisen minuuttia.

3. Nosta lämpötilaa ja lisää kattilaan valkoviini. Kiehuta viini pois ja lisää sen jälkeen kasvisliemi.

4. Kun liemi kiehuu, lisää herneet ja keitä vielä vartti tai kunnes herneet ovat kypsiä ja pehmeitä.

5. Soseuta keitto sauvasekoittimella samettiseksi. Voit halutessasi siivilöidä sen.

6. Nosta kattila takaisin levylle. Hiero morttelissa mintunlehdet ja ripaus suolaa tasaiseksi tahnaksi. Lisää kattilaan minttutahna ja kerma. Ohenna tarvittaessa vedellä. Mausta valkopipurilla. Mausta suola ja mausteet ja lisää tarvittaessa.

7. Paahda savukylki pannulla kullanruskeaksi. Tarjoa keitto savukyljen, muutama tuoreen mintunlehden ja silputun kesäsipulin varren kanssa. Voit myös lorauttaa osan kermasta vasta lautasella keiton joukkoon.

******

Traditional Finnish pea soup is made from dried peas. A whole new take on my childhood’s dislike number one required three litres of fresh peas in their pods, couple of summer onions, carrots, new potatoes and a thick slice of smoked bacon from the market place. If only would they have served pea soup made from the fresh peas at school, pea soup Thursday might not have been a pet peeve of my youth. 

 

facebookissa-lätkä

Kuukauden raaka-aine: Herne

Hernerisotto

Uuden sadon hernerisotto, ilmakuivattua kinkkua ja basilikaöljyä
Kuukauden raaka-aineeksi valikoitui ehdotustenne perusteella heinäkuussa herne. Hyvä niin, se on meidän keittiössämme käytössä muuten turhan harvakseltaan. Tällä  viikolla luvassa pari helppoa reseptiä vaaleanvihreästä makupalasta. Ensimmäisenä niistä maukas hernerisotto, jossa itse herne uhkasi jäädä taas kerran sivuosaan. 

hernerisotto

Jos miettii maailman perinneruokia aika monella lautasella on herne. Fish and chips saa rinnalleen hernepyreen. Sunnuntaipaistin rinnalla tarjotaan herneitä. Paistettu riisi saa usein joukkoonsa herneitä. Pohjoismaissa keitetään hernesoppaa. Hernekeittoa lukuunottamatta tuo vaatimaton vihreä palko jää kaikissa näissä näennäisesti sivuosaan.

Ilman hernettä maku olisi kuitenkin vain varjo alkuperäisestä. Herneen luontainen makeus nostaa lautasen suolaiset maut kunnolla esiin. Sen vuoksi se on yksi niistä vihanneksista, jotka voi yhdistää käytännössä lähes minkä tahansa kalan tai lihan kanssa. Makeus korostaa vaikkapa kovien juustojen, pekonin ja ilmakuivatun kinkun makuja. Jopa hiukan pliisulta kuulostava yhdistelmä kanan kanssa, on ruokaraamattuni The Flavour Thesauruksen mukaan klassikko. Yhtä lailla klassikko on samaisen ruokaoppaan mukaan Savoyn lautaselta omaan keittiöön poimimani  yhdistelmä ahven, kananmuna ja herne.

Ensimmäisessä hernereseptissä yhdistin sen ilmakuivattuun kinkkuun, yhteen herneen parhaista makupareista. Se tuo rapeaksi paistettuna risottoon mukavaa suolaisuutta ja suutuntumaa. Suolaisena se saa vain lisäterää herneen makeudesta.

Tässäkin reseptissä herne uhkasi jäädä sivuosaan, lautasen valloitti todella maukas basilikaöljy, jonka tein hyvästä oliiviöljystä ja tuoreesta basilikasta. Yrttiöljyn suodattaminen harsokankaan läpi voi tuntua turhalta hifisteltyltä, mutta suosittelen kaivamaan harsovaipat esille. Öljystä tulee tällä menetelmällä pehmeän yrttistä ja kauniin hennon vihreää.

Sain taas hyvän muistutuksen siitä, ettei risotto odota. Täydellisen kostea risotto otti nokkiinsa parista kuvasta ja näyttää kuvissa kuivalta puurolta. Risottoon pätee vanha sääntö: Ruokailija odottaa risottoa, ei toisinpäin. Se on nirppanokka, joka ei pidä seisottamisesta.

Luvassa siis vielä toinenkin herkku herneistä, mutta mistä mielisit reseptejä elokuussa? Mikä olisi siis raaka-aine, josta kokataan kuukauden päästä? Jotain sesonkiin sopivaa tai muuten vain mieleistä.

Uuden sadon hernerisotto, ilmakuivattua kinkkua ja basilikaöljyä

kahdelle

2 uuden sadon sipulia tai pientä salottisipulia
1 pieni valkosipulin kynsi
loraus oliiviöljyä
2 1/2 dl risottoriisiä (esim. carnaroli tai arborio)
1 1/2 dl valkoviiniä
7 1/2 dl kasvislientä (et tarvitse välttämättä kaikkea)
1/2 pienen luomusitruunan kuori
1 1/2 – 2 dl herneitä silvottuna (tarvitset noin 350 g herneenpalkoja)
2 dl babypinaattia
1-2 rkl mascarponea
1 – 1 1/2 dl parmesania
pieni nippu ruohosipulia ja oksa minttua (tai muita yrttejä)
3 siivua ilmakuivattua kinkkua
mustapippuria
(suolaa)

1. Keitä kasvisliemi kiehuvaksi ja pidä se kiehuvan kuumana koko risoton valmistamisen ajan.

2. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä öljyssä kattilassa, kunnes ne ovat kauniin läpikuultavia. Lisää kattilaan riisi ja kuullota sitä kunnes riisinjyvät ovat läpikuultavia.

3. Lisää valkoviini ja keitä se nopeasti lähes kuiviin. Älä sen jälkeen lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Raasta joukkoon myös sitruunankuori mahdollisimman hienoksi raastavalla raastimella.

4. Laita kuivalle ja kylmälle pannulle ilmakuivatut kinkut, paista ne keskilämmöllä rapeaksi. Nosta paperin päälle. Kinkku rapsakoituu lisää jäähtyessään. Murenna se pieniksi paloiksi.

5. Kun riisi on melkein kypsää, sekoita joukkoon herneet, pinaatti ja mascarpone. Keitä muutama minuutti. Sekoita joukkoon reilusti parmesania. Mausta mustapippurilla ja maista suola. Muista, että myös ilmakuivattu kinkku ja basilikaöljy tuovat suolaisuutta risottoon.

6. Sekoita risoton joukkoon ilmakuivattu kinkku. Nosta risotto lautasille ja kaada pinnalle basilikaöljyä ohuena nauhana. Raasta halutessasi vielä parmesania annosten pinnalle.

Basilikaöljy

1/2 ruukkua basilikaa
ripaus suolaa
noin 3/4 dl oliiviöljyä

1. Silppua basilika pieneksi esimerkiksi sauvasekoittimen myllyssä tai veitsellä. Voit toki laittaa myös kokonaiset lehdet mortteliin, mutta silppu on nopeampaa hieroa tahnaksi.

2. Laita basilikasilppu ja ripaus suolaa (esimerkiksi sormisuolaa) mortteliin ja hiero tasaiseksi tahnaksi.

3. Lisää öljy ohuena nauhana.

4. Siivilöi öljy siivilän ja harsokankaan läpi.

 *****

Just think about the classics. Sunday roast, fish and chips, fried rice. What would they be without their humble sweet companion – pea? Except the Scandinavian Thursday and Shrove Tuesday tradition, peasoup, it is often in a supportive role. It almost happened in this pea risotto with prosciutto as well. It was namely a lovely basil oil made from a bunch of fresh basil which took the lead. Straining the oil through a damp cloth might feel as an exaggeration, but the end result gained from it both in taste and texture. 

Kotona taas – mustikka-kookosvohvelit

Mustikka-kookosvohvelit

mustikka-kookosvohvelit

Valtaosan vuotta kuvittelen olevani jo aika helsinkiläinen. Kovin kauaa ei kuitenkaan tarvitse olla paikassa, jossa nuoretkin puhuvat tuplakonsonantein ja menevät porukoille mennessään vanhempiensa luo, kun muistan taas, että juuret ovat siellä. Nuorena sieltä oli kiire pois. Maailmalle.

Mäkinen järven ympäröimä kaupunki, jossa on tutut nurkat, tutut naamat ja tuttu puheenparsi. Aina se tuntuu erityisen paljon kodilta käydessä.

Tullessaan puhuu yleiskieltä. Lähtiessään huomaa kysyvänsä: Mihin minä ne avvaimet paninkaan?

Tämän huonon satovuoden paras mustikka-apajani on ollut tuon lapsuuden ja nuoruuden kotikaupungin tori. Sieltä on poimittu näidenkin vohveleiden mustikat.

Vohveleiden juju on kookosmaidossa ja kardemummassa. Jos haluat vohveleista maidottomat tai tukevammin kookokselta maistuvat, vaihda myös voi kookosöljyyn ja tarjoa vohvelit vaahdoksi vatkatun kookoskerman kanssa. Kookoskerma vatkautuu kuohukerman tavoin, kun jäähdytät sen kunnolla kylmäksi.

Annos on aika pieni, mutta kolmelle syöjälle yksi paksu vohveli kullekin oli ihan riittävästi. Kahden desilitran pieniä kookosmaitopurkkeja löytyy ainakin suuremmista kaupoista.

Mustikka-kookosvohvelit

kolme isoa vohvelia

2 dl kookosmaitoa
1 kananmuna
1 rkl sokeria
ripaus suolaa
1 tl kardemummaa
ripaus vaniljaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
75 g voita sulatettuna (tai kookosöljyä)
2 dl tuoreita mustikoita

Lisäksi

mustikoita ja vatkattua kookoskermaa, vaniljajäätelöä tai jogurttivaahtoa

1. Sulata voi.

2. Vatkaa kookosmaidon joukkoon kananmuna, sokeri, suola, vanilja ja kardemumma.

3. Sekoita jauhojen joukkoon leivinjauhe ja vatkaa jauhoseos taikinan joukkoon.

4. Sekoita joukkoon pääosa voista, jätä muutama ruokalusikallinen paistamiseen.

5. Anna turvota noin tunti.

6. Sekoita juuri ennen paistamista taikinan joukkoon mustikat vain kevyesti sekoittaen.

7. Paista vohveliraudalla, sivele raudan pinta voilla ennen paistamista.

******

I was busy getting away after I graduated  from high school. It is not the place I call home, but as soon as I get there, it feels home. People, landscape, dialect. Everything has grown into me.  Still after having lived almost half of my life elsewhere I know where I am from. 

Coconut waffles with blueberries and a hint of cardamom. True coconut lovers replace also butter with coconut oil and serve the waffles with whipped coconut cream.

Ettei nyt vaan sattuis mittään – mummon hölskytyskurkut

Mummon hölskytyskurkut

Ettei nyt vaan sattuis mittään. Kun kaksi kaupunkilaista lähtee mökille, sietää todellakin toivoa, ettei mitään sattuisi.

mummon-kurkut

Ensimmäinen vuorokausi luonnon keskellä menee vähän peukalo keskellä kämmentä. Puolenkymmentä puhelua appiukolle on standardi. Kaasujääkaappi, aurinkopaneelit. Kerran vuodessa kun käy, niksit ovat vähän hukassa.

Mutta ainakin syntyy tarinoita. Niin kuin sekin kerta, kun kaupunkilaiset karkottivat lepakkoa popmusiikilla. Eläintieteilijäystävän siunaama metodi tepsi, järvinaapureiden siunauksesta en ole ihan varma.

Varminta on pysyä vanhoissa menetelmissä. Tulen nyt ainakin saa syttymään. Useimmiten. Ainakin pienten ponnistelujen jälkeen.

Kun istuu nuotion ääressä, vaikka hiipuvankin sellaisen ja huomaa pohtivansa, miten ihmiskunta keksi alkaa kypsentää ruokaa tulen avulla. Tai kuka keksi, että lisäämällä suolaa ruoan säilyvyys ja maku paranevat. Viimeistään silloin tietää tyhjentäneensä pään täysin kaikesta muusta.

Ihan pian sen jälkeen päätyy tuijottamaan järvenselkää ja saattaa päästää suustaan kliseisen lauseen: Kyllä luonto on kaunis.

Suolaa ja tulta. Paljon muuta ei tarvita hyvään kalaan. Lohen rinnalle tein perinteiset mummon kurkut. Siihen uusia pottuja ja nokare voita. Samana päivänä pellosta nostetut siiklit. Harvinaista herkkua kaupunkilaiselle.

Mummon hölskytyskurkut

kahdelle

 puolikas kurkku tai pieni avomaankurkku
1-2 rkl etikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria
reilusti tillisilppua

1. Kuori kurkku, mutta jätä siihen hiukan vihreitä raitoja. Siivuta se ohuiksi siivuiksi esimerkiksi juustohöylällä.

2. Sekoita etikan sekaan suola ja sokeri. Sekoita sen aikaa, että sokeri liukenee. Laita purkkiin kurkkusiivut, kaada päälle etikkaliemi ja tillisilppu. Ravista kunnolla.

3. Anna maustua hetki kylmässä.

******

Everytime it takes a while for a city dweller to conform to a lack of many modern conveniences in a summer cottage. However after a while you found yourself staring at the scenery and it just pops out of your mouth, the cliché: Nature is just so beautiful. 

Melkein aito ja oikea Juuren suolakaramellikakku

Juuren suolakaramellikakku

Suolakaramellikakku raparperia, suolakaramellikastiketta ja jogurttimoussea
Yli vuoden yritin toistaa Juuren täydellistä suolakaramellikakkua. Pari oikein hyvää yritystä oli matkan varrella, mutta ei ihan alkuperäisen kaltaista. Kun vuoden mittaisen yrityksen ja erehdyksen jälkeen sain käsiini ihan oikean reseptin, oli samantien laitettava jauhot pöllyämään.

juuren-suolakaramellikakku1

Vuosi sitten Taste of Helsingissä ylivoimainen suosikkiannokseni oli Juuren suolakaramellikakku. Yllätyin itsekin, että tällainen hapannaama ihastui makeaan lopetukseen. Käytin aika paljon aikaa löytääkseni vastaavaa nettireseptien loputtomasta varastosta. Etsin ideoita, miten kakku oli voitu toteuttaa.

Juuren uusi Juuri nyt -keittokirja paljasti kakun niksit. Kaikki muut ainesosat olin jossain kokeiluversiossa käynyt läpi, mutta mantelimassaa en olisi hoksannut, enkä tattarijauhoja. Yllättävää oli myös, ettei kakussa käytännössä ole minkäänlaista kohottavaa ainetta. Lopputulos on kostea ja mehukas, ei perinteisen sokerikakkumainen.

Ohessa on oikaistu resepti. Alkuperäisessä annoksessa komponentteja on enemmän, olen oikaissut mm. kaivamalla lusikallisen suolakaramellikastiketta purkista. Niin pienen määrän keittäminen tuntui turhan työläältä.  Resepti on myös omaan makuuni todella makea. Niinpä vähensin sokeria raparperien haudutusliemessä ja tarjoan kakun tuorejuustovaahdon sijaan jogurttivaahdon kera. Hiukan happamampi vaihtoehto.

En ensimmäisellä kerralla noudattanut ohjetta ja levittänyt kakkua ohueksi levyksi, vaan paistoin sen korkeahkona kakkuna. Siihen taikina ei rakenteeltaan sovellu parhaalla mahdollisella tavalla. Kakkumuodossa se vaatii niin pitkän paistoajan, että kuori ehtii kovettua turhan paljon ennenkuin sisus on edes päällisin puolin kypsä. Ohje on puolitettu kirjan ohjeesta.

Jos haluat leipoa kakkumaisemman suolakaramellikakun, kokeile aiemmin postaamaani puolukka-suolakaramellikakkua.

Suolakaramellikakku (ohje Juuri nyt -keittokirja)

kuudelle jälkiruokana

150 g voita (puolet ruskistetaan)
150 g mantelimassaa
2 1/2 dl fariinisokeria
3 kananmunaa
1 dl mantelijauhetta
3/4 dl vehnäjauhoja (alkuperäisessä ohjeessa tattarijauhoja)

1. Kuumenna uuni 150 asteeseen. Ota voi huoneenlämpöön. Jaa se kahtia. Anna toisen puolen lämmetä huoneenlämpöiseksi ja ruskista puolet voista. Ruskista voi kullanruskeaksi, mutta älä päästä palamaan. Hyvä vinkki, mistä tunnistaa, että voi pitää ottaa pois levyltä on sen hiljeneminen eli se lopettaa kuohunnan, kun se on ruskistunut sopivaksi. Helpointa on ruskistaa voi vaaleapohjaisella pannulla, jotta erotat värin muuttumisen. Siivilöi voi toiseen astiaan jäähtymään. Kun molemmat voit ovat huoneenlämpöisiä, vatkaa ne sekaisin keskenään.

2. Sekoita kulhossa mantelimassa ja sokeri keskenään. Vatkaa joukkoon voiseos.

3. Erottele valkuaiset ja keltuaiset. Sekoita keltuaiset, jauhot ja mantelijauhe mantelimassa-sokeriseokseen.

4. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon. Mausta sormisuolalla.

5. Levitä leivinpaperilla suojattuun uunivuokaan parin sentin paksuiseksi levyksi.

6. Paista 150-asteisessa uunissa, kunnen kakku on kypsä (noin 30 minuuttia). Anna kakun jäähtyä.

Jogurttivaahto

1 1/2 dl turkkilaista jogurttia
3/4 dl kuohukermaa
ripaus sokeria
ripaus vaniljaa

1. Laita jogurtti valumaan yön yli (tai muutamaksi tunniksi) esim. suodatinpussiin tai kylmällä vedellä kasteltuun harsokankaaseen.

2. Vaahdota kerma vaahdoksi. Vatkaa joukkoon valutettu jogurtti. Mausta ripauksella sokeria.

Haudutettu raparperi

2 pienehköä vartta raparperia
1 dl vettä
1 dl sokeria
ripaus vaniljaa (tai 1/4 vaniljatangosta)
1/2 sitruunan mehu

1. Kuori raparperit ja paloittele ne noin viiden sentin pituisiksi ohuehkoiksi paloiksi.

2. Sekoita kattilassa vesi, sokeri, sitruunanmehu ja halkaistu vaniljatanko. Kiehauta.

3. Laita raparperit liemeen, keitä noin minuutti-pari, peitä sen jälkeen kattila kannella ja nosta sivuun liedeltä. Anna muhia kuumassa liemessä noin kymmenen minuuttia.

4. Siivilöi raparperi liemestä.

Lisäksi

suolakaramellikastiketta
raastettua pistaastipähkinää 

1. Kokoa annos. murenna lautaselle kakun palasia, valuta päälle hiukan juoksevaksi lämmitettyä suolakaramellikastiketta, nostele raparperin paloja, pursota jogurttivaahtoa ja raasta päälle halutessasi pistaasipähkinää.

*****

I had never tasted a cake quite like one served in Taste of Helsinki by restaurant Juuri a year ago. I tried to copycat the moist and rich cake served with salted caramel and rhubarb for over a year with various results. Despite the efforts I did not quite managed to nail it.

Newly published cookbook by the Juuri restauranteurs revealed couple of secrets. First of all the secret behind the moistness lies in almond paste and muscovada. Secondly no leavening agent is used and the cake is baked in a form of a thin layer cake, as for a  Swiss roll. Therefore the texture is rather dense and rich, not at all like in a traditional sponge cake.  

I served the cake as bite-sized chunks accompanied by rhubarb, salted caramel and yoghurt mousse. A slice would have been too much of this sweet and heavy dessert.

 

Juuri nyt – suomalaisen keittiön klassikot -kirja on saatu arvostelukappaleena

Hyvää eilisistä perunoista – uusia perunoita ja halloumia

Halloumia ja uusia perunoita

Tuliko keitettyä pottuja pataljoonalle? Paistetut perunat halloumin kera todistaa taas kerran, miten yksinkertaista on tehdä hyvää uudesta sadosta. Myös niistä eilen keitetyistä perunoista.

 

uusia-perunoita-ja-halloumia-2

On bändejä, joiden ei olisi kannattanut tehdä comebackia. Siinä särkyy vain lumous, kun nuoruuden idolit kiipeävät keski-ikäisinä lavalle. Biisit ovat saattaneet kestää aikaa, mutta miehet eivät. Osa toki vain paranee pienen tauon myötä. Ja sitten on tietenkin Mick Jagger. Yli 70-vuotias käsittämätön luonnonoikku, joka uhmaa aikaa. Ehkä hänen salaisuutensa on, ettei hän tauolle ole ikinä ehtinytkään. Jäähyväiskiertueita taitaa olla takana 90-luvusta alkaen.

Sama kaava ei ehkä päde blogeihin, mutta uudella innolla näyttää ponnistavan myös yksi hiljaiselon jälkeen paluun tehnyt suosikkiblogini. Jokihaka kävi haukkaamassa happea reilun puolen vuoden ajan ja kokkaa taas.

Taiturilta olen poiminnut meidän keittiöömme monta reseptiä. Tätä muokkasin yhden valkosipulin kynnen ja parin kesäsipulin verran, mutta muuten tämä eilisen perunat hävittävä herkku on jokseeenkin suoraan Jokihaan käsialaa. Kesän satoa yksinkertaisesti, mutta maukkaasti. Paljon ei tarvita, kun raaka-aineet ovat tuoreita.

Uusia perunoita ja halloumia

kolmelle

noin 7-9 keskikokoista uutta perunaa keitettynä
2 kesäsipulia
1 valkosipulin kynsi
1 pieni punainen chili tai puolikas suuremmasta
1/2 ruukkua basilikaa
3 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
1 pkt halloumia
kapriksia
suolaa
mustapippuria
rypsiöljyä paistamiseen

1. Laita halloumi likoamaan noin 15-30 minuutiksi, jotta siitä lähtee liika suolaisuus.

2. Siivuta kesäsipuli ohuiksi renkaiksi. Laita astiaan sipulirenkaat, silputtu valkosipulin kynsi, siivutettu chili ja silputtu basilika. Kaada päälle oliiviöljy ja sitruunamehu ja anna marinoitua sen aikaa, kun valmistelet ruoan muutoin. Jätä hiukan yrttejä ja kesäsipulin varsia halloumin päälle ripoteltavaksi.

3. Puolita perunat (jos käytät pieniä, paista sellaisenaan). Kuumenna öljyä paistinpannulla ja paista perunat kullanruskeiksi.

4. Siirrä perunat tarjoilulautaselle, lisää pannulle tarvittaessa hiukan öljyä ja paista halloumi molemminpuolin kullanruskeaksi.
Halloumin paistuessa rouhi perunoiden päälle hiukan suolaa ja pippuria. Nostele päälle kesäsipulit ja marinointiliemi mausteineen. Jätä hiukan halloumin päälle nosteltavaksi. Ripottele päälle myös muutama lusikallinen kapriksia.

5. Nosta kaiken päälle paistetut halloumit ja niiden päälle loput sipuliseoksesta, hiukan yrttejä ja silputtuja sipulinvarsia.

6. Tarjoa heti.

******

This easy and quick meal keeps previous day’s boiled potatoes away from the waste bin. Combining halloumi and pan roasted potatoes would not have even crossed my mind without an inspiration from one of my favorite blogs

Mix lemon juice, olive oil, generously fresh basil, garlic and chili, add sliced summer onions to the mixture and marinate as long as it takes to prepare the rest of the meal. Roast potatoes on a pan until golden brown. Set them aside. Slice halloumi and fry the slices from both sides. Pile everything – and a couple of spoonfuls capers – on a plate starting from the roasted potatoes. Serve immediately.

Much is not needed to make a great meal from the fresh harvest.